Riitelevätkö kaikki pariskunnat?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:57"]

Toimivassa tasapainoisessa suhteessa voidaan myös riidellä, mutta osataan myös sopia.

[/quote]

Kai sitä voisi riidellä, mutta en ole keksinyt mitään syytä, miksi asioita ei voisi selvittää rakentavasti ja rauhallisesti. Voisitko kertoja joitakin riitelyn hyötyjä? -11

Te jotka ette riitele, niin oletteko muutenkin rauhallisia?

Oletteko riidelleet lapsuuden kodissanne?

Mitä jos syntyisi kunnon riita, mitä se teissä herättäisi?

Mitä ajattelette ihmisistä jotka riitelevät?

Riitelettekö kenenkään kanssa?

Onko teillä riitely mielikuvana pelkästään negatiivinen?

Jos teillä on pointti X ja kumppanillanne Y, eikä kumppani tajua X merkitystä, vaan jauhaa jatkuvasti Y asiasta, niin eikö nouse halua lainkaan huutaa omaa mielipidettään?

Mitäs jos toinen ihminen alkaa riidellä kanssanne, pyrittekö pakonomaisesti pysymään rauhallisina, vai eikö teissä synny vihaa raivoa yms?

Mä luulen että tässä on nyt vaan kyse näkemyserosta. Riitelyä on monenlaista, kaikki eivät riitele paiskomalla ja huutamalla. Toisilla sen on sellaista rauhaisampaa väittelyä.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:01"]Siis mistä te riitelevät parit oikein riitelette? Ettekö osaa keskustella asioista ennen kuin ne eskaloituvat niin suuriksi ärsytyksen aiheiksi, että pitää nostaa riita pystyyn?
[/quote]

Meillä ei oikeastaan koskaan riidellä oikeista asioista. Meillä riidellään silloin kun olemme erityisen stressaantuneita tai väsyneitä. Näitä jaksoja on ollut ehkä 2-3 kymmenen vuoden aikana vaikka loppumattomat rahahuolet ja lapsettomuuskin ollaan käyty läpi. Riitelyvaihe ei koskaan kestä kauaa mutta kummasti puhdistaa ilmaa kun saa päästellä höyryjä. Muuten ollaan hyvin seesteinen pariskunta ja lähes kaikesta samaa mieltä. En edes osaa sanoa mistä ollaan riidelty koska tosissaan niissä ei ole ollut päätä eikä häntää, jostain hyvin mitättömästä.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:01"]

Siis mistä te riitelevät parit oikein riitelette? Ettekö osaa keskustella asioista ennen kuin ne eskaloituvat niin suuriksi ärsytyksen aiheiksi, että pitää nostaa riita pystyyn?

[/quote]

Saatamme alkaa riidellä vaikka kahvikupista jos siltä tuntuu. Voin itse ärtyä kahvikupista ja alan nipottamaan ja meuhkaamaan siitä. Kumppanini saattaa alkaa "nauraa" vieressä jolloin itsekkin tajuan olevani hölmö ja nauramme asialla yhdessä. Mutta tuntui hyvältä vähän raivota ärtymyksen keskellä ja kääntää se positiivisuuteen.

Toisessa tilanteessa meillä on erimielisyys, toinen ei kertakaikkiaan tajua omaa pointtiani. Haluan tuoda sen kunnolla esille, käsillä ja suurella äänellä. Sitten molemmat meuhkaavat muutaman minuutin ja sen jälkeen "väsähdetään" ja pyritään sovintoon ja ymmärtämään toisen pointti. Riita siis meillä ainakin rauhoittaa omalla tavallaan.

Kolmannessa tilanteessa ystäväni/kumppanini on loukannut minua ja tulen surulliseski. Kumppani ei kuitenkaan ymmärrä, että olen loukkaantunut joten suutun ja haluan näyttää hänelle kuinka pahalta asia tuntui! Rupean huutamaan ja tässä vaiheessa kumppanini havahtuu, että satutti oikeasti (enhän muuten itkuhuutaisi vieressä) ja pahoittelee ja itselle tulee hyvä mieli kun sain näyttää täydet tunteeni.

