Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riitelevätkö kaikki pariskunnat?
21.03.2015 |
Minua aina ihmetyttää, kun luen näitä palstoja, että riitelevätkö kaikki? Olemmeko me jotenkin kummallisia?
Me emme koskaan riitele. Siis emme koskaan! Asioista keskustellaan, mutta hyvin harvoin oikeastaan edes tarvii keskustella. Olemme hyvin samoilla linjoilla yleensä.
Molemmat tukevat toistensa päätöksiä ja yhteinen tavoite on, että perheenä pärjäämme ja lapset saavat hyvän lapsuuden.
Yhdessä olemme olleet 19 vuotta ja neljäs lapsi tulossa. Molemmat tuntee toisensa läpikotaisin ja tietää toisen haavat ja heikkoudet.
Onko riitely siis jotenkin välttämättömyys? Onko muita, jotka eivät riitele?
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:30"]Ei meillä tietääkseni kumpikaan ole alistettu.
Meilläkin tilanteet menee usein, että teetkö tuo vai tuon. Molemmilla on usein ne lempihommat! Molemmat osaa joustaa ja haistella, miltä toisesta tuntuu jne.
Eikä meiltä kyllä intohimoa puutu. Tai no molempia tyydyttävää seksiä useamman kerran viikossa, mitä se sitten on.
Kumpikin saa tehdä niitä asioita, mitä haluaa, koska tiedetään mikä on soveliasta. Ei minun tarvitse ikinä miehelle jurputtaa ylitöistä, hän tietää itsekin, että se on raskasta yksin olla lasten kanssa. Joten tulee usein käymään välillä kotona ja touhuilee lasten kanssa ja sitten, kun alkaa iltatouhut, lähtee jatkamaan töitä.
Eikä meillä ole koskaan rahasta riitaa, kaikki raha tulee yhteiselle tilille, josta sitä käytetään pääsääntöisesti perheen hyvinvointiin. Jos aikoo ostaa isompaa, sovitaan niin. Ei meillä ole koskaan mitään keskinäistä kateutta.
Joku kirjoittikin, että se huutaminen ja toisen haukkuminen on toisen epäkunnioitusta ja olen kyllä samaa mieltä!
Mieheni ei ole koskaan hermostunut, ei koskaan. Hän on myös edennyt urallaan nopeasti, koska omaa lehmänhermot ja kyvyn miettiä ennen kuin avaa suunsa.
Myös esikoisemme on perinyt lehmänhermot ja neuvottelijan luonteen. On paljon koulussa mukana keskusteluissa, koska osaa kertoa kaikkien puolen. Osaa myöntää myös omat virheensä, mikä on vaikeaa monelle aikuisellekin.
Ap
[/quote]
Niin Ap. Kaikki ihmiset ei omaa niitä lehmänhermoja, toisilla menee pinna nopeammin jolloin ristiriitoja syntyy helpommin. Toisilla on myös vahvemmat omat mielipiteet, kun taas toiset on valmiita joustamaan helposti omista asioistaan. Toiset on ujoja ja huonoja puhumaan ja toisilta se sujuu luonnostaan. Ihmisiä on erilaisia, joten ne parisuhteetkaan ei ole samanlaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 22:18"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 21:25"]
Edelleen, mun on vaan vaikea uskoa, ettei jossain parisuhteessa ikinä ärsytä toisen jokin toimintatapa tai että ei koskaan tule arjessa tilanteita, jossa mielipiteet ottaa yhteen. Se on vaan jotenkin käsittämätön ajatus.
[/quote]
Tällä ei ole mitään tekemistä riitelyn tai riitelemättömyyden kanssa. Miksi oletat, että ärsyyntymiset tai mielipide-erot johtaisivat väistämättä riitoihin? -11
[/quote]
Tätä minäkin mietin. Suurin osa asioista, jotka toisessa ihmisessä ärsyttävät, ovat sen ihmisen ominaisuuksia, eivät vikoja. Sillä ihmisellä on oikeus elää omaa elämäänsä ja ilmentää itseään, vaikka ei tekisikään kaikkea kuten minä haluan. Ei parisuhde ole minulle valtataistelua, jossa pyritään siihen että toisesta saadaan tietynlainen ja asiat tehdään kuten minä haluan. Olen asunut ikäni monien erilaisten ihmisten kanssa ja tajunnut, että asioita voi ja pitääkin tehdä eri lailla, eikä siitä kannata ottaa pulttia. Minusta siitä ei kannata edes keskustella miksi toinen tekee jonkin asian tietyllä lailla, jos siitä ei ole mitään haittaa. Antaa tehdä.
