Vaikuttaako teillä lapsen/lasten mieliala perheen ilmapiiriin?
Mietin miten on muilla. Vaikuttaako teillä lapsen/lasten mieliala koko perheen tunnelmaan ja ilmapiiriin vai osaatteko pysytellä aikuisina kaiken lapsen huudon yläpuolella? Esim. Ruokapöydässä kitisevä ja kiukkuava uhmaikäinen, vaikuttaako koko ruokailun tunnelmaan vai osaatteko aikuisina rennosti keskustella omista asioista iloisesti samalla lasta ohjaten? Taikka ympäri asuntoa juoksevan kiljukaulan kanssa onnistuuko rento hymyily ja hyvä mieliala?
Meillä vaikuttaa, aamusta alkaen tunnen masennusta lähentelevää voimattomuutta kun ennen kun saan kahvinkeittimen käyntiin on huuto, karjunta ja vaatiminen kovimmillaan. Mies mököttää, kiirehtii töihin lähtöä, ärtyy huutoon, töksäyttelee minulle, lapsi on kun seinähullu, koira pyörii jaloissa ... En vaan keksi miten näissä tilanteissa saisin itseni nostettua niiden yläpuolelle ja positiivisin mielin hymyssä suin raivattua aamun läpi.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:51"]
Miten käyttäytyy murrosikäinen, kertoisitko jotain parhaita paloja? Tällä hetkellä tuntuu että uhmaikäinen on pahinta maailmassa! -ap
[/quote]
Värjää hiuksensa ilman lupaa mustaksi ja ottaa lävistyksen. Paiskoo ovia, huutaa vihaavansa meitä ja haluavansa kuolla. Kertoo kuinka me pilaamme hänen elämänsä. Karkaa kotoa kun ei päästetä kaupungille (repusta löytyi viinapullo) ja löytyy koko aamuyön kestäneen etsimisen jälkeen poliisiasemalta sekaisin ties mistä. Ei hoida kouluaan, lintsaa ja jättää läksyt tekemättä, kokeisiin lukematta. Lukittautuu huoneeseensa kuukauden ajaksi, syömään perheen kanssa tulee vain pakotettuna. Istuu pöydässä vihaisena, ei vastaa, ei katso silmiin. Hihan alta valuva veri paljastaa mitä on huoneessaan tehnyt, viillellyt itseään. Helpottanut tuskaansa sillä. Vieläkö olet sitä mieltä että uhmaikäisen kanssa on vaikeaa?
[/quote]
Meillä kolmas teini-ikäinen jo talossa ja ei ole luojan kiitos ollenkaan tuollaista. On päästy siinä mielessä vähällä. On kyllä ollut esim.pitkän seurustelusuhteen päättymisen aiheuttama iso pettymys, vakava sairastuminen ynnä muuta, että ei ihan pumpulissa ole täälläkään menty. Silti perusasiat, luottamus, kunnioitus, välittäminen ja keskusteluyhteys ovat säilyneet. Tämä on sikäli minulle suuri ilonaihe, että omassa lapsuudenkodissani oli suuria ongelmia ja minulla oli vaikea ja myrskyisä teini-ikä suureksi osaksi vanhemmuden ongelmista johtuen. Mutta tiedän että teinit eivät aina peilaa kotiolojaan käytöksellään vaan ihan hyvistä ja tukea antavista kodeista voi löytyä jostain syystä kovasti oireileva/kapinoiva teini. Voimia kirjoittajalle, kaikki voi vielä päättyä hyvin.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:51"]
Miten käyttäytyy murrosikäinen, kertoisitko jotain parhaita paloja? Tällä hetkellä tuntuu että uhmaikäinen on pahinta maailmassa! -ap
[/quote]
Värjää hiuksensa ilman lupaa mustaksi ja ottaa lävistyksen. Paiskoo ovia, huutaa vihaavansa meitä ja haluavansa kuolla. Kertoo kuinka me pilaamme hänen elämänsä. Karkaa kotoa kun ei päästetä kaupungille (repusta löytyi viinapullo) ja löytyy koko aamuyön kestäneen etsimisen jälkeen poliisiasemalta sekaisin ties mistä. Ei hoida kouluaan, lintsaa ja jättää läksyt tekemättä, kokeisiin lukematta. Lukittautuu huoneeseensa kuukauden ajaksi, syömään perheen kanssa tulee vain pakotettuna. Istuu pöydässä vihaisena, ei vastaa, ei katso silmiin. Hihan alta valuva veri paljastaa mitä on huoneessaan tehnyt, viillellyt itseään. Helpottanut tuskaansa sillä. Vieläkö olet sitä mieltä että uhmaikäisen kanssa on vaikeaa?