Itse näen riitelyn todella positiivisena tunteiden näyttämisenä. Jos kumppanini kykenisi keskustelemaan rauhallisesti kuohuttavistakin asioista olisi jotenkin pelottavaa. Myös riitelyn osapuolena tiedän, että voin olla "hirviö" ja niin voi olla toinenkin ja silti samaan aikaan rakastamme toisiamme. Se tuo jotenkin uusia ulottuvuuksia suhteeseen :)

Eikun meillä ei riidellä laisinkaan. Ei siis koskaan tule mistään riitaa!

Molemmat ymmärtää toista ja toisen näkemyksiä. Jos toinen haluaa jotain, pitää vaan vakuuttaa toinen asiasta.

Ap

Te jotka ette riitele, niin oletteko muutenkin rauhallisia?

Kyllä. Olen luonteeltani järkevä ja rauhallinen.

Oletteko riidelleet lapsuuden kodissanne?

Tappelin sisarusteni kanssa ja valitin murrosikäisenä vanhemmilleni.

Mitä jos syntyisi kunnon riita, mitä se teissä herättäisi?

Puolison kanssa? Olisin pettynyt itseeni, kun olen joutunut korottamaan ääntäni hänelle ja/tai haukkumaan häntä.  Minusta se osoittaa kunnioituksen ja itsehillinnän puutetta. Ihmettelisin kyllä, mistä tuo johtui.

Mitä ajattelette ihmisistä jotka riitelevät?

Kukin tavallaan. Itse kyllä uskon, että asioiden selvittäminen yhdessä, rakentavasti ja normaalilla puheäänellä on parempi keino kuin riiteleminen. Riidellessä tulee helposti sanottua toiselle pahasti, loukattua toista. Lisäksi toistuva riitely on emotionaalisesti kuormittavaa.

Riitelettekö kenenkään kanssa?

En kahta kertaa.

Onko teillä riitely mielikuvana pelkästään negatiivinen?

Melko negatiivinen. Jos riitely on ainoa keino puolustaa rajojaan ja tuoda oma kantansa esiin, se on tyhjää parempi. Jämäkkä, rauhallinen viestintä voittaa kyllä riitelyn aina.

Jos teillä on pointti X ja kumppanillanne Y, eikä kumppani tajua X merkitystä, vaan jauhaa jatkuvasti Y asiasta, niin eikö nouse halua lainkaan huutaa omaa mielipidettään?

Ei. Asioiden selittäminen ja havainnollistaminen ja virheellisten käsitysten korjaaminen on sellaista, mitä teen työkseni joka arkipäivä. Jos väärinymmärrys vain jatkuu, tilanne on minusta lähinnä koominen. Viestintä on vaikeaa.

Mitäs jos toinen ihminen alkaa riidellä kanssanne, pyrittekö pakonomaisesti pysymään rauhallisina, vai eikö teissä synny vihaa raivoa yms?

Ei synny raivoa. Pyrin de-eskaloimaan tilanteen takaisin normaaliin keskusteluun väkivallattoman viestinnän keinoin. Jos tämä ei onnistu,  vetäydyn tarvittaessa pois tilanteesta. Kellään raivopäällä ei ole koskaan ollut minulle mitään tärkeää asiaa. :) -11

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:57"]

Toimivassa tasapainoisessa suhteessa voidaan myös riidellä, mutta osataan myös sopia.

