Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia olla 19v yhdessäolon jälkeen vielä rakastunut?
21.03.2015 |
No mä silti oon. Ja ikävä on heti jos toinen on vaikka yön yli pois. Niin kuin viime yönä, mies oli toisen lapsen kanssa harrastamassa yön yli reissulla ja mulla oli hirvee ikävä sitä. Oli tietty lastakin ikävä, mutta miestä ennen kaikkea :)
Ihana saada ne pian kotiin. Ei mulla muuta, hauskaa lauantai-iltaa kaikille.
Kommentit (60)
On.
T. yhteistä liittoa takana 30+, edelleen rakastuneita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä se aito rakkaus on.. oi kun itsekin saisin joskus tuollaisen parisuhteen :)
Me olemme vielä 27 naimisissaolovuoden jälkeen, että varmasti lisää hyviä vuosia on teillekin tulossa. :) On normaalia ja tervettä, mutta valitettavasti ei enää kovin yleistä, koska liian usein toinen tai molemmat luovuttavat niiden vastamäkien, (joita meilläkin on ollut), aikana.
Rakkaus tuossa on normaalia, ikävöinti ehkä ei...
Mutta mukavaa lauantaita sinnekin!
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:33"]
Me olemme vielä 27 naimisissaolovuoden jälkeen, että varmasti lisää hyviä vuosia on teillekin tulossa. :) On normaalia ja tervettä, mutta valitettavasti ei enää kovin yleistä, koska liian usein toinen tai molemmat luovuttavat niiden vastamäkien, (joita meilläkin on ollut), aikana.
[/quote]
Ihana kuulla teistä!
Kyllähän jokaisessa suhteessa on niitä hyviä ja vähemmän hyviä jaksoja, niin se on meilläkin ollut vuosien varrella ettei aina ole tuntunut yhtä rakastuneelta ja hyvältä, mutta kuitenkin aina sellaiselta että me selviämme ja pysymme yhdessä. Monet ihmiset luovuttavat liian helposti, ajattelevat että vaihtamalla paranee, eikä tajua että monesti se suurin ongelma löytyy sieltä omasta asenteesta. Toki ymmärrän että esim. väkivaltaisesta suhteesta pitääkin lähteä tai jos toista petetään tmv. Mutta nämä kliseiset "kasvoimme erillemme" on vaan mielestäni niin turhia. Miksei ihmiset tee töitä sen eteen ettei tällasta erilleen kasvamista tapahdu? Meillä ainakin on ollut elinehto suhteellemme että järjestämme kahdenkeskistä aikaa/matkoja/hetkiä. Vaati töitä ja järjestelyjä etenkin silloin kun lapset oli pieniä, mutta päätimme että olemme vanhemmuuden lisäksi myös mies ja vaimo. Toki kaikki ei koe sellaista tarvitsevansa, mutta meillä se oli ehkä se juttu.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epänormaalia olisi olla yhdessä 19 vuotta jos rakkautta ei olisi. T: 24 vuotta yhdessä ja kaikki ok :)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:45"]
Epänormaalia olisi olla yhdessä 19 vuotta jos rakkautta ei olisi. T: 24 vuotta yhdessä ja kaikki ok :)
[/quote]
No tollasiakin epänormaaleja on olemassa. Odotetaan vaan että lapset kasvavat ja vuosikausia eletään suhteessa ilman rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä takana reilu 22v, neljä lasta ja erittäin rakastuneita ja onnellisia ollaan :) riedän että saan olla onnellinen, että olen löytänyt jo nuorena elämäni miehen, mutta täytyy sanoa, että on niitä vaikeita aikojakin ollut, mutta ei olla heti luovutettu. Nykyään niin moni luovuttaa ekasta vastoinkäymisestä ja kuvittelee, että se ruoho on jotenkin parempaa aidan takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19v täälläkin ja olemme onnellisia:) Mies on paras ystäväni, kumppanini, kanssahaaveilija ja rakastajani. Höntti huumori ja positiivisuus on miehen parhaat ominaisuudet, ei tässä uusperheessä olisi muuten selvinnytkään.
