Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö teitä (lapset ja omaisuus)?
23.03.2015 |
Eli miten te köyhistä perheistä lähtöisin olevat kestätte sen, että koko ikänne raadatte taataksenne lapsille hyvän elintason, harrastukset jne. Eli tarpeeksi iso asumus pitää hommata ja sitä pankille loppuikä maksaa omissa menoissa kituuttaen. Vaatehankinnoissa jne. lapset aina etusijalla. Lomilla käydään lasten ehdoilla.
Sitten kun on ikää ja ehkä olisi jotain omaa, kuolee pois ja kakarat tuhlaa perinnön.
Entä te rikkaiden perijät, kuinka paljon olette arvostaneet mahdollisesti kovalla työllä kokoon haalittua omaisuutta?
Ei ole muuten koskaan aiemmin edes käynyt mielessä tällainen. Mutta tänään töistä tullessa, kun lapset olivat taas tehneet talossa tuhojaan ja laskin niiden korjaamiseen menevää aikaa ja rahaa, jossain naksahti. Tekisi mieli hankkia oma, kiva, pieni asunto, joka olisi helppo pitää siistinä, ostaa kivoja vaatteita ja mennä vaikka ravintolaan syömään ihan itse tienatuilla rahoilla.
Ei silloin kun itse olin pieni lapset olleet näin etulyöntiasemassa kuin nykyään. Mummo ompeli vaatteet eikä niistä sopinut valittaa. Nykyään ne saa koulussa turpaan väärissä varusteissa. Känny pitää olla tai putoaa teknisen kehityksen kelkasta jne. Huoneen jakamisesta sisarusten kanssa saa varmaan jonkin psyykkisen vaurion ja lastensuojeluviranomaiset perään.
Ehkä vähän kärjistettyä, mutta juuri nyt nyppii noiden kiittämättömien lasten ehdoilla eläminen. Kiitos kun sain avautua, lähden pitämään niille talousluentoa mausteena "silloin kun minä olin lapsi ei..."
Kommentit (53)
Tähän on vain yksi vastaus; mitäs läksit, kikkeliskokkelis vaan.. Eli miksi teit lapsia, joihin sulla ei ole varaa? Meillä on vain 2 lasta juuri siksi että meillä on varaa tarjota heille kaikki mitä mieleen tulee, myös itse tehdä ja harrastaa mitä haluamme, koti pysyy aina siistinä, voidaan nukkua aamuisin pitkään, läheisyyttä ja hellyyttä unohtamatta yms yms..
Tässä taas näkee sen miten ei se rakkaus ja yhdessä olo aina riitäkään korvaamaan sitä rahaa ja sen mukanaan tuomaa vakautta ja mukavuutta..
Ja joo,joo tiedän että elämäntilanteet voi muuttua, voi tulla sairautta työttömyyttä jne, mutta varsinkin täällä av:lla on paljon perheitä jotka on tehny 3-> lasta ihan naurettavilla tuloilla. Tai vähemmänkin, mutta "olemattomilla" tuloilla..
No niin kaikki "rakkausperheet" nyt vaan alapeukuttelemaan.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei pidä ajatella, että lapset on AINA ykkösenä... Kyllä pitää aikusen päästä välillä nauttimaan ihan sydämensä kyllyydekseen, eikä niin että vanhemmat kituuttavat ja kituuttavat, ja kaikki raha ja aika valuu lasten hyväksi! Osta itsellesi ihana vaate/kengät/ ja huolehdi ulkonäöstäsi esim. urheiluharrastuksen parissa, käy kampaajalla ja kauneshoidoissa... On kohtuutonta laittaa kaikkia rahoja lapsiin; liian kalliita merkkituotevaatteita, kalliit harrastukset, viimeisimmät tekniset vempaimet ja pelit jne. Itse olen omalle teinilleni sanonut, että esim. yhden kalliimman tuotteen voin ostaa esim. kerran vuodessa, mitä se sitten onkaan (merkkivaate/uusi läppäri/ kännykkä) mutta muuta ei sitten kallista ole tulossa. Joko teini saa itse ansaita ne rahat, esim. siivoamalla kotona todella hyvin ja huolellisesti (maksan siitä mieluusti hänelle!), tai menee muualle töihin. Elä opeta lapsiasi olemaan maailman napoja, ja saamaan kaikkea mageeta mitä nyt mieleen juolahtaa! Rikkaat sukulaiseni (todella rikkaita!), eivät todellakaan osta kaikkea mitä heidän teini-ikäiset lapsensa haluavat... Ja heidänkin teininsä menevät kesätöihin, jotta saavat "omaa rahaa"... Että ei se aina ole rahasta kiinni se, että ei saa viimeisimpiä teknisiä vempeleitä/vaatteita...
