Miten päästä eroon arvottomuuden tunteesta?

Mulla on semmonen tunne että oon aina ollut huonompi kuin muut, vanhemmat ja sukulaiset käyttivät muhun fyysistä ja henkistä väkivaltaa, en ole jaksanut opiskella lukion jälkeen, on mulla työ ja silti oon köyhä, miesystävä on epäseksuaalinen (ainakaan ei kohdista sitä minuun), ja sotkee roskillaan asunnon.

Kait maailma tarvitsee myös luusereita, jotta paremmin pärjäävät tuntisivat ylemmyyttä.

Vituttaa kun en ole vapaamatkustaja omassa elämässäni.
Ajatukseni kiertävät ympyrää palaten aina alkupisteen kysymykseen: miksi just minä en ole niin arvokas että saisin hyvän elämän ponnistelematta?