Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos jäisitkin lapsettomaksi?
24.03.2015 |
Lapsista huolehtiminen, lasten kasvattaminen ja lapsiperhe-elämä vaativat huomattavia uhrauksia: aikaa, hermoja, rahaa, terveyttä. Lasten hankkimiseen liittyy myös paljon erittäin vakavia riskejä, joita lapsettomaan elämään ei liity. Lapsi voi olla vammainen, synnytyksessä voi tulla vaurioita, parisuhde voi kaatua pikkulapsiajan hullunmyllyyn.
Lasten hankkiminen voisi silti olla kannattavaa, jos uhrauksista olisi odotettavissa jokin palkinto. Lapset eivät kuitenkaan tutkimusten mukaa lisää onnellisuutta verrattuna siihen, että jäisi lapsettomaksi. Varsinkaan lapset eivät lisää onnellisuutta, jos ei koe palavaa halua vanhemmaksi. Näin ollen lapseton saa saman onnellisuuden ilman, että täytyy luopua paljosta.
Asiaan liittyy myös moraalinen ulottuvuus. Tarvitseeko maailmaa yhtään enempää lapsia? Onko ylipäätään oikein tuoda toinen ihminen tähän maailmaan vastoin hänen tahtoaan?
Ennen kuin hankit lapsia, mieti kunnolla, voisitko sittenkin jäädä lapsettomaksi. Melkein neljännes naisista nykyään jää. Se ei ole harvinaista, se ei ole vaarallista, sinua ei odota yksinäinen ja kurja vanhuus. Sen sijaan voit omistautua niille ihmisille ja asioille, jotka sinulle ovat tärkeitä, säästää satoja tuhansia euroja ja vaikka tehdä vähemmän töitä, kun ei ole ylimääräisiä suita ruokittavana.
Lapsettomuus on hyvä valinta!
Kommentit (21)
Hyvin sanottu tuo, että jos ajattelee tunteella haluaa lapsia, mutta jos järjellä niin ei oikeastaan. Minulla on juuri tällainen tilanne. Olen kateellinen tuttaville jotka ovat raskaana tai joilla on lapsia, haluaisin kokea nämä asiat. Tunnen piston sydämessäni kun tajuan että alan olla viimeinen oman ikäisistäni kavereista, tutuista ja sukulaisista jolla ei ole lapsia. Sitten kuitenkin muistan että minulla on vaikea elämä, sairastan parantumatonta sairautta joka vaikeuttaa elämääni. Lisäksi minulla on opiskelut kesken ja olen miehen kanssa joka ei varmaan koskaan tule haluamaan lapsia. Välillä mietin kuinka rankkaa lasten kanssa eläminen olisikaan, kuinka väsynyt olisin. Miten terveyteni muuttuisi jos väsyisin lopullisesti pienen lapsen kanssa... Kuinka paljon elämä muuttuisi, paljonko lapseen menisi rahaa (jota ei ole)? Lisäksi luulisin että jos tähän suhteeseen lapsi yllättäen tulisikin, olisin varmaankin päävastuussa lapsen hoidosta, sillä mies ei oikeasti ole mitenkään lapsirakas. Kuinkahan paljon parisuhde muuttuisi ja tulisiko meille isoja ongelmia? Lähtisiköhän mies kävelemään lopulta kuitenkin ja minä jäisin sairaana ja rahattomana lapsen kanssa kahdestaan?
Sitten taas kun miettii miten mukavaa minulla on oman perheeni kanssa, ja kuinka yksinäisiä vanhempani olisivat jos heillä ei olisi lapsia. Joulut ja perhejuhlat olisivat heillä yhdentekeviä ilman meitä. Kun kuvittelen isääni ja äitiäni ilman meitä lapsia, tajuan että en haluaisi sellaista elämää. Haluaisin vanhempana että lapset tulisivat perheineen kylään ja heidän kanssa voisi viettää aikaa. Haluaisin seurata elämän jatkuvan lapsissani ja lapsenlapsissani. Haluaisin kasvattaa hyviä ihmisiä. Olisi ihanaa kun pieni lapsi painaisi päänsä rinnalleni ja kutsuisi minua äidiksi.