[/quote]

Kai sitä voisi riidellä, mutta en ole keksinyt mitään syytä, miksi asioita ei voisi selvittää rakentavasti ja rauhallisesti. Voisitko kertoja joitakin riitelyn hyötyjä? -11

[/quote]

Miksi pitäisi olla rauhallinen jos ei halua. Huom riitelevät parit eivät riitele kaikesta tai keskustelut ole kinaamista ja huutamista. Vaan joskus tunteet kuohuaa ja päästellään kaikki ulos. Meillä ainakin suurin osa asioista keskustellaan eikä riidellä, mutta joskus on ihanaa päästellä menemään molemmin puolin ja sen jälkeen sopia. Se on fiilistä nostattavaa, riidellessä ja sen jälkeen tunteet ovat pinnassa ja sopimisen jälkeen toinen tuntuu paljon läheisemmältä. En myöskään uskaltaisi riidellä ystävieni kanssa, koska en todellakaan tiedä olisiko ystävyys siinä, ei ole sellaista luottoa. Kumppanin kanssa on, ei tarvitse peltätä mitään, mitä sanoo. (Huom normaaliin riitelyyn ei kuulu loukkaukset, väkivalta, pelottelu yms, täytyy olla tasavertaista) Näen normaalin riitelyn todella positiivisena parisuhteen kannalta, koska se yhdistää ja syventää.

On muuten maailman raivostuttavinta jos riitelee jonkun kanssa ja itse tekisi mieli huutaa ja kiroilla ja toinen vaan keskustelee rauhallisesti :D ei helvetti, eikö teillä ole ikinä tarvetta päästellä höyryjä? Riitely on tervettä, ei ihminen ole robotti joka lipuu rauhallisesti keskustellen tilanteesta toiseen. Miksi muuten siellä alttarillakaan vannottaisiin että pysytään yhdessä myös vastoinkäymisissä?

Sovintoseksi rankan riitelyn jälkeen on muuten parasta ikinä. Tästä te rauhalliset keskustelijat jäätte paitsi ;--)

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:03"]
Te jotka ette riitele, niin oletteko muutenkin rauhallisia?

Oletteko riidelleet lapsuuden kodissanne?

Mitä jos syntyisi kunnon riita, mitä se teissä herättäisi?

Mitä ajattelette ihmisistä jotka riitelevät?

Riitelettekö kenenkään kanssa?

Onko teillä riitely mielikuvana pelkästään negatiivinen?

Jos teillä on pointti X ja kumppanillanne Y, eikä kumppani tajua X merkitystä, vaan jauhaa jatkuvasti Y asiasta, niin eikö nouse halua lainkaan huutaa omaa mielipidettään?

Mitäs jos toinen ihminen alkaa riidellä kanssanne, pyrittekö pakonomaisesti pysymään rauhallisina, vai eikö teissä synny vihaa raivoa yms?

[/quote]

Minä olen nuoruudessani joutunut tappelemaan siskoni kanssa jatkuvasti. Yhä edelleen hän on ainoa, joka saa minut raivostumaan. Olen yrittänyt hänenkin kanssa oppia, että hän on narsisti, joka tarvitsee riitelyä ladatakseen akkunsa. En siis ruoki hänen riitelyhalujaan enää. En vastaa hänen asiattomiin ja loukkaaviin viesteihin.

Osaan kyllä riidellä, mutta ei meillä miehen kanssa ole mitään syytä siihen. En oikeasti näe syytä miksi pitäisi riidellä?

Yleensä, jos tunnen suuttumusta mietin miksi olen suuttunut ja onko se miehen vika muka. Usein syynä on oma väsymys, jonka purkaminen ei toiseen auta. Sanon vain, että nyt minun on pakko ottaa päiväunet ja menen nukkumaan. Tai sitten lähden ulos lenkille jne.

Viimeksi muistan, kun oli pientä turhautumista ja se oli kun mietimme kolmatta lasta. Mies oli vähän vastaan ensin, keskustelimme asiaan liittyvästä ja jätimme asian hautomaan. Kun tuli päätöksen aika, sanoin, että vieläkö olet vastaan ja asia on sillä selvä. Eihän mies sitten enää ollut asiaa vastaan, kun oli saanut rauhassa miettiä ja nyt neljättä ehdotti itse.

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:21"]

Te jotka ette riitele, niin oletteko muutenkin rauhallisia?

Kyllä. Olen luonteeltani järkevä ja rauhallinen.

Oletteko riidelleet lapsuuden kodissanne?