[/quote]
Meillä kolmas teini-ikäinen jo talossa ja ei ole luojan kiitos ollenkaan tuollaista. On päästy siinä mielessä vähällä. On kyllä ollut esim.pitkän seurustelusuhteen päättymisen aiheuttama iso pettymys, vakava sairastuminen ynnä muuta, että ei ihan pumpulissa ole täälläkään menty. Silti perusasiat, luottamus, kunnioitus, välittäminen ja keskusteluyhteys ovat säilyneet. Tämä on sikäli minulle suuri ilonaihe, että omassa lapsuudenkodissani oli suuria ongelmia ja minulla oli vaikea ja myrskyisä teini-ikä suureksi osaksi vanhemmuden ongelmista johtuen. Mutta tiedän että teinit eivät aina peilaa kotiolojaan käytöksellään vaan ihan hyvistä ja tukea antavista kodeista voi löytyä jostain syystä kovasti oireileva/kapinoiva teini. Voimia kirjoittajalle, kaikki voi vielä päättyä hyvin.
[/quote]
Lisään vielä että ettehän taistele yksin? Onko koulupsykologilta tai kuraattorilta tai muualta tullut apua?
Meillä ei vaikuta, lapset kylläkin vasta 1- ja 2-vuotiaat. Eli meillä vaikuttaa siis vanhempien mielialat. Mä en ole mikään aamuihminen ja jos nousen väärällä jalalla niin on koko perhe pian huonolla tuulella, onneksi useimmiten osaan hillitä itseni ja muistan että oma käytökseni vaikuttaa muihin. Jos olen hyvällä tuulella myös lasten alkavat kiukut laantuvat heti ennen kun kunnolla alkavatkaan. Ja meillä lapset ei kamalasti kiukuttele edes, kunhan ruokarytmistä ja unista pidetään kiinni niin ovat oikein aurinkoisia ja kilttejä. En epäile etteikö nämäkin joskus tulevaisuudessa tunteitaan näytä siinä missä muutkin mutta nautitaan nyt tästä kun ovat ihania pieniä :) Mutta mielestäni aivan liian usein (sivusta seuranneena) vanhemmat unohtavat kuinka paljon heidän mielialansa ja vaikkapa ärtymyksensä vaikuttaa lapseen ja miten toisinaan sen lapsen kiukun saa loppumaan jo tarkistamalla omaa asennettaan.
Vaihtelee aika pitkälle myös siitä onko itsellä ollut jo vastoinkäymisistä, kiirettä tai muuten jo vähän huonolla tuulella.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:51"]
Miten käyttäytyy murrosikäinen, kertoisitko jotain parhaita paloja? Tällä hetkellä tuntuu että uhmaikäinen on pahinta maailmassa! -ap
[/quote]
No jos taapero kiihtyy nollasta sataan kuulutuaan sanan "ei" n. 5 sekunnissa, murrosikäiselle ei tarvitse aloittaa kuin "e.." niin jo ovet paukkuu ja huuto alkaa. Ja tietenkin kielenkäyttö on parempaa, ei mitään "tyhmä äiti" tasoa, vaan vastaan saattaa tulla ihan järkevääkin argumentointia sille, miksi just tänään pitäisi saada katsoa telkusta Indiana Jones (joka on jo digiboxilla) vaikka huomenna on koulua klo 8 alkaen. Tai minkä takia kännykkää EI oteta yöksi sängyn viereen. Eli se että itsellä hitsaa kiinni ja vielä pitäisi pystyä (huutaen) keskustelemaan järkevillä syillä joku asia, on todella vaikeaa. Mutta sit taas toisaalta kun pöly on laskeutunut, on aika hellyttävää, kun teini tulee syliin ihmettelemään että "miksihän mä taas noin kamalasti sulle suutuin".