On se niin vaikeaa... Tuntuu että kummin vain tämä menee niin aina on ne huonot ja hyvät puolet. Kummin sitä sitten valitsee???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 10:17"]Hyvin sanottu tuo, että jos ajattelee tunteella haluaa lapsia, mutta jos järjellä niin ei oikeastaan. Minulla on juuri tällainen tilanne. Olen kateellinen tuttaville jotka ovat raskaana tai joilla on lapsia, haluaisin kokea nämä asiat. Tunnen piston sydämessäni kun tajuan että alan olla viimeinen oman ikäisistäni kavereista, tutuista ja sukulaisista jolla ei ole lapsia.[/quote]Tämä on sitä sosiaalista painetta ja paitsi jäämisen pelkoa. Jos kellään kavereistasi ei olisi lapsia, tuskin sinäkään sitä sydämenasianasi pitäisit. -ap
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 10:17"]Hyvin sanottu tuo, että jos ajattelee tunteella haluaa lapsia, mutta jos järjellä niin ei oikeastaan. Minulla on juuri tällainen tilanne. Olen kateellinen tuttaville jotka ovat raskaana tai joilla on lapsia, haluaisin kokea nämä asiat. Tunnen piston sydämessäni kun tajuan että alan olla viimeinen oman ikäisistäni kavereista, tutuista ja sukulaisista jolla ei ole lapsia. Sitten kuitenkin muistan että minulla on vaikea elämä, sairastan parantumatonta sairautta joka vaikeuttaa elämääni. Lisäksi minulla on opiskelut kesken ja olen miehen kanssa joka ei varmaan koskaan tule haluamaan lapsia. Välillä mietin kuinka rankkaa lasten kanssa eläminen olisikaan, kuinka väsynyt olisin. Miten terveyteni muuttuisi jos väsyisin lopullisesti pienen lapsen kanssa... Kuinka paljon elämä muuttuisi, paljonko lapseen menisi rahaa (jota ei ole)? Lisäksi luulisin että jos tähän suhteeseen lapsi yllättäen tulisikin, olisin varmaankin päävastuussa lapsen hoidosta, sillä mies ei oikeasti ole mitenkään lapsirakas. Kuinkahan paljon parisuhde muuttuisi ja tulisiko meille isoja ongelmia? Lähtisiköhän mies kävelemään lopulta kuitenkin ja minä jäisin sairaana ja rahattomana lapsen kanssa kahdestaan?
Sitten taas kun miettii miten mukavaa minulla on oman perheeni kanssa, ja kuinka yksinäisiä vanhempani olisivat jos heillä ei olisi lapsia. Joulut ja perhejuhlat olisivat heillä yhdentekeviä ilman meitä. Kun kuvittelen isääni ja äitiäni ilman meitä lapsia, tajuan että en haluaisi sellaista elämää. Haluaisin vanhempana että lapset tulisivat perheineen kylään ja heidän kanssa voisi viettää aikaa. Haluaisin seurata elämän jatkuvan lapsissani ja lapsenlapsissani. Haluaisin kasvattaa hyviä ihmisiä. Olisi ihanaa kun pieni lapsi painaisi päänsä rinnalleni ja kutsuisi minua äidiksi.
On se niin vaikeaa... Tuntuu että kummin vain tämä menee niin aina on ne huonot ja hyvät puolet. Kummin sitä sitten valitsee???
[/quote]
Itselläni ei vielä ole lapsia - voi olla että niitä tulee, voi olla että ei tule. Haluan kuitenkin sanoa sinulle tämän: Koskaan ei voi tietää, miten elämässä käy. Ihminen voi saada ympärilleen rakastavia ihmisiä monella tavalla.
Minun miehelläni on monta sisarusta, mutta uskon, että appivanhemmat ovat aika yksin. Me asumme kaukana (töiden perässä etelässä, he asuvat maalla pohjoisessa), ja käymme kylässä harvakseltaan kun raha ja aikataulut antavat myöden. Yksi lapsista on perheellinen mutta kiireinen. Yksi on sisäänpäinkääntynyt, joka ei soittele vanhemmilleen tai sisaruksilleen. Yksi pitää vanhempiaan itsestäänselvyytenä, ja käy kylässä vain kun puoliso käskee. Yksi on muuttanut kauas kotoa ja katkeroitunut, hän ei edes soittele äidilleen.
Aina kun käyn anoppilassa, näen miten onneton mieheni äiti on. He ovat vanhoja, raihnaisia ja aika yksin. Meidän vierailumme ovat varmaan sosiaalisen elämän kohokohtia. Valitettavasti niin kauas ei ole järkeä lähteä kuin vähintään 2-3 päiväksi, me vastavalmistuneet emme pääse sinne kuin kerran kuussa tai kahdessa. He taas eivät halua muuttaa etelään lähemmäs monia lapsiaan, minkä toisaalta ymmärrän.
Joskus vertaan heitä mielessäni erääseen lapsettomaan, yksinasuvaan naissukulaiseeni. Hän on aina hoitanut sisarustensa lapset ja lapsenlapset, ja on koko suurelle suvulleni Se
Täti. Hänen elämänsä vaikuttaa hyvin aktiiviselta ja sosiaaliselta, hänellä on paljon omia ystäviä ja läheisiä sukulaisia. Kauemmas yksinäisen vanhuksen määritelmästä on vaikea päästä!
