Miten suhtautuisit?

Olen melko normaali nuori nainen. Opiskelen yliopistossa, takana on 10 vuotta yrittäjänä ja 12 v lapsi, joka asuu isällään. Haksahdin muutama vuosi sitten hyvin älykkääseen, mutta päihdesairaudesta kärsivään mieheen ja aloin sitten myös itse käyttämään. Käytin n. 1,5 vuotta, kohtasin oman pohjani ja saavutin vertaistuen avulla täyden raittiuden. Olin kaksi vuotta täysin raittiina, opiskelin ja toivuin muutoinkin monin tavoin. Nyt elämä on pitkään ollut tasaista ja onnellista. Olen kuitenkin nyt aloittanut ns. "Kohtuullisen ja normaalin" alkoholinkäytön. Saatan ottaa illalla lasin-kaksi viiniä. Se ei ole kertaakaan mennyt pahan päihtymyksen puolelle, aamuisin on ollut ihan normaali olo. En ollut koskaan alkoholisti, ongelmani olivat aivan muut päihteet. Pakkomiellettä alkoholiin ei ole syntynyt, eikä opiskeluun tai työpäiviin ole tullut häiriöitä. Olen kuitenkin ollut aistivinani huolta opiskelukavereissani, jotka tietävät historiani kyllä, kun kerroin että olemme silloin tällöin mieheni kanssa ottaneet lasin viiniä. Miten sinä suhtautuisit, jos olisit läheiseni? 

En tahdo aiheuttaa huolta enää koskaan kenellekään läheisistäni ja tahdon olla rehellinen kaikille. Valheiden aika oli joskus ja se oli huonoa aikaa. Enää en siihen lähde. En kuitenkaan tahdo aiheuttaa huolta ihmisille ympärilläni, sillä he ovat tukirankani. Vertaisryhmässä en ole uskaltanut alkoholista kertoa, sillä "alkoholi on huume" on periaate siellä. Muutoin koen olevani edelleen "puhtaana", sillä en ole tekemisissä laittomien päihteiden tai niiden käyttäjien kanssa. Samoin, kuten kerroin, elän normaalia elämää: nautin opiskelusta, työstä ja tyttäreni näkemisestä. 

Kerro mitä ajattelet - se on oikeasti tärkeää minulle kuulla!