Lue keskustelun säännöt.
Jätetyt - mikä oli käänteentekevä oivallus erosta ylipääsemiseen?
02.03.2015 |
Erosta on jo muutama vuosi ja hyvin olen päässyt erosta yli. Eniten erossa kouraisi se, että minä en kelvannut, en ollut riittävä sellaisena kuin olen... ja vieläkin joskus se kouraisee.
Mikä oli sinulle se oivallus, jolloin asia valkeni, että kaikki onkin hyvin?
Kommentit (11)
Mulla oli se hetki kun paras ystäväni kuoli.
Oltiin seurusteltu tiiviisti pari vuotta ja kolmannen vuoden alkaessa mies löysi toisen naisen. Siitä vuoden ajan mies juoksi toisen naisen luota minun luokse ja pian taas takaisin toisen naisensa luokse. Minä toivoin ja odotin että mies ymmärtää rakkautemme arvon. Kaikkea paskaa sitä on muuten ajatellutkaan.
Vuoden on-off- suhteessa oltuamme, paras ystäväni kuoli yllättäen onnettomuudessa. Olimme miehen kanssa vähän aiemmin taas lähennytty toisiamme. Ystävän kuoltua miehestä ei kuitenkaan ollut tukemaan pätkääkään. Hän pikemminkin pakeni luotani, omien sanojensa mukaan halusi antaa aikaa toipua. Oikeasti en halunnut olla yksin hetkeäkään, tuntui niin pahalta. Mies kuitenkin soitti kun tahtoi minulta jotakin, yleensä rahaa lainaa.
Silloin silmäni avautuivat ja aloin halveksimaan miestä. Paska mikä paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään. Olen aina ollut se, joka on jätetty ja jäljelle on jäänyt vain pysyvä olotila omasta kelpaamattomuudesta enkä jaksa enää yrittää mitään suhteisiin liittyvääkään :(
Se, että perkele, mähän pärjään ja olen ihan huipputyyppi! Totesin sen, että kun itse toteutan haaveitani ja teen töitä tulevaisuuteni eteen, niin tulee exäni olemaan aina pelkkä saamaton luuseri. Mielenterveysongelmainen ja persoonallisuushäiriöinen luuseri vielä kaiken lisäksi, ollen niin sekaisin ettei itse edes asiaa ymmärrä. Raukka ei tajua miksi elämänsä on niin vaikeaa vaikka ihan itse sen saa aikaan.
(Kohteli siis minua todella huonosti suhteen aikana, siksi sympatiat ei oikein ole exän puolella)
Se että ex ei suostu koskaan käsittelemään eroa, ja että kenenkään muun kanssa sitä ei voi myöskään tehdä, koska suhde oli meidän kahden välinen. Eli nuo vuodet ovat menetettyä aikaa jota on mahdotonta käsitellä mitenkään rakentavasti, kun ex ei siihen suostu. Pari vuotta odotin ja toivoin että saisin jonkun syyn ja selityksen miksi näin kävi mutta joka kerta yhteydenottooni vastattiin vain naurulla tai haukuilla ja mustasukkaiseksi tekemisellä joten lopetin sitten ja annoin asian vain olla. Ymmärsin että ex kohteli poikkeuksellisen halpamaisesti jättämällä ilman mitään viestiä.
Se, että jonka kanssa on todellinen rakkaus, hänelle olen se, jonka hän haluaa eikä se toinen.
Yksinkertaista, tunne-elämän tuskan painaessa päälle tämä totuus voi salakavalasti yrittää himmentyä mutta tätä on hyvä ajatella tiellä parantumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että erolla oli tarkoitus. Sain toisen mahdollisuuden eron myötä, sain tehdä elämäni sellaiseksi kuin itse haluan. Saan harraastaa mitä haluan, saan käyttää rahani miten haluan. Saan vaikka maata sängyssä ja sylkeä kattoon koko päivän jos haluan. Saan olla oma itseni.
Eli exäni oli dominoivampi osapuoli ja minä suoritin kiltisti ahkeran vaimon roolia.
"If they left you, they were not part of your life. If they didn't want you, they were not part of your destiny".
Tämän lukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:38"]
Se että ex ei suostu koskaan käsittelemään eroa, ja että kenenkään muun kanssa sitä ei voi myöskään tehdä, koska suhde oli meidän kahden välinen. Eli nuo vuodet ovat menetettyä aikaa jota on mahdotonta käsitellä mitenkään rakentavasti, kun ex ei siihen suostu. Pari vuotta odotin ja toivoin että saisin jonkun syyn ja selityksen miksi näin kävi mutta joka kerta yhteydenottooni vastattiin vain naurulla tai haukuilla ja mustasukkaiseksi tekemisellä joten lopetin sitten ja annoin asian vain olla. Ymmärsin että ex kohteli poikkeuksellisen halpamaisesti jättämällä ilman mitään viestiä.
[/quote]
Tutun kuuloista. Mykkäkouluterroria.
On eri asia toipua erosta ja toipua tahallisesta henkisestä väkivallasta. Itse erosta toipuminen ei vaatinut minulla edes ihmeempiä uusia oivalluksia, koska olin ollut jo koko seurusteluajan aika onneton ko. ihmisen kanssa. Mitä taas tulee siihen henkiseen väkivaltaan, sehän on rikollisuutta, ja rikosten jälkikäsittelyyn kuuluu aika paljon muunkinlaisia asioita kuin pelkkä uhrin toipuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkaa elämäänsä eteenpäin ja pyrkiä toteuttamaan ne unelmansa, joista eron tullessa toiselle kertoikin.
Ex:lle lähetin kiitoksen menneestä ja itselle jäi surua siitä, että emme voineet jatkaa. En epäile ollenkaan, etteikö hän olisi rakastanut minua ja toivottavasti sain kerrottua riittävän selvästi, että minäkin olen rakastanut häntä. Itseäni en ruvennut rakkauden vuoksi uhraamaan enempää.
Syyllisyydestä irti päästäminenkin on ollut vaikeaa. Syyllisyys siitä, että yritti niin paljon, laittoi niin paljon itsestään suhteeseen ja silti tuli ero.
up