Tappelin sisarusteni kanssa ja valitin murrosikäisenä vanhemmilleni.

Mitä jos syntyisi kunnon riita, mitä se teissä herättäisi?

Puolison kanssa? Olisin pettynyt itseeni, kun olen joutunut korottamaan ääntäni hänelle ja/tai haukkumaan häntä.  Minusta se osoittaa kunnioituksen ja itsehillinnän puutetta. Ihmettelisin kyllä, mistä tuo johtui.

Mitä ajattelette ihmisistä jotka riitelevät?

Kukin tavallaan. Itse kyllä uskon, että asioiden selvittäminen yhdessä, rakentavasti ja normaalilla puheäänellä on parempi keino kuin riiteleminen. Riidellessä tulee helposti sanottua toiselle pahasti, loukattua toista. Lisäksi toistuva riitely on emotionaalisesti kuormittavaa.

Riitelettekö kenenkään kanssa?

En kahta kertaa.

Onko teillä riitely mielikuvana pelkästään negatiivinen?

Melko negatiivinen. Jos riitely on ainoa keino puolustaa rajojaan ja tuoda oma kantansa esiin, se on tyhjää parempi. Jämäkkä, rauhallinen viestintä voittaa kyllä riitelyn aina.

Jos teillä on pointti X ja kumppanillanne Y, eikä kumppani tajua X merkitystä, vaan jauhaa jatkuvasti Y asiasta, niin eikö nouse halua lainkaan huutaa omaa mielipidettään?

Ei. Asioiden selittäminen ja havainnollistaminen ja virheellisten käsitysten korjaaminen on sellaista, mitä teen työkseni joka arkipäivä. Jos väärinymmärrys vain jatkuu, tilanne on minusta lähinnä koominen. Viestintä on vaikeaa.

Mitäs jos toinen ihminen alkaa riidellä kanssanne, pyrittekö pakonomaisesti pysymään rauhallisina, vai eikö teissä synny vihaa raivoa yms?

Ei synny raivoa. Pyrin de-eskaloimaan tilanteen takaisin normaaliin keskusteluun väkivallattoman viestinnän keinoin. Jos tämä ei onnistu,  vetäydyn tarvittaessa pois tilanteesta. Kellään raivopäällä ei ole koskaan ollut minulle mitään tärkeää asiaa. :) -11

[/quote]

Jep tästä huomaa, ettet ymmärrä mitä normaali riitely on! Meillä ei milloinkaan haukuta toista, se ei ole riitelyä vaan alistamista. Riitely on normaalissa parisuhteessa erilaista mitä kuvittelet, ei se ole pahe tai paha asia. :)

Niin voihan sellainenkin lukea itsensä "riitelemättömäksi" joka heti paukkaa ulos ovesta kun toinen alkaa näyttää tunteita, siirtyy toiseen huoneeseen mököttämään tai sulkeutuu täysin.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:16"]Eikun meillä ei riidellä laisinkaan. Ei siis koskaan tule mistään riitaa!

Molemmat ymmärtää toista ja toisen näkemyksiä. Jos toinen haluaa jotain, pitää vaan vakuuttaa toinen asiasta.

Ap
[/quote]

= eli väitellä?

Meillä ei riidellä. Minulla on joskus huono päivä ja räyhään, mutta mies ei lähde siihen mukaan. Hän antaa minun rääkäistä kiukkuisesti jostain vähäpätöisestä, ja sitten koko homma kuivuu siihen. Mies ei ole koskaan pahantuulinen.

Ei riidellä oikeastaan koskaan. Vanhempani riitelivät lapsuudessani, huutoa, mökötystä, lapsikin huomasi kireyden. En halunnut samanlaista suhdetta. Mekin toki ollaan joskus eri mieltä ja sanaillaan, mutta riidellä ei koskaan. 11 vuotta yhdessä. Onnellinen vaimo!

