Tuntuuko masennus samalta kuin olisi ainainen pms?

Muakin kiinnostaa.

Riippuu ihmisestä. Omalla kohdallani masennus oli paljon pahempaa. Jos epäilee masennusta, kannattaa tehdä nettitesti vaikka parin-kolmen viikon väliajoin. Ei se tietenkään mitään diagnoosia anna, mutta jotainsuuntaa kumminki, että kannattaako mennä lääkärille vai ei.

Tein jonkun testin, siinä luki että saatat potea masennusta.

Ni riippuu ihmisestä. Oma masennus on niin paha että tunteita ei enää käytännössä ole olemassakaan.

Olen vakavasti masentunut, ja masennus on toistuvaa laatua. Olen ollut masentunut viimeiset 11 vuotta elämästäni.

Masennus tuntuu jokaisella erilaiselta, mutta jotakin kokemiani juttuja tässä:

- aloitekyvyn puute + "miksi edes vaivautua"-asenne

- alati alhainen/laskenut kiinnostus elämää kohtaan

- jatkuva huono itsetunto ja itsensä syyllistäminen

- joko hillitön itkeskely tai täysi lukossa oleminen, kyvyttömyys itkeä

- itsetuhoisia ajatuksia ja itsensä arvottomaksi kokeminen

- kyvyttömyys nähdä elämäänsä yhtään tuskaista nykyhetkeä pidemmälle

Masennuksen kavereina tulee usein ahdistusta jopa omaksi häiriökseen saakka (näin minulla), paniikkihäiriötä (tämäkin löytyy), syömisongelmia (check) ja nukahtamisvaikeuksia (check). Mikään määrä ulkoilua, päivärutiinia tai kuuluisaa "itsensä niskasta kiinni ottamista" ei paranna masennusta. Toki optimaallinen ravinto ja terveet elämäntavat auttavat jaksamaan, mutta ei niistä ole parantamaan vaikealla tasolla olevaa, kroonistunutta masennusta.

Itsellä masentuneena pms oli jotain ihan ylitsekäyvää. Kun masennus on selätetty, pms-oireetkin osaa suhteuttaa järkeviin mittoihin, enkä enää kuvittele olevani maailman paskin ihminen, vaan tajuan, että nyt on pms ja huomenna olo on parempi.

Toisaalta en ole ihan varma, oliko nuorempana kokemani masennus kuitenkaan ainakaan kokonaan masennusta, vai juuri pms:ää. Ehkä koko kuvion paraneminen johtuu ehkä itsetuntemuksen ja itsetunnon kasvusta iän myötä. Vaikea erotella!

Ei mulla ainakaan tunnu samalta..mielialavaihtelutkin on rajumpia mutta suurimman osan ajasta mikään ei tunnu miltään ja kaikki on vaan samaa herää-tee hommas-mee nukkuun ja pää on täynnä pitäisi sitä tehdä ja pitäisi olla tuollainen, mutta vittuperkelesaatana ku mä olen tällainen eikä musta ole mihinkään, miksi kukaan minusta tosissaan pitäisi miksi kukaan välittäisi..tulevaisuudelta ei oikeasti näe mitään hyvää olevan odotettavissa koska mikä muka on hyvää. ei mikään lopulta kuitenkaan. Itsensä tappaminen tai kuolema tuntuu helpottavalta ja ihan normaalilta ajatukselta. Mulla on muuten toi tunnelukko en itkeskele vaan pohdin asioita puhki mielessäni niin etten tiedä enää mistään mitään.
Ja jokainen ajatus tuntuu absoluuttiselta totuudelta ja aina pystyn perustella miksi kaikki on nii turhaa.