Jatkaako riitaa vai antaa olla?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:27"]Olisiko parisuhdekurssista tai -leiristä apua teille?

Mitä, jos kirjoittaisitte toisillenne kirjeet kaikesta siitä, mitä toivoisitte suhteeltanne? Mahdollisimman neutraali ja syyttelemätön kirje, jossa kumpikin kertoo toiveistaan.

Mikäli ideat eivät toimi, niin vaihtoehtona on JSSAP. Miksi pilata elämänsä sellaisen ihmisen vuoksi, joka ei välitä sinun tunteistasi tai toiveistasi?
[/quote]

Joo tämä voisikin olla hyvä idea! Leirille ja kurssille lähtö hankalaa, kun ei saada lasten takia muutenkaan omaa aikaa järjestettyä vielä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:30"]Jätä se sika!
[/quote]

Jos se olisikin sika niin sittenhän tämä olisikin helppoa!

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:24"]

Mielenkiintoinen käänne! Nousin ylös, mutta mies ja lapsetpa eivät olekaan kotona! Ja miehen auto on poissa! Ap

[/quote]

No siinäpä sulle ihmeteltävää. Mitä jos lopettaisit tuon jatkuvan analysoinnin ja antaisit toisen olla sellainen kuin on, kun kerran sanoit että on hyvä mies. Et varmasti ole kauhean helppo kumppani. Keskity välillä johonkin muuhun kuin miehen tylyttämiseen.
[/quote]

Näin jos toimisin, niin hyväksyisin samalla mm. sen, että elämme kavereina samassa taloudessa yhteisiä lapsia hoitaen. Siihen en ole vielä valmis. Koen, että riitelemme siksi, että haluamme oikeasti muuttaa asioita. Mutta joo analysointia ja tylytystä voisin kyllä vähentää.

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:24"] Mielenkiintoinen käänne! Nousin ylös, mutta mies ja lapsetpa eivät olekaan kotona! Ja miehen auto on poissa! Ap [/quote] No siinäpä sulle ihmeteltävää. Mitä jos lopettaisit tuon jatkuvan analysoinnin ja antaisit toisen olla sellainen kuin on, kun kerran sanoit että on hyvä mies. Et varmasti ole kauhean helppo kumppani. Keskity välillä johonkin muuhun kuin miehen tylyttämiseen. [/quote] Näin jos toimisin, niin hyväksyisin samalla mm. sen, että elämme kavereina samassa taloudessa yhteisiä lapsia hoitaen. Siihen en ole vielä valmis. Koen, että riitelemme siksi, että haluamme oikeasti muuttaa asioita. Mutta joo analysointia ja tylytystä voisin kyllä vähentää. Ap

[/quote]

Jos et tässäkään ketjussa pysty antamaan esimerkkiä, mitä mies tekee väärin, en ihmettele ettei miehesikään sitä ymmärrä. Kuule ap, parisuhde on kompromisseja, myös sinun osaltasi. Älä tukehduta toista henkisesti kuoliaaksi. Anna olla. Muuta käytöstäsi, ajattele että tuossa on arvokas ihminen, jolla on omat vajavaisuutensa mutta jota kaikesta huolimatta kunnioitan ja rakastan. Hän ei ole mitään muovailuvahaa, josta teet mieleisesi.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:19"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:07"] [quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:06"]Minä en tajuaisi ap:n kaltaista käytöstä ollenkaan. Eksä oli samanlainen, siksi hän onkin eksä. Mies [/quote] Millä tavalla et tajua? Avaatko hieman? Voisin vähän oppia jotain. Ap [/quote] Eksäkin feikkasi, että kaikki oli ihan normaalisti ja että hyvin tässä tullaan juttuun. Varsinaisia riitoja meillä oli aniharvoin. Suurin piirtein kahden kuukauden välein oli itkuisia kohtauksia, joissa kuitenkin purkauduttiin siitä miten tämä voi olla näin. Puolisen vuotta ennen eroa hän itki mitä minä oikeastaan hänestä haluan. Sen jälkeen oltiin normaalisti viikkotolkulla. Kun ero hänen aloitteestaan tuli, totesi hän että olisi halunnut erota jo ensimmäisen riidan jälkeen oltuamme kolme kuukautta naimisissa ja että myöhemmät avioliittovuodet olivat hänelle painajaista. [/quote] Olen pahoillani, että teidän suhde meni niin. Meillä erona ehkä se, että kun keskustellaan/riidellään, niin mies ymmärtää toimineensa väärin ja vannoo toimivansa jatkossa toisin. Jolloin myös minä sovin tsemppaavani. Asiat aina menee kuitenkin niin, että minä tsemppaan ja mies ei kuitenkaan muuttanut käytöksessään mitään. Joo, no mutta voi olla, että päädymme samaan päätökseen yhtäkaikki. Ap