Mä en pysty uskomaan, että riitelmättömillä pareilla olisi kaikki hyvin. En vaan pysty. Mä väistämättä ajattelen, että joku on pielessä. Yleensä niin, että jompi kumpi ei uskalla riidellä. Tiedostamattaan! On jäänyt ahdistavia tunteita lapsuuskodin riitelyistä, pelkää ja pyrkii välttämään konflikteja, pelkää hylkäämistä tms. Uskon siis, että vaikka joku väittäisikin, ettei pelkää riitelyä, niin oikeasti pelkää, jollei parisuhteessa ikinä yhtään mistään riidellä.
En usko, että voi olla pitkässä parisuhteessa ilman, että mistään tulee riitaa. Tai sitten tässä ymmärretään riidan käsite jotenkin väärin. Onhan erimielisyydetkin monesti riitaa, mitä muutakaan? Ei riitely tarkoita välttämättä tarkoita sitä, että huudetaan ja räyhätään. Vaan että ollaan erimielisiä, ärsyttää toisen ihmisen joku piirre, tapa toimia, erilaisuus tms.
Tämä ihan näin vuosien avioliittotyössä mukana olemisen näkökulmasta, lukemattomia pareja seuranneena.
Rakentava, turvallinen riitelyhän on aivan mahtavaa! :D Sellainen, jossa ei haukuta, räyhätä tai muutenkaan käyttäydytä toista alistaen, vaan riidellään aiheesta ja asiasta. Ei oo mitään vaarallista siinä jos ääni korottuu: ihmisellä on tunteita ja on niiin terapeuttista, että ne saa näkyä. ;)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:45"]
Mä en pysty uskomaan, että riitelmättömillä pareilla olisi kaikki hyvin. En vaan pysty. Mä väistämättä ajattelen, että joku on pielessä. Yleensä niin, että jompi kumpi ei uskalla riidellä. Tiedostamattaan! On jäänyt ahdistavia tunteita lapsuuskodin riitelyistä, pelkää ja pyrkii välttämään konflikteja, pelkää hylkäämistä tms. Uskon siis, että vaikka joku väittäisikin, ettei pelkää riitelyä, niin oikeasti pelkää, jollei parisuhteessa ikinä yhtään mistään riidellä.
En usko, että voi olla pitkässä parisuhteessa ilman, että mistään tulee riitaa. Tai sitten tässä ymmärretään riidan käsite jotenkin väärin. Onhan erimielisyydetkin monesti riitaa, mitä muutakaan? Ei riitely tarkoita välttämättä tarkoita sitä, että huudetaan ja räyhätään. Vaan että ollaan erimielisiä, ärsyttää toisen ihmisen joku piirre, tapa toimia, erilaisuus tms.
Tämä ihan näin vuosien avioliittotyössä mukana olemisen näkökulmasta, lukemattomia pareja seuranneena.
Rakentava, turvallinen riitelyhän on aivan mahtavaa! :D Sellainen, jossa ei haukuta, räyhätä tai muutenkaan käyttäydytä toista alistaen, vaan riidellään aiheesta ja asiasta. Ei oo mitään vaarallista siinä jos ääni korottuu: ihmisellä on tunteita ja on niiin terapeuttista, että ne saa näkyä. ;)
[/quote]
Sanopa joku aihe, josta meidän sitten olisi hyvä riidellä, että parisuhteemme paranisi? Ei ole vielä 10 vuoden aikana tullut vastaan tilannetta. Yhteenmuuton jälkeen mua ärsytti miehen tapa jättää tyhjät maitopurkit pöydälle, sanoin miehelle, että olisi kiva, jos ne voisi laittaa suoraan keräysastiaan ja se oli miehelle ok. Miestä häiritsi mun tapa jättää pyykkikoneen johto seinään pesun jälkeen ja hän perusteli, miksi se pitäisi aina irroittaa käytön jälkeen, minä kiitin tiedosta ja aloin toimia uudella tavalla. Toki näistäkin olisi voitu aloittaa ns. ikuiset valtataistelut, joista napistaan uudelleen ja uudelleen, mutta miksi pitäisi? Miksi en kunnioittaisi rakkaani pyyntöä jossain hänelle tärkeässä asiassa/toimintatavassa? Vai olisiko parisuhteemme parempi, jos minä olisi korottanut ääntäni maitopurkeista ja mies pyykkikoneen virtajohdosta?