Lapset pitää pienestä saakka opettaa, ettei raha kasva puussa, ja että kaikki pitää ansaita. Silloin ei harmita jättää niille perintöään.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 17:50"]Ei minua ärsytä ollenkaan. Voihan sen omaisuuden käyttää jos ei perinnöksi halua jättää. Itse ajattelen pikemminkin niin, että haluan lapsillani olevan asiat paremmin kuin minulla oli. Aion tukea heitä rahallisesti niin paljon kuin voin.
[/quote]
samoin! Mutta toki tahdon myös opettaa lapsiani ymmärtämään ettei mikään ole itsestäänselvyys... sinä et ole tainnut onnistua siinä ap?
En minä ole koskaan raatanut. Olen ollut aina kotiäiti ja lapset ovat kiitollisia siihen vähään mitä saavat. Elämä ei voisi olla parempaa. Materia ei ole tärkeää minulle eikä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän olet lapsesi tuollaisiksi kiittämättömiksi tuholaisiksi kasvattanut. Katse siis tiukasti peiliin, missä meni pieleen!
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 17:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 17:50"]Ei minua ärsytä ollenkaan. Voihan sen omaisuuden käyttää jos ei perinnöksi halua jättää. Itse ajattelen pikemminkin niin, että haluan lapsillani olevan asiat paremmin kuin minulla oli. Aion tukea heitä rahallisesti niin paljon kuin voin. [/quote] samoin! Mutta toki tahdon myös opettaa lapsiani ymmärtämään ettei mikään ole itsestäänselvyys... sinä et ole tainnut onnistua siinä ap?
[/quote]
No mitenkäs sinä onnistuit? Lapsilla menee moni muukin asia toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Teot puhuvat, mutta lasten standarditaso vain on nykyään paljon aikuista korkeampi. Kyllä meilläkin viikkorahat pitää ansaita ja muuta marginaalista.
Nyt ärsyttää myös kaikki h#*$etin vasut jja lomakkeet ja vanhempainvartit ja muut. Kyllä ne kasvaa suunnittelemattakin, niin kuin me on kasvettu, jos ei selkeää poikkeavuutta "normaalista" ole. Normaalinkin määrittely ärsyttää, vaikka nuo omat sellaisiksi ilmeisesti lasketaan.
Nih. Lasten maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää. Mä olin köyhän perheen lapsi ja olen tehnyt töitä nykyiseen elintasoon. Lapsi on sitten päässyt helpommalla, saanut vaatteita sillloinkin kun ei ole tarvinnut, päässyt reissaamaan, uusi puhelin on ostettu kun vanha on hajonnut. Nyt se oli sitten itse hajottanut kännykkänsä kun tahtoo uudemman ja kitisee kun sai vanhan karvalakkimalli nokian joka on ollut mulla varapuhelimena. Luuli mun todellakin ostavan uuden jos itse hajottaa alle vuoden vanhan puhelimen. Mäkin pidin sille sen "minun lapsuudessa..." saarnan ja käskin hävetä.
Jaa-a. Meillä ei kyllä lapset ole talossa mitään tuhoja tehneet koskaan. Vanhin on jo 24v ja nuorinkin aikuisuuden kynnyksellä. Tuskin alkavat täällä mitään tuhoamaan enää. Ja matkoilla on käyty pariskuntana ja koko perheellä. Vaatteita meillä on aina ollut kaikilla se mitä kukin tarvitsee. Kaikkea katson saaneeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 oli, kuten ilmeistä, AP.