[/quote]

Kiva, kun mainitsit tuon. Meillä se meni niin, että kaikkien niiden vuosien aikana kun olimme naimisissa, eksä pyysi vain kerran oma-aloitteisesti jotain anteeksi. Jos meillä oli riita, se jatkui juuri niin kauan kunnes minä tein aloitteen sen lopettamiseksi. Minä pyysin asioita anteeksi, kun koin kohdelleeni häntä liian jyrkästi. Eksä ei yleensä koskaan nähnyt käytöksessään anteeksipyydettävää.

Eksän kanssa piti muutenkin olla hyvin tarkka siitä miten kritiikkiä esitti, koska hän otti sen salamannopeasti itseensä ja oli piikit pystyssä puolustuskannalla. Itse hän kiisti niin toimivansa, koska oli taitelija ja kertomansa mukaan tottunut kritiikkiin.

Mitä sinä teet miehen ja suhteenne eteen muuta kun feikkaat kaiken olevan hyvin ja sitten repeät yhtäkkiä että kaikki on päin peräsintä? Miten voit olettaa miehesi ymmärtävän sinun oikkujasi ja mielialan vaihteluita? Tunteesi menevät miehen silmissä ihan laidasta laitaan ja hän ei varmasti tajua sinua enää alkuunkaan. Oletko oikeasti aina tuollainen vai vaan joskus? Kuinka kauan oikutteluasi on kestänyt? Oletko puhunut lääkärille mielialojesi vaihtelusta? Oletko masentunut?

Yksi huolestuttava asia tuossa on myös se mitä teidän lapset näkevät. He näkevät äitinsä tekopirteyden ja kohta sen jälkeen itkuiset riidat ja sen kuinka syyttelet heidän isäänsä ongelmista. Onko teillä ollut lasten aikaan koskaan oikeasti normaalia ja tasaista vaihetta elämässä? Sellaista, että olette hyvällä tuulella, ette syyttele toisianne ja riidat on puhuttu selviksi? Nyt sinulla on siellä aikaa miettiä, joten käytä aikasi hyvin ja älä itke omaa surkeuttasi ja kurjaa miestä, vaan mietit oikeasti suhteelle toimintatapoja millä pärjätä.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:19"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:07"] [quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:06"]Minä en tajuaisi ap:n kaltaista käytöstä ollenkaan. Eksä oli samanlainen, siksi hän onkin eksä. Mies [/quote] Millä tavalla et tajua? Avaatko hieman? Voisin vähän oppia jotain. Ap [/quote] Eksäkin feikkasi, että kaikki oli ihan normaalisti ja että hyvin tässä tullaan juttuun. Varsinaisia riitoja meillä oli aniharvoin. Suurin piirtein kahden kuukauden välein oli itkuisia kohtauksia, joissa kuitenkin purkauduttiin siitä miten tämä voi olla näin. Puolisen vuotta ennen eroa hän itki mitä minä oikeastaan hänestä haluan. Sen jälkeen oltiin normaalisti viikkotolkulla. Kun ero hänen aloitteestaan tuli, totesi hän että olisi halunnut erota jo ensimmäisen riidan jälkeen oltuamme kolme kuukautta naimisissa ja että myöhemmät avioliittovuodet olivat hänelle painajaista. [/quote] Olen pahoillani, että teidän suhde meni niin. Meillä erona ehkä se, että kun keskustellaan/riidellään, niin mies ymmärtää toimineensa väärin ja vannoo toimivansa jatkossa toisin. Jolloin myös minä sovin tsemppaavani. Asiat aina menee kuitenkin niin, että minä tsemppaan ja mies ei kuitenkaan muuttanut käytöksessään mitään. Joo, no mutta voi olla, että päädymme samaan päätökseen yhtäkaikki. Ap

[/quote]

Kiva, kun mainitsit tuon. Meillä se meni niin, että kaikkien niiden vuosien aikana kun olimme naimisissa, eksä pyysi vain kerran oma-aloitteisesti jotain anteeksi. Jos meillä oli riita, se jatkui juuri niin kauan kunnes minä tein aloitteen sen lopettamiseksi. Minä pyysin asioita anteeksi, kun koin kohdelleeni häntä liian jyrkästi. Eksä ei yleensä koskaan nähnyt käytöksessään anteeksipyydettävää.