Erimielisyyksiäkin ilmenee ajoittain esim. ajankohtaisista aiheista keskusteltaessa, mutta olemme tulleet tulokseen, ettei kaikesta tarvitsekaan olla samaa mieltä. Ei meidän silti tarvitse "puhdistaa ilmaa" räyhäten, jos aiomme esim. äänestää eri puolueita tai olemme eri mieltä jostain uudistuksesta.
Mikä siis voi olla niin iso asia, että se pitäisi ratkaista huutamalla, jotta puolisot saavat puhdistaa ilmaa?
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:45"]
Mä en pysty uskomaan, että riitelmättömillä pareilla olisi kaikki hyvin. En vaan pysty. Mä väistämättä ajattelen, että joku on pielessä. Yleensä niin, että jompi kumpi ei uskalla riidellä. Tiedostamattaan! On jäänyt ahdistavia tunteita lapsuuskodin riitelyistä, pelkää ja pyrkii välttämään konflikteja, pelkää hylkäämistä tms. Uskon siis, että vaikka joku väittäisikin, ettei pelkää riitelyä, niin oikeasti pelkää, jollei parisuhteessa ikinä yhtään mistään riidellä.
En usko, että voi olla pitkässä parisuhteessa ilman, että mistään tulee riitaa. Tai sitten tässä ymmärretään riidan käsite jotenkin väärin. Onhan erimielisyydetkin monesti riitaa, mitä muutakaan? Ei riitely tarkoita välttämättä tarkoita sitä, että huudetaan ja räyhätään. Vaan että ollaan erimielisiä, ärsyttää toisen ihmisen joku piirre, tapa toimia, erilaisuus tms.
Tämä ihan näin vuosien avioliittotyössä mukana olemisen näkökulmasta, lukemattomia pareja seuranneena.
Rakentava, turvallinen riitelyhän on aivan mahtavaa! :D Sellainen, jossa ei haukuta, räyhätä tai muutenkaan käyttäydytä toista alistaen, vaan riidellään aiheesta ja asiasta. Ei oo mitään vaarallista siinä jos ääni korottuu: ihmisellä on tunteita ja on niiin terapeuttista, että ne saa näkyä. ;)
[/quote]
Mun vanhemmat oli juuri sunlaisella new age hippiasenteella niiden parisuhteessa, eli tunteita on ja niitä pitää näyttää.
Ne kävi myös välillä terapiassa varmaan sunkaltaisella puoskarilla.
Meistä lapsista ei kukaan ole enää aikuisena niiden kanssa tekemisissä. Oireiltiin pikkulapsina paniikkihäiriöillä, sängyn kastelulla, viiltelyllä, kotoa karkaamisilla, väkivallalla jne. Kaikki meistä käy terapiassa.
Koittakaa muistaa, te joillla on lapsia, että se koti on niiden lastenkin koti, ei vain teidän parisuhdepesä, jossa tavoitellaan jotain sovintoseksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:41"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:30"]Ei meillä tietääkseni kumpikaan ole alistettu.
Meilläkin tilanteet menee usein, että teetkö tuo vai tuon. Molemmilla on usein ne lempihommat! Molemmat osaa joustaa ja haistella, miltä toisesta tuntuu jne.
Eikä meiltä kyllä intohimoa puutu. Tai no molempia tyydyttävää seksiä useamman kerran viikossa, mitä se sitten on.
Kumpikin saa tehdä niitä asioita, mitä haluaa, koska tiedetään mikä on soveliasta. Ei minun tarvitse ikinä miehelle jurputtaa ylitöistä, hän tietää itsekin, että se on raskasta yksin olla lasten kanssa. Joten tulee usein käymään välillä kotona ja touhuilee lasten kanssa ja sitten, kun alkaa iltatouhut, lähtee jatkamaan töitä.