Ja ihanaa, että edes jollain vastaavia fiiliksiä (10).
Mä alotan kapinan ladten valtaa vastaan. Juuri nyt toteutan sitä syömällä viimeiset jälkiruoat. Normisti ne olisi jaettu lapsille. Miten olen päätynyt nokkimisjärjestyksessä pohjalle? En todellakaan ole mikään lapanen! Oiskohan kellekään muulle käynyt ihan huomaamatta sama?
Näinköhän olusi pokkaa jättää toi typerä vasu väliin. Puolet työpäivästä kuluu siihen ja ne tunnit on sitten maksettava tai tehtävä takaisin. Ja vaan sen takua, että voidaan jauhaa ne samat "no kaikkihan menee ihan kivasti" skeidat. Mitähän siitä seuraa, jos sanoo ihan kylmästi ettei voi olla töistä pois ilma hyvää syytä eikä se ole...?
AP
J
Ihmettelen miksi niin monet naiset "uhriutuvat" siihen äitiyteen? Kaikki rahat laitetaan lapseen, ja unohdetaan, että itse on myös Nainen, Vaimo, Rakastajar miehelleen. Ei siivooja, pyykkääjä, lompakko, taksikuski, kokki, talonmies jne.
Sitten ihmetellään kun itse on vanhettunut, lihonut, mies ei enää halua seksuaalisesti, ja rahat aina loppu, ja elämä pyörii vain kodin siivouksen ja lasten ostosten toteuttajana... Häpeä AP!
Kanna vastuusi aikuisena ja naisena. Elä myös omaa elämääsi. Äitiys ei tarkoita marttyyriutta, uhrautumista ja urautumista elämään vain ja ainoastaan mammana. Hanki elämä, oma sellainen, ja tee asioita jotka edistävät hyvinvointiasi, onnellisuuttasi, naiseuttasi, uranaistasi. Sulla on vain yksi elämä, ja elä se. Lapset ovat rikkaus, mutta älä kasvata niistä itsekkäitä, vaativia, ja omaan napaan tuijottavia materialisteja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 13. Kertoisitko vielä miten? Kaikki vapaa-aika oikeasti menee pyykkäämiseen, siivoamiseen, ruoanlaittoon ja kaikkeen muuhun toistuvaan pakkoon. Hoitajia ei lapsille ole, miten tässä järjestetään omaa aikaa tai varsinkaan miehen kanssa yhteistä? Kotonakin ollaan eri aikaan, kun miehellä vuorotyö. Ja lomat on tietysti laste lomahoidon järjestämiseksi eri aikaam.
Mutta itsekin tuossa totesin, että vähän voisi profiilia nostaa. Töissä olen sentään tärkeässä asemassa, mikä estää turhautumista.
Mielestäni koko yhteiskunta on vain alkanut jotenkin pyöriä lasten ympärillä. Ja siitä on lapsile varmasti haittaakin, että paljon asioita tehdään heidän ehdoillaan. Heillä on valta opettajiin, vanhempiin jne.
Ja eivät ne lapset tahallaan olleet taloa tuhonneet, vaan ajattelemattomassa leikissä. Luulisi, että seinä- ja lattiavauriot ovat tuttuja monilapsisissa perheissä.
AP
En tiedä lähipiirissä yhtäkään normaalia monilapsista (yli 4 lasta) perhettä, jossa lasten vuoksi olisi jouduttu korjaamaan seinä- ja lattiatuhoja.
