Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon arvottomuuden tunteesta?
14.12.2021 |
Mulla on semmonen tunne että oon aina ollut huonompi kuin muut, vanhemmat ja sukulaiset käyttivät muhun fyysistä ja henkistä väkivaltaa, en ole jaksanut opiskella lukion jälkeen, on mulla työ ja silti oon köyhä, miesystävä on epäseksuaalinen (ainakaan ei kohdista sitä minuun), ja sotkee roskillaan asunnon.
Kait maailma tarvitsee myös luusereita, jotta paremmin pärjäävät tuntisivat ylemmyyttä.
Vituttaa kun en ole vapaamatkustaja omassa elämässäni.
Ajatukseni kiertävät ympyrää palaten aina alkupisteen kysymykseen: miksi just minä en ole niin arvokas että saisin hyvän elämän ponnistelematta?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelusta sen verran että olen yli 30v, mulla ei ole ollut koskaan yhtä intohimoa ylitse muiden, on vaikeaa sitoutua mihinkään mikä ei ole 99% kivaa.
Joutuisin ottamaan opintolainaa, se vasta olisi ankeaa, luin keskusteluja, joissa monet humanistisen alan opiskelijat kertoivat että heillä on yli 30 000e opintolainaa.
Masentavaa.
Välillä toivon etten enää herää.
Suosittelen pitkäkestoista terapiaa. Lapsuutesi selittää arvottomuuden tunteet, kuulostat myös masentuneelta.
Arvottomuuden tunne on kokonaisvaltainen. Minulle ollut tuttu, vaikka koti oli ihan hyvä. Kannustus vaan puuttui. En saanut mitään aikaan elämässåni(omasta mieleståni) mutta kaikenlaista silti kehittelin oman osaamiseni kautta. Lopulta onnistuin perustamaan yrityksen, joka on tuonut lisäarvoa elämääni. Mutta hirmu tuttu tunne!
Olen kristitty ja löytänyt uskon kautta yhteyden muihin ja toisenlaisia arvoja elämääni. Terapiassa käynyt läpi näitäkin kysymyksiä.
Itsemyötätuntoa kannattaa harjoittaa! Sitä usein on itsensä pahin vihollinen, armottomuus ja tuomitsevuus ja jatkuva kritiikki. Muut eivät ole niin ankaria kuin me itse itsellemme, useimmiten. Myös omaan "sisäiseen lapseen" tutustuminen on hyvä ja eheyttävä tapa nähdä itsensä uudessa näkökulmassa.
Tsemppiä kaikille joilla samaa "vikaa". Usein elämä kuitenkin tuottaa kokemusta ja sen myötä viisautta ja armollisuutta itseä ja muitakin kohtaan.
Jos nyt vaikka laitat sen miehen ensiksi pihalle kun se on tyypillisesti elämänlaatua parantava ratkaisu ja sitten alat tehdä kivoja asioita mistä nautit. Ihmiset ei ole kovin kummoisia, kunhan pönöttävät, mutta samoja lahjattomia surkimuksia suurin osa on. Sinulla on liian korkeat kriteerit itsellesi ja liian matalat muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karhuhomoilu, narkkaus, itsari…nämä ovat ns. klassikkoratkaisuja..
Jos ei oo varaa narkata? Huumet on vissiin kalliita, karhuhomoilusta en ole kuullutkaan, itsari ei tule kysymykseen ellen sairastu todella vakavasti.
Terapiaan ei ole varaa. Vaikka saisin b-lausunnon, omavastuu on silti satasia kuukaudessa?
Toimeentulotukea en saa, sillä avopuoliso käy töissä. Vaikka muuttaisin yksin asumaan, asumistuen jälkeen en olisi kuitenkaan oikeutettu muihin tukiin.