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:41"]

Ei riidellä oikeastaan koskaan. Vanhempani riitelivät lapsuudessani, huutoa, mökötystä, lapsikin huomasi kireyden. En halunnut samanlaista suhdetta. Mekin toki ollaan joskus eri mieltä ja sanaillaan, mutta riidellä ei koskaan. 11 vuotta yhdessä. Onnellinen vaimo!

[/quote]

Keskustelun perusteella riitelmättömilla pareilla on lapsuudesta negatiivinen kuva riitelystä. Jännä huomata! En siis väitä kenenkään parisuhteen olevan huonompi tai parempi riitelyn tai riittelemättömyyden takia, mutta pistää silmään nämä :)

En kyllä tiedä ollaanko riidelty koskaan, yhdessä on oltu 4v. Muutaman kerran minä olen suuttunut jostain ja huutanut miehelle, mutta ei sekään minusta riitelyä ole ollut. Hyvin harvasta asiasta ollaan eri mieltä, ja jos ollaan, niin ei siitä riitaa tule. Tai jos toinen ärsyttää niin paljon että siitä tulee kivahdettua, niin toinen pyytää käytöstään anteeksi ja korjaa asian. 

Mistä te riitelijät sitten riitelette, antaisitteko ihan konkreettisen esimerkin? Meillä kun ei ole lapsia niin niiden kasvatuksesta ei tartte riidellä (uskon kyllä että oltaisiin siinäkin tosi samanmielisiä) ja rahat on yhteistä taloustiliä lukuunottamatta erilliset, niin rahastakaan ei voi tapella. Siinä kai ne yleisimmät riidanaiheet on? 

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:37"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:16"]Eikun meillä ei riidellä laisinkaan. Ei siis koskaan tule mistään riitaa!

Molemmat ymmärtää toista ja toisen näkemyksiä. Jos toinen haluaa jotain, pitää vaan vakuuttaa toinen asiasta.

Ap
[/quote]

= eli väitellä?
[/quote]

Ei siitä tarvitse väitellä. Toinen kertoo mielipiteen ja toinen omansa. Molemmat pohtii kantaansa ja eri mieltä saa olla. Ei se ole riitelyä. Ei kai kukaan aikuinen halua jotain niin paljon, että suuttuu, jos ei saa?

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:41"]

Ei riidellä oikeastaan koskaan. Vanhempani riitelivät lapsuudessani, huutoa, mökötystä, lapsikin huomasi kireyden. En halunnut samanlaista suhdetta. Mekin toki ollaan joskus eri mieltä ja sanaillaan, mutta riidellä ei koskaan. 11 vuotta yhdessä. Onnellinen vaimo!

[/quote]

Keskustelun perusteella riitelmättömilla pareilla on lapsuudesta negatiivinen kuva riitelystä. Jännä huomata! En siis väitä kenenkään parisuhteen olevan huonompi tai parempi riitelyn tai riittelemättömyyden takia, mutta pistää silmään nämä :)

[/quote]

Joo, mä myös jouduin lapsuudessani kuuntelemaan vanhempieni jatkuvaa riitelyä ja huutoa. Päätin jo silloin, että sellaista en kodissani tule koskaan sietämään. Eikä ole tarvinnutkaan kahdessa pitkässä suhteessa, joissa olen ollut. Asiat on pääosin selvitetty keskustelemalla, eikä suuria ristiriitoja ole ollutkaan. 

Olen pitänyt huolta siitä, että mulle ei koroteta ääntä, koskaan. Sellaista äijää en katsele. Mutta jos mä en itse halua, että mulle huudetaan, en todellakaan voi itse huutaa muille. Jonkun mainostama sovintoseksi ei kiinnosta. Jos joku mulle räyhää, se ei korota mulla himoja vaan halveksuntaa.

Kyse ei ole siitä, että pelkäisi toisen lähtevän eikä uskaltaisi riidellä. Kyse on siitä, että kunnioittaa toista ja kohtelee häntä sen mukaan. Eri mieltä voi olla, se ei tietenkään ole ongelma. Asiat vaan pitää osata ilmaista oikein.