Koska/Miten huomasit olevasi VALTAVAN lihava?
Tuliko asia yllätyksenä? Miltä tuntui? Kuinka olit siihen tilaan päätynyt? Ja mitä sitten tapahtui,luovititko vai laihdutitko?
Tää oikeesti kiinnostaa,kertokaa?
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 00:17"]
Kun menin ostamaan uutta autoa. Iso sedan kyseessä, mutten meinannut saada mukavaa asentoa penkin ja ratin väliin. Maha oli tiellä. Aiemmin oli iso jenkkimaasturi, joten tilaa riitti.
[/quote]
Niin ja ei se miltään erityisesti tuntunut. Tilaan olin päätynyt lukuisilla vuosien mittaan kertyneillä illallisilla ja pitkillä lounailla, asiakaskestityksillä jne. En alkanut varsinaisesti laihduttaa. 10 kg taitaa nyt olla vähemmän kuin maksimissaan.
Kun en löytänyt vaatteita normikaupoista. Kokoni yhtäkkiä M -> xxl. En ole osannut tehdä vielä mitään. Vihaan itseäni, siihen menee voimat juuri nyt.
Olin tyksissä työharjoittelussa. Samassa hommassa 1000 muuta ihmistä. Kirjaimellisesti. Mä olin niin iso että ei ollut kuin yksi yhtä lihava. Me jaettiin kolme työasua. Lisäksi musta tuntui että kävelen geelityynyillä. Sijaisuuksia kun teki niin eihän sitä koskaan ollut mun kokoa. Jouduin tuomaan oman työasun. Olin lihonut masennuslääkityksellä parissa vuodessa 50kg, mutta ei sitä lasten kanssa kotona tajunnut miltä näytti. Raskauksista ei ole grammaakaan painoa tullut, imetyksistä kertyi plussaa joku 20kg. Nykyään olen normaalipainoinen. En tunnista ees kuvista itseäni. Hirveä onneton pallo.
Metron liukuportaissa kun ohimenijät eivät mahtuneet. Jono vaan kasvoi.
Näin itsestäni valokuvan kun söin syntymäpäiväjuhlissa hillitöntä kakkupalaa. Käsivarret lörpötti ja oli leveämmät kuin normaali ihmisen reidet. Yököttävä kuva, onneksi tajusin laihduttaa.
En nyt VALTAVAN LIHAVA mutta oikein reilusti ylipainoinen...Silloin kun yritin ahtautua niihin jo päälläni 10 kg sitten olleisiin housuihin. Kun järjestään kaikkien housujen vyötärykselle muodostui sellainen tasaisen paksu vararengas, kun se ahdisti eikä pienentynyt vaikka minkälaisia kiristäviä alusasuja käytin. Kun olin lähdössä illanistujaisiin ja vaatteita sovittaessa tuli helvetinmoinen hiki ja jokaikiseen vaatteeseen jäi keskivartalon kohdalle se saatanan rengas. Hengästyin, olin väsynyt. Päiväunet venyivät kolmeen tuntiin, silti niiden nukkumisen jälkeen olin kuin kuraan kuollut kuttu.
Viime kesä oli tuskaa. Oli helvetin kuuma ja kuitenkin jouduin pukeutumaan isoihin kaapuihin kun yritin epätoivoisesti peitellä läskejäni. Se oli surullista.
Sellainen yleinen apatia ja haluttomuus yhtään mihinkään muuhun kuin päivittäiseen karkkisäkin hakemiseen kaupasta töiden jälkeen ja sen mussuttaminen makuuasennossa toisella kädellä läppäriä selaten.
Sitten tuli vitutus ja kyselin itseltäni, onko tämä todellakin sen arvoista.
En halunnut olla liian ankara itselleni. Kymmeniä ja taas kymmeniä laihdutuskuureja aloittaneena (ja niitä noin kuukauden noudattaneena) aloittaneena tiesin että oikotietä onneen ei ole. Aloitin sovelletun GoFatGo ohjelman. Tänään teen viikon ruuat etukäteen ja pakkaan annosrasioihin. Herkkupäivä on kerran viikossa.
Vaaàlle en halua astua edelleenkään mutta vaatteista poistuneet kilot huomaa :).
Kun menin ostamaan uutta autoa. Iso sedan kyseessä, mutten meinannut saada mukavaa asentoa penkin ja ratin väliin. Maha oli tiellä. Aiemmin oli iso jenkkimaasturi, joten tilaa riitti.