Olen niin arvoton ettei mulla ole varaa edes terveyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesi ovat saaneet sinut uskomaan/tuntemaan olevasi arvoton. Opeta itsesi pois siitä väärästä luulosta. Toistele mielessäsi aina( kun tämä arvottomuuden tunne tulee) että olet arvokas, olet kaiken hyvän arvoinen. Suosittelen lukemaan self help kirjoja. Ne auttavat luomaan itsellesi positiivisen asenteen, ja sen avulla saat myös paremman elämän. Sanon tämän omasta kokemuksestani. Asenne ratkaisee.
Hyväksy tunteesi ja lopeta haaveilu paremmasta. Kirjastoista voit hakea luettavaa, esim. Russ Harris Onnellisuusansa. Siitä saat uutta näkökulmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä särähti korvaan tuo "hyvä elämä ponnistelematta". Se ei ole mahdollista juuri kenellekään.
Jos et halua ponnistella, tavoitteesi on helppo elämä. Jos taas haluaa hyvän elämä, sitä varten pitää yleensä ponnistella. Yleensä vaikeuksia tulee aina jossain vaiheessa, mutta niistä myös päästään yli. Saattaa vaikuttaa siltä, että muut ihmiset ovat saaneet asioita helposti (puolison, lapsia, työn, auton, rahaa, asunnon/talon, kavereita, hyvän kunnon, hyvän ulkonäön, mainetta ja kunniaa). Kuitenkaan me emme voi tietää, millaista heidän elämänsä on ollut.
Kuulostat kyllä masentuneelta. Siihen saa apua. Käy ensin lääkärissä, niin he ohjaavat sinua eteenpäin.
Oon käynyt lääkärissä, kokeillut ties mitä masennuslääkkeitä, muttei niistä ollut apua.
En koe olevani masentunut, olosuhteet vaan on masentavat.
Terapian aloittaminen on seuraava tavoitteeni, mutta kun mulla ei ole rahaa.
En tietty koskaan voi tietää millaista muilla on ollut/on nyt, silti ihan helvetin säälittävää olla köyhien kusipäävanhempien mitätön kakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et saa hyvää elämää ponnistelematta? No miksi sinun pitäisi saada? Valtaosa ei saa. Syytät muita omista ongelmistasi, mutta valitettavasti vain sinä voit ottaa vastuun elämästäsi ja suosittelen tekemään sen tästä päivästä lähtien.
Osaatko englantia? Youtube on pullollaan apua masentuneille ja ahdistuneille, lapsuuden traumoja käsitteleville ihmisille. Hakusanoja: depression, childhood trauma, anxiety, feeling of self-worthlessness
Toinen vinkkini on, että puhu itsellesi lempeämmin. "Ei kannata" -> "Kannattaa" "En osaa kuitenkaan, turha yrittää" -> "Yritän, ehkä harjoituksen jälkeen osaan" "Olen aivan turha, ei minusta kukaan välitä" -> "Olen hyvä ja tärkeä ihminen, vaikka en juuri tällä hetkellä ole kohdannut ihmisiä jotka kohtelevat minua hyvin" jne.
Ja tiedän että sinusta tuntuu, että ei tuollainen auta, ihan tyhmää, ainoastaan psykiatri voi auttaa jne. Itse asiassa monet youtube-kanavat ovat ihan psykiatrien pitämiä. He antavat apua ihan ilmaiseksi näiden videoiden muodossa. Tuo toinen vinkkikin tehoaa, mutta siihen menee aikaa. Aluksi se tuntuu todella nololta ja teennäiseltä, ettäkö pitäisi nyt itsestään keksiä muka jotain hyviä piirteitä ("kun kaikkihan tietävät että olen maailman rumin ja tyhmin"). Mutta kun teet tätä koko ajan, joka päivä, niin ajatusmallisi muuttuvat. Aluksi se tuntuu ihan mahdottomalta, mutta sitten se muuttuu helpommaksi.
Kolmekymppinen ei ole mikään ikäloppu. Älä mieti mitään koko loppuelämää vielä nyt, vaan tee joka päivä pieniä asioita sen eteen, että olosi ja elämäsi helpottuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala suorittamaan nettilukiossa kursseja.