Jos tarinalla on joku opetus, se on varmaan se, että siihen omaan vanhuuteen vaikuttaa moni muukin asia kuin se, onko sattunut lisääntymään. Pelkän yksinäisyyden pelon takia lapsen tekevä voi joutua pettymään pahasti.
Jokaisen oma asia on lopulta se, tekeekö lapsia vai ei. Kumpikin valinta voi olla fiksu ja vastuullinen. Sen sijaan ulkopuolelta huutelu ja syyttely kumpaankaan suuntaan ei ole liian älykästä. Onnea ja voimia sinulle pohdintoihisi!
Myös kesäloma on mukavampi ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en jäänyt. Tuskin eläisin enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on se palava halu tulla vanhemmaksi, niin kyllä sitä aika onnettomaksi tulee jos ei lapsia saa.
Luen mielelläni tällaisia kirjoituksia, kun mietin haluanko olla äiti. En ole varma. Jos mietin tunteella, taidan valitettavasti haluta, jos järjellä, ymmärrän olla haluamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole elämän ja kuoleman kysymys onko lapsia vai ei. Elämä voi olla aivan yhtä ihanaa ja rikasta (en tarkoita rahaa) olipa lapsia tai ei. Niin kuin elämä voi olla yhteä h..... olipa lapsia tai ei.
Onnellisuus on meidän omassa mittapuussamme.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:21"]
Luen mielelläni tällaisia kirjoituksia, kun mietin haluanko olla äiti. En ole varma. Jos mietin tunteella, taidan valitettavasti haluta, jos järjellä, ymmärrän olla haluamatta.
[/quote]Kiva kuulla. :) Toivoin itsekin, että joku olisi kertonut nämä asiat minulle, kun olin nuori. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä se joka miettii tuollaisia on fiksu ja vastuullinen ihminen. Se tyhmä ja vastuuton lisääntyy edelleen kuin pupu, ja kohta maailmassa on vain jälkimmäisiä.
Minusta on ok, että kaikki eivät halua lapsia eivätkä niitä teekkään. Itse kuitenkin olen aina halunnut tulla äidiksi ja kun aloin lähennellä 30 vuotta, kävi mielessä: entä jos emme yrityksistä huolimatta saakkaan lasta? Luultavasti minusta olisi tullut silloin katkera akka joka ei olisi pystynyt iloitsemaan muiden lapsista. Onneksi kuitenkin saimme vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:25"]
Mä lisäännyn vaikka raiskaamalla ellen muuten löydä huoraa mihin ampua mällit
[/quote]
Tyypillinen lisääntyjä.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:24"]
Minusta on ok, että kaikki eivät halua lapsia eivätkä niitä teekkään. Itse kuitenkin olen aina halunnut tulla äidiksi ja kun aloin lähennellä 30 vuotta, kävi mielessä: entä jos emme yrityksistä huolimatta saakkaan lasta? Luultavasti minusta olisi tullut silloin katkera akka joka ei olisi pystynyt iloitsemaan muiden lapsista. Onneksi kuitenkin saimme vauvan.
[/quote]
Miksi muiden lapsista pitäisi pystyä iloitsemaan? En ole katkera, mutta muiden lapset ovat minulle lähinnä yhdentekeviä. Aikuisten seura on paljon mielenkiintoisempaa.
En aio miettiä lasten tekemistä ennen kuin ole kolmekymppinen. Tuskin minulla miestäkään on.
Taasko tällä palstalla on tätä velojen käännytyspropagandaa?
Velat käyvät vuosi vuodelta vain entistä röyhkeämmiksi. Nykyään ne eivät enää keskity hehkuttamaan omaa elämäänsä ja haukkumaan perheellisiä, vaan yrittävät vielä käännyttää muitakin ihmisiä propagandansa avulla veloiksi.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:38"]
Taasko tällä palstalla on tätä velojen käännytyspropagandaa?
Velat käyvät vuosi vuodelta vain entistä röyhkeämmiksi. Nykyään ne eivät enää keskity hehkuttamaan omaa elämäänsä ja haukkumaan perheellisiä, vaan yrittävät vielä käännyttää muitakin ihmisiä propagandansa avulla veloiksi.
[/quote]Mitkä sinusta ovat sellaisia järkeen perustuvia syitä, jotka puoltavat lasten hankintaa? Minulle ei ole koskaan tarjottu muita syitä kuin että niin kuuluu tehdä ja että omat geenit täytyy saada kiertoon. Aivan naurettavia perusteluja minusta. -ap
Olen jäänyt, en tosin varsinaisesti omasta valinnastani, vaan koska en löytänyt miestä jonka kanssa lapsia hankkia.
Minusta tässä asiassa ei ole mitään tarvetta käydä kampanjoita puoleen eikä toiseen, eikä syyllistää ihmisiä valinnoistaan, Jokainen tehkköön kuten haluaa.
nosto