Mekin olemme aina järjestäneet kahdenkeskisiä hetkiä ja matkoja liiton piristykseksi.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:47"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:45"]
Epänormaalia olisi olla yhdessä 19 vuotta jos rakkautta ei olisi. T: 24 vuotta yhdessä ja kaikki ok :)
[/quote]
No tollasiakin epänormaaleja on olemassa. Odotetaan vaan että lapset kasvavat ja vuosikausia eletään suhteessa ilman rakkautta.
[/quote]
Av:tä seuranneena 90% pareista elää niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:27"]
No mä silti oon. Ja ikävä on heti jos toinen on vaikka yön yli pois. Niin kuin viime yönä, mies oli toisen lapsen kanssa harrastamassa yön yli reissulla ja mulla oli hirvee ikävä sitä. Oli tietty lastakin ikävä, mutta miestä ennen kaikkea :)
Ihana saada ne pian kotiin. Ei mulla muuta, hauskaa lauantai-iltaa kaikille.
[/quote]
Sulla on hyvä elämisen tyyli ja olet ollut vähän onnekaskin.
Rakkaus muuttaa muotoaan suhteen vanhetessa,saman miehen kans oltu vuodesta 96,alku aikojen kiihkeys on poissa,mut rakastamme silti toisiamme .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä ollaan oltu 22 vuotta. Nyt ikää molemmilla 38 vuotta ja lapsia neljä. Ollaan edelleen onnellisia ja rakastuneita.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:27"]
No mä silti oon. Ja ikävä on heti jos toinen on vaikka yön yli pois. Niin kuin viime yönä, mies oli toisen lapsen kanssa harrastamassa yön yli reissulla ja mulla oli hirvee ikävä sitä. Oli tietty lastakin ikävä, mutta miestä ennen kaikkea :)
Ihana saada ne pian kotiin. Ei mulla muuta, hauskaa lauantai-iltaa kaikille.
[/quote]
Jätä se sika ;)
Ollaan yhdessä oltu 18v, meillä on yhteinen työpaikkakin ja mulla on ikävä jos toinen on työreissussa. Koko työpäivä tuntuu tyhjältä.
Yhdessä 19 vuotta ja aviossa 15 vuotta. Mies oli tällä viikolla muutaman päivän työmatkalla ja valitti puhelimessa ettei saa kunnolla nukuttua, kun vaimo ei tuhise vieressä :D. Tosiaan, yhtä kiihkeää on kuin pari vuosikymmentä sitten ja aina on toinen mielessä, kun erossa ollaan. Vaikeuksiakin on ollut, mutta ne on yhdessä ratkottu hyvässä yhteisymmärryksessä.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 21:42"]
minkälaisia ongelmia teillä onnellisilla pareilla on ollut?
[/quote]
Ihan samoja kuin kaikilla muillakin - taloudellista stressiä, työttömyyttä, vakavia sairauksia, ihastuminen suhteen ulkopuoliseen (ei pettämistä), pari talonrakennusprojektia, työhuolia, vanhempien sairastumisia ja kuolemia. Lasten kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, ihme kyllä!
Erona vain se että kaikki on koettu ja selvitetty yhdessä yhteisenä murheena. Esim kun oma isäni sairastui vakavasti ja asui silloin 300km päässä mies ajoi minut joka viikko häntä katsomaan. Mielummin ajoi kuin päästi surevan huonon kuskin yksin liikenteeseen. Ja oli näin myös tukena joka hetki. Tämä on mun silmissä ja sydämessä ikuisesti yksi kauneimmista asioista mitä hän on tehnyt.
Ja jos olen purkanut sydäntäni av:llä siitä rakkaudesta jota minä tunnen ja jossa ei ole mahdollisuuksia, niin minulle lähinnä nauretaan täällä, joten ehkä siksi av:n hengessä kaadan paskaa tällaisiin ketjuihin, VAIKKAKAAN täällä tuskin ovat samat henkilöt. Mutta enpä ole minäkään pyytänyt ketään irvimään omiin ketjuihini.
57