Kun äiti ei hyväksy kaikkia lapsiaan?
Missä silloin voisi olla syy? tätä olen pohtinut jo kauan, nyt vähemän toki koska asiaan ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Kaikilla on sama isä. Nuorin ja vanhin lapsi ovat äidin silmissä hylkiöitä, aina olleet lapsesta saakka, itse olen se nuorin. Keskimmäinen on ainoa joka ollut aina hyvä lapsi. Nyt aikuisenakin asia on pysynyt samana. Meitä muita ei kutsuta käymään, meillä ei käydä, meistä puhutaan pahaa muille sukulaisille. Sitten kun emme reagoi siihen, että meidät on unohdettu, alkaa äidin puolelta syyttely sitäkin kun häneen ei pidetä yhteyttä. Itsessään ei näe mitään vikaa asiaan. Lapsuudessa oli paljon väkivaltaista kasvatusta äidin puolelta, henkistä hylkäämistä ja muihin vertaamista jo tuolloin.
Olemme kaikki sisarukset ns. normaaleja perheellisiä työssäkäyviä ihmisiä. Vanhemmat ovat eronneet. Isä pitää kaikkiin lapsiinsa yhteyttä ihan tasapuolisesti edelleenkin.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (11)
Sikäli tilanne on vielä nurinkurinen,että tämä äidin rakkain lapsi ei myöskään halua olla tekemisissa meidän kahden muun kanssa. Ainostaan ottaa silloin yhteyttä jos haluaa hyötyä tai on jotain pahaa sanottavaa mitä esim. kuullut äidiltä. Kerran olen saanut tältä veljeltä pahoinpitelyuhkauksenkin.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:45"]Rajatilapersoonallisuushäiriöinen?
[/quote]
Nykyisin se on epävakaa persoonallisuus.
Kyllä äidissä on silloin vikaa.
Täälläkin moni vihaa yhtä lastaan ja vika laitetaan lapseen. Mutta vika on aina äidissä.
Sille et voi enää oikein mitään. Suojaa itsesi hänen vaikutukseltaan
Istukaa saman pöydän ääreen ja puhdistakaa ilmaa. Käykää läpi se mitä sinä tunnet ja miten olet kokenut elämän hänen lapsena. Joko ymmärrätte toisianne paremmin tai sitten välit katkee lopullisesti. Mutta kumpikin vaihtoehto ehkä parempi.
Olen tätä yrittänyt. Äidin puolelta tilanne menee siihen, että hän alkaa vain syyllistää minua. Olen huono ja surkea lapsi, kun en äidistäni välitä. Näin olen monet kerrat kuullut. Sitten kun sanon miltä minusta on koko elämä tuntunut, niin seuraava on itkeminen ja yhä enemmän marttyyriksi heittäytyminen. Ja seläntakana saan sitten kohta kuulla puheita sukulaisten piirissä kuinka kamala lapsi olen kun olen käynyt äitini haukkumassa. Lisäksi on kerrottu kuinka olen epäonnistunut elämässäni, tehnyt äpärälapsen ja jopa huoraksi ja juopoksikin minua on haukuttu. (äitini kuuluu vanhoilliseen uskonnolliseen lahkoon missä ei sallita mitään alkoholinkäyttöä, avoliitosta puhumattakaan, jopa radion kuuntelumielletään synniksi)
Sikäli voisin heittää nuo ajatukset jo romukoppaan, koska tiedän ettei ne muuksi koskaan tule muuttumaan. Mutta toisaalta, äitini on lapsuudesta saakka osanut syyllistää meidät kaksi lasta niin hyvin että jollaintapaa silti poden huonoa omaatuntoa. Vaikka tiedänkin etten asialle mitään voi.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:48"]
Sikäli tilanne on vielä nurinkurinen,että tämä äidin rakkain lapsi ei myöskään halua olla tekemisissa meidän kahden muun kanssa. Ainostaan ottaa silloin yhteyttä jos haluaa hyötyä tai on jotain pahaa sanottavaa mitä esim. kuullut äidiltä. Kerran olen saanut tältä veljeltä pahoinpitelyuhkauksenkin.
[/quote]
Äitinne haluaa pitää tämä lapsen puolellaan ja mustamaalannut teidät hänen silmissään ja hän nyt kuvittelee samoin kuin äitisi.
Pidä etäisyyttä häneen ihan kunnolla. Tilanne tuskin korjaantuu.
Ei ole sinun vikasi
Eipä tuollaisille oikein mitään voi, kun eivät osaa nähdä itsessään mitään vikaa. Välit poikki, muu ei auta. Ei nuo muutkaan sukulaiset kuulosta siltä, että niiden kanssa kannattaisi olla tekemisissä. Kuuluuko muukin sukusi tähän lahkoon vai miksi ovat valmiita uskomaan kaiken mitä äitisi selittää sinusta?
meillä hyljittiin/hyljitään veljiäni. Kummankin vanhemman toimesta..
Kiva itse nyt vanhimpana siskona yrittää olla ns. äitihahmona myös heille :/
Olette paskoja ihmisiä ja huonoja lapsia. Millainen ihminen ei pidä äitiinsä yhteyttä? Ei ihme, että en pidä teistä.