Eikä meillä ole koskaan rahasta riitaa, kaikki raha tulee yhteiselle tilille, josta sitä käytetään pääsääntöisesti perheen hyvinvointiin. Jos aikoo ostaa isompaa, sovitaan niin. Ei meillä ole koskaan mitään keskinäistä kateutta.
Joku kirjoittikin, että se huutaminen ja toisen haukkuminen on toisen epäkunnioitusta ja olen kyllä samaa mieltä!
Mieheni ei ole koskaan hermostunut, ei koskaan. Hän on myös edennyt urallaan nopeasti, koska omaa lehmänhermot ja kyvyn miettiä ennen kuin avaa suunsa.
Myös esikoisemme on perinyt lehmänhermot ja neuvottelijan luonteen. On paljon koulussa mukana keskusteluissa, koska osaa kertoa kaikkien puolen. Osaa myöntää myös omat virheensä, mikä on vaikeaa monelle aikuisellekin.
Ap
[/quote]
Niin Ap. Kaikki ihmiset ei omaa niitä lehmänhermoja, toisilla menee pinna nopeammin jolloin ristiriitoja syntyy helpommin. Toisilla on myös vahvemmat omat mielipiteet, kun taas toiset on valmiita joustamaan helposti omista asioistaan. Toiset on ujoja ja huonoja puhumaan ja toisilta se sujuu luonnostaan. Ihmisiä on erilaisia, joten ne parisuhteetkaan ei ole samanlaisia!
[/quote] niin, mulla on äkkiväärä luonne, enkä halunnut riidellä kuten lapsuudenkodissani on tehty. Siksi halusin ihmisen, joka ei riitele. Hän on tasoittanut minua, kun yksin ei voi riidellä. Hyvä näin. Kyllä mulla edelleen kiehahtelee, mutta en pura sitä rakkaimpaan ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitely on enemmän sellaista WT hommaa. Siis huuto ja räyhääminen. Paremmissa piireissä on riitelyn sijaan vain erimielisyyksiä, ja se on sellaista herkkää ja kauniin melankolista.
Meillä on yhteiseloa takana 15 vuotta ja muistelisin että kerran suhteen alussa riitelimme jostain täysin mitättömästä asiasta. Fiilis meni pariksi päiväksi niin surkeaksi siitä että päätimme yhteistuumin lopettaa tuollaisen. :)
Tietenkin välillä tulee hetkiä jotka ärsyttävät, mutta silloin puhumme asian auki ja elelemme rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskaltaisin väittää että riitely on varsinkin pitkissä parisuhteissa hyvinkin normaalia. Kun asutaan yhdessä ja sitä toista joutuu katsomaan koko ajan, pienetkin erimielisyydet saavat välillä naurettavat mittasuhteet. Koska rakkaan kumppanin seurassa voi myös olla oma itsensä, ei niitä tunteita jaksa peitellä ja välillä tilanne eskaloituu. Se ei ole white trashia vaan ihan normaalia tunne-elämää :-)
Outoa mielestäni... Itse riitelen poikaystäväni ja parhaan ystäväni kanssa joskus, se tuo sellaista turvaa että voin olla kamalimillani eikä tarvitse pelätä toisen pois lähtöä, molemmin puolin. Riidan jälkeen on myös helpottunut olo kun on saanut sanottua kaiken ponnekkaasti, ei siis välttämättä huutamista ja karjumista vaan sellaista suoraan sanomista ja piikikästä. Silloin kuin meillä meni huonosti emme riidelleet, koska kumpaakaa ei kiinnostanut. Molemmat koitimme vain kuitata asian mahdollisimman nopeasti, koska ei ollut intressejä kuunnella toisen ärtymystä tai mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä kans loppui riitely siinä vaiheessa, kun ei enää kiinnostanut edes sen vertaa että olisi jaksanut riidellä..
Emme juurikaan riitele mieheni kanssa, yhdessä vuodesta -94. Minulla on ongelma riitelyn suhteen, lapsuuden kodissani dominoiva äitini ei sietänyt mitään negatiivisia tunteita ja kukaan muu ei saanut suuttua kuin hän itse. En osaa/uskalla suuttua. Miehelläni on vähän samantyyppinen lapsuus. Ahdistun edes riitelemisen kuulemisesta valtavasti enkä voi ymmärtää että jotkut uskaltavat riidellä niinkin hurjasti. Minulla on heti sellainen olo, että minut hylätään jos niin tekisin.