Ainakin meillä on ollut aina erittäin helppo järjestää miehen kanssa yhteistä aikaa ja lomia, koska olemme valmiita maksamaan tutulle hoitajalle kunnon korvauksen siitä, että hän on esim. viikonlopun lastemme kanssa. Yhteiskunta ei pyöri lasten ympärillä, sinä pyörit tai oikeastaan et edes sinä tee niin, sinä keskityt olemaan kateellinen alamittaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No täällähän on ketju juuri tähän liittyen
http://www.vauva.fi/keskustelu/4424663/ketju/il_koyha_lapsi_ei_paase_retkille_tai_syntymapaiville
Juuri tuo pointti, että lasten standarditaso on hirveästi noussut. Kuka hitto sitä hilaa ylöspäin? Kilpavarustelevat vanhemmat? Jotenkin pitäisi rajoittaa.
AP
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:46"]
En tiedä lähipiirissä yhtäkään normaalia monilapsista (yli 4 lasta) perhettä, jossa lasten vuoksi olisi jouduttu korjaamaan seinä- ja lattiatuhoja.
Ainakin meillä on ollut aina erittäin helppo järjestää miehen kanssa yhteistä aikaa ja lomia, koska olemme valmiita maksamaan tutulle hoitajalle kunnon korvauksen siitä, että hän on esim. viikonlopun lastemme kanssa. Yhteiskunta ei pyöri lasten ympärillä, sinä pyörit tai oikeastaan et edes sinä tee niin, sinä keskityt olemaan kateellinen alamittaisille.
[/quote]
"Helppo järjestää, koska olemme valmiita maksamaan" Niinpä, se on helppoa kun on varaa maksaa. Juuri taisin selittää, että meillä on varaa vain lapsiin eikä sitten enää itseemme. Ja tämä osin siksi, että lasten "pitäminen" kallistuu koko ajan, kuten tuossa IL:n jutussakin viitataan.
AP
Miksi pienet eli tuhojentekoiässä olevat lapset olivat keskenään kotona?
Juu, meidän lasten mukaan lomamatkaksi ei enää lasketa niitä, joita ei tehdä lentokoneella. Hei, mä olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa häämatkallani!
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 19:00"]
Miksi pienet eli tuhojentekoiässä olevat lapset olivat keskenään kotona?
[/quote]
No meidän ekaluokkalainen poikaparka nyt vaan joutuu olemaan joskus montakin tuntia yksin tai kouluikäisten sisarusten kanssa, kun minä olen töissä ja haen nuoremmat pk:sta ja isä on iltavuorossa. Pitäisi varmaan laittaa taas satanen siihen IP:hen. Mutta kun sitä itsekin selvisi avainkaulalapsena. Ai niin, ajat on muuttuneet! Mutta joo, ei pitäis sitte vahingoista valittaa, kun aikuisten läsnäolo puuttuu.
AP
Olen kai sitten rikkaan perijä, mutta sikäli en sovi aloitukseen, ettei minun taustallani ole ihan lähiaikoina kukaan hikoillut vaurauden eteen. Silloinkin kun se kerättiin niin ei käsittääkseni ollut vaikeaa. Kauan aikaa sitten raha tuli todellakin rahan luo ja kai se tekee niin nykyäänkin kunhan sitä on tarpeeksi.
Koitan elää niin, että lapsenikin saavat siitä aikanaan nauttia. Ainakin tarkoitus on antaa lasten asua vastikkeen hinnalla opiskeluaikanaan kämpissäni yms. Oma isäni oli(on) suunnattoman pihi ja olen oppinut siihen etten ole saanut asioita noin vain. Uskon osaavani opettaa saman lapsilleni (ilman pihiyttä kuitenkin toivottavasti) ;)
En oikeastaan ajattele saamistani asioista sen kummempaa, se on minun elämääni ja olen pikkuisen paremmassa asemassa siinä kuin muut, mutta en ratkaisevasti. Tai siitä, mitä tulen saamaan. Toivon, että saan mahd paljon toki, että voimme elää lokoisesti, sillä olemme mieheni kanssa pienituloisia.
Ei minua ärsytä ollenkaan. Voihan sen omaisuuden käyttää jos ei perinnöksi halua jättää. Itse ajattelen pikemminkin niin, että haluan lapsillani olevan asiat paremmin kuin minulla oli. Aion tukea heitä rahallisesti niin paljon kuin voin.