Kaikki kasvu ja kehitys vaatii ponnistelua. Vaarallinen harha luulla, että kiva elämä on jotain minkä kohtalo ojentaa vadilla. Joo, toiset saa paremmat lähtökohdat mutta se ei vielä takaa mitään. Hemmotellut ihmiset heittäytyvät yhtä lailla uhreiksi, kun ponnistelu ei maita ja kaikki pitäisi olla heidän mieleistään.
Viksut luovivat, hyväksyvät takaiskut ja löytävät uusia reittejä. Opiskelu ei sinänsä nosta itsetuntoa, jos juurisyytä (usein mitätöivää kasvuympäristöä) ei selvitä auki. Eli narsistinen haava saa vain laastarin päälle muttei parane. Suomi alkaa olla puolillaan korkeakoulutettuja, joilla ei ole erityisen hyvä itsetunto, jotka katkeroituvat ja antavat periksi, kun työelämästä ei löydy paikkaa. Ei toki pelkästään yksilöiden syytä, mutta kuten sanoin, opiskella ja oppia kannattaa ennenmuuta oppimisen ilosta, ei vaikutusta tehdäkseen.
Itseään arvostava ei arvioi itseään jonkun ammattitittelin perusteella, vaan luonteensa perusteella. Ja silloin se tahaton työttömyys tai ero ei nujerra. Elämä ei ole ulkoisissa puitteissa vaan enemmän itsetuntemuksessa, joka kehittyykin koko ajan. Siinä mielessä ikääntyminen usein helpottaa elämistä, kun suostuu oppimaan virheistään. Ja terapiaa suosittelen minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelusta sen verran että olen yli 30v, mulla ei ole ollut koskaan yhtä intohimoa ylitse muiden, on vaikeaa sitoutua mihinkään mikä ei ole 99% kivaa.
Joutuisin ottamaan opintolainaa, se vasta olisi ankeaa, luin keskusteluja, joissa monet humanistisen alan opiskelijat kertoivat että heillä on yli 30 000e opintolainaa.
Masentavaa.
Välillä toivon etten enää herää.
Elämässä kaikki ei vaan ole pelkkää kivaa. Jos sitoutumista tälläiseen "ei kivaan" ei löydy, niin mikään ei tule muuttumaan elämässäsi. Mitä tulee opiskeluun, niin tänä päivänä on mahdollista opiskella lähestulkoon vaikka mitä työn ohessa joko monimuotona tai kokonaan verkko-opintoina. Kaikki on itsestäsi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
miksi just minä en ole niin arvokas että saisin hyvän elämän ponnistelematta?
Eli kaikki mulle tässä ja nyt, mutta mitään et halua tehdä asian hyväksi ellei se ole kivaa? Sä olet katsonut liikaa elokuvia ja olisi aika herätä oikeeseen elämään.
Pääsen taas kysymykseen ”miksi en ole niin arvokas etten ansaitse helppoa elämää? Mutta tuo toinen on niin arvokas että anssitsee?”
Miksi olen niin huono etten kelvannut vanhemmilleni, mutta tuo toinen kelpasi?
On sitten asioita mitkä tasoittavat tilannetta: sairaudet, esim syöpä voi tulla jokaiselle, lapsettomuus ei katso kukkaroon, jokainen voi joutua onnettomuuteen ja kuolla silmänräpäyksessä.
Jos arvottomuuden tunnettasi nostaa se, että et ole opiskellut lukion jälkeen niin miksi et nyt lähtisi opiskelemaan? Mikäli tuo nykyinen työ on mukavaa niin selvittäisit esimerkiksi monimuoto-opiskelujen mahdollisuuden tai sitten jos jokin toinenkin ala kiinnostaa, niin menet sitä opiskelemaan. Ikinä ei ole liian myöhäistä opiskella.