No, tällä mennään. Lasteni kanssa olen yrittänyt olla enemmän neuvotteleva äiti, en heillekään tiuski oikeastaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki riitele. Exän kanssa ei riidelty kertaakaan 11 vuoden aikana. Asioista keskusteltiin asiallisesti kummankin näkemystä kunnioittaen. Kaksi seuraavaa suhdetta onkin sitten ollut toista maata. On huudettu ja paiskottu ovia, kuristettu, rutistettu, on mustelmia ja tuhottu itsetunto. Minä en huuda vieläkään ja yritän keskustella asiat. Turhaan.
Meiilä kyllä riidellään äärimmäisen harvoin. Viimeksi viime kesäloman alussa. Silloinkin taisi olla niin, että minä riitelin, mies yritti rauhoitella.
Mä nään riitelemättömyyden suhteessa pääsääntöisesti semmosena, et toinen suhteessa alistaa toista.
Meillä otetaan yhteen joskus enemmän ja joskus vähemmän. Sen siitä saa, kun kaksi vahvan persoonan omaavaa, vahvalla tahdolla on erimieltä.
Mut ei se meidän suhdetta kaada.
Meillä ei riidellä. Osaamme keskustella asiat normaalilla puheäänellä. Olemme kyllä hyvin samanmielisiä.
Toimivassa tasapainoisessa suhteessa voidaan myös riidellä, mutta osataan myös sopia. "Paremmissa piireissä" ei tietenkään riidellä, vaan ollaan ainoastaan erimielisiä. Just joo, puukot ja puntarit heiluvat noin kuvainnollisesti piireissä kuin piireissä. Joissakin jopa ihan konkreettisesti, kuten saamme lukea viikottain, joskus jopa päivittäin aviiseista. Toisilleen välinpitämättömät ihmiset eivät edes riitele, vaan elävät kukin omassa kuplassaan.
Siis mistä te riitelevät parit oikein riitelette? Ettekö osaa keskustella asioista ennen kuin ne eskaloituvat niin suuriksi ärsytyksen aiheiksi, että pitää nostaa riita pystyyn?
Alue: Aihe vapaa
Ei meillä tietääkseni kumpikaan ole alistettu.
Meilläkin tilanteet menee usein, että teetkö tuo vai tuon. Molemmilla on usein ne lempihommat! Molemmat osaa joustaa ja haistella, miltä toisesta tuntuu jne.
Eikä meiltä kyllä intohimoa puutu. Tai no molempia tyydyttävää seksiä useamman kerran viikossa, mitä se sitten on.
Kumpikin saa tehdä niitä asioita, mitä haluaa, koska tiedetään mikä on soveliasta. Ei minun tarvitse ikinä miehelle jurputtaa ylitöistä, hän tietää itsekin, että se on raskasta yksin olla lasten kanssa. Joten tulee usein käymään välillä kotona ja touhuilee lasten kanssa ja sitten, kun alkaa iltatouhut, lähtee jatkamaan töitä.
Eikä meillä ole koskaan rahasta riitaa, kaikki raha tulee yhteiselle tilille, josta sitä käytetään pääsääntöisesti perheen hyvinvointiin. Jos aikoo ostaa isompaa, sovitaan niin. Ei meillä ole koskaan mitään keskinäistä kateutta.
Joku kirjoittikin, että se huutaminen ja toisen haukkuminen on toisen epäkunnioitusta ja olen kyllä samaa mieltä!
Mieheni ei ole koskaan hermostunut, ei koskaan. Hän on myös edennyt urallaan nopeasti, koska omaa lehmänhermot ja kyvyn miettiä ennen kuin avaa suunsa.
Myös esikoisemme on perinyt lehmänhermot ja neuvottelijan luonteen. On paljon koulussa mukana keskusteluissa, koska osaa kertoa kaikkien puolen. Osaa myöntää myös omat virheensä, mikä on vaikeaa monelle aikuisellekin.
Ap