Mun tai miehen mieliala vaikuttaa lapseen, ei toisinpäin. Kannatta aina katsoa peiliin, sieltä löytyy hyvin usein syy lapsen käytökselle.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:51"]
Miten käyttäytyy murrosikäinen, kertoisitko jotain parhaita paloja? Tällä hetkellä tuntuu että uhmaikäinen on pahinta maailmassa! -ap
[/quote]
Värjää hiuksensa ilman lupaa mustaksi ja ottaa lävistyksen. Paiskoo ovia, huutaa vihaavansa meitä ja haluavansa kuolla. Kertoo kuinka me pilaamme hänen elämänsä. Karkaa kotoa kun ei päästetä kaupungille (repusta löytyi viinapullo) ja löytyy koko aamuyön kestäneen etsimisen jälkeen poliisiasemalta sekaisin ties mistä. Ei hoida kouluaan, lintsaa ja jättää läksyt tekemättä, kokeisiin lukematta. Lukittautuu huoneeseensa kuukauden ajaksi, syömään perheen kanssa tulee vain pakotettuna. Istuu pöydässä vihaisena, ei vastaa, ei katso silmiin. Hihan alta valuva veri paljastaa mitä on huoneessaan tehnyt, viillellyt itseään. Helpottanut tuskaansa sillä. Vieläkö olet sitä mieltä että uhmaikäisen kanssa on vaikeaa?
[/quote]
OK, täällä toi eka teinin äiti.. meillä ei ole kyllä tuollaista. Otan osaa.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:51"] Miten käyttäytyy murrosikäinen, kertoisitko jotain parhaita paloja? Tällä hetkellä tuntuu että uhmaikäinen on pahinta maailmassa! -ap [/quote] Värjää hiuksensa ilman lupaa mustaksi ja ottaa lävistyksen. Paiskoo ovia, huutaa vihaavansa meitä ja haluavansa kuolla. Kertoo kuinka me pilaamme hänen elämänsä. Karkaa kotoa kun ei päästetä kaupungille (repusta löytyi viinapullo) ja löytyy koko aamuyön kestäneen etsimisen jälkeen poliisiasemalta sekaisin ties mistä. Ei hoida kouluaan, lintsaa ja jättää läksyt tekemättä, kokeisiin lukematta. Lukittautuu huoneeseensa kuukauden ajaksi, syömään perheen kanssa tulee vain pakotettuna. Istuu pöydässä vihaisena, ei vastaa, ei katso silmiin. Hihan alta valuva veri paljastaa mitä on huoneessaan tehnyt, viillellyt itseään. Helpottanut tuskaansa sillä. Vieläkö olet sitä mieltä että uhmaikäisen kanssa on vaikeaa? [/quote] Meillä kolmas teini-ikäinen jo talossa ja ei ole luojan kiitos ollenkaan tuollaista. On päästy siinä mielessä vähällä. On kyllä ollut esim.pitkän seurustelusuhteen päättymisen aiheuttama iso pettymys, vakava sairastuminen ynnä muuta, että ei ihan pumpulissa ole täälläkään menty. Silti perusasiat, luottamus, kunnioitus, välittäminen ja keskusteluyhteys ovat säilyneet. Tämä on sikäli minulle suuri ilonaihe, että omassa lapsuudenkodissani oli suuria ongelmia ja minulla oli vaikea ja myrskyisä teini-ikä suureksi osaksi vanhemmuden ongelmista johtuen. Mutta tiedän että teinit eivät aina peilaa kotiolojaan käytöksellään vaan ihan hyvistä ja tukea antavista kodeista voi löytyä jostain syystä kovasti oireileva/kapinoiva teini. Voimia kirjoittajalle, kaikki voi vielä päättyä hyvin. [/quote] Lisään vielä että ettehän taistele yksin? Onko koulupsykologilta tai kuraattorilta tai muualta tullut apua?
[/quote]
Ei olla yksin, kiitos kysymästä. Ja ollaan jo voiton puolella. Mutta tuota se oli pahimmillaan, joskus kasilla. Nyt alkaa valo pilkahtamaan, ja elämä ei enää ole tuota. Mutta ap kysyin niitä pahimipia paloja, niitä silloin riitti. Nuori on oikeasti tosi fiksu ja mukava, mutta yläaste on ollut todella vaikeaa aikaa. koulukiusaamista, parisuhdekarikkoja, ystävien katoamista elämästä..
Yleensä se on toisinpäin. Aikuisten mieliala tekee ilmapiirin kotiin ja se vaikuttaa lapsiin. Jos vanhemmat on positiivisia, rauhallisia, kärsivällisiä ja hyvän tuulisia niin se tarttuu myös lapsiin. Ei lapset pilaa kodin ilmapiiriä, vika on jossain muualla.
Tosin jotkut pikkulapset pelaa liian paljon tietokoneella ja ovat sen vuoksi ärtyisiä.