Eksän kanssa piti muutenkin olla hyvin tarkka siitä miten kritiikkiä esitti, koska hän otti sen salamannopeasti itseensä ja oli piikit pystyssä puolustuskannalla. Itse hän kiisti niin toimivansa, koska oli taitelija ja kertomansa mukaan tottunut kritiikkiin.
[/quote]

:D Taiteilijakritiikki ja parisuhdekritiikki taisivat mennä hänellä omiin lokeroihinsa. Parisuhteet on kieltämättä haastavia, varsinkin jos toinen heittäytyy heti puolustusasemiin ja sulkeutuu.

Toivotan sinulle oikein lämmintä kevättä! Toivottavasti vierellesi löytyy (jos ei ole jo löytynyt) sellainen ihminen joka osaa sinua arvostaa. :)

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:40"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:24"] Mielenkiintoinen käänne! Nousin ylös, mutta mies ja lapsetpa eivät olekaan kotona! Ja miehen auto on poissa! Ap [/quote] No siinäpä sulle ihmeteltävää. Mitä jos lopettaisit tuon jatkuvan analysoinnin ja antaisit toisen olla sellainen kuin on, kun kerran sanoit että on hyvä mies. Et varmasti ole kauhean helppo kumppani. Keskity välillä johonkin muuhun kuin miehen tylyttämiseen. [/quote] Näin jos toimisin, niin hyväksyisin samalla mm. sen, että elämme kavereina samassa taloudessa yhteisiä lapsia hoitaen. Siihen en ole vielä valmis. Koen, että riitelemme siksi, että haluamme oikeasti muuttaa asioita. Mutta joo analysointia ja tylytystä voisin kyllä vähentää. Ap

[/quote]

Jos et tässäkään ketjussa pysty antamaan esimerkkiä, mitä mies tekee väärin, en ihmettele ettei miehesikään sitä ymmärrä. Kuule ap, parisuhde on kompromisseja, myös sinun osaltasi. Älä tukehduta toista henkisesti kuoliaaksi. Anna olla. Muuta käytöstäsi, ajattele että tuossa on arvokas ihminen, jolla on omat vajavaisuutensa mutta jota kaikesta huolimatta kunnioitan ja rakastan. Hän ei ole mitään muovailuvahaa, josta teet mieleisesi.
[/quote]

Kiitos peilauksesta. Pystyn toki antamaan ja hänen kanssaan keskustelemmekin ihan konkreettisin esimerkein aiheesta. Täällä koen, että jos mainitsen yksittäisen asian, sitä sitten taivastellaan, että miksi moisesta nyt tarvitsee älähtää. Mutta hyviä pointteja, en mielestäni olekaan miestä yrittänyt tukahduttaa vaan pitää huolta siitä, että hän pääsee mm. nauttimaan ajasta ystäviensä kanssa risteilyille, poikien iltoihin yms, että koti on siisti ja lasten asiat hoidettu. Arvostan häntä huimasti ja en halua, että hän hajoaa tähän meidän tilanteeseen. Että ehkä se on se ilkeä marttyyriys, joka nostaa rumaa päätään.

Ap

Kasvaako aikuiseksi vai jatkaako teinikiukuttelua?

Syyllistät miestäsi, mutta riitelyyn tarvitaan aina kaksi.  Onko oma käytöksesi täydellistä? Palstalla on kumma mentalitetti, mies on aina sika. Naiset kieltäytyvät näkemästä omia virheitään, hemlpompaa on syyttää miestä.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:42"]Mitä sinä teet miehen ja suhteenne eteen muuta kun feikkaat kaiken olevan hyvin ja sitten repeät yhtäkkiä että kaikki on päin peräsintä? Miten voit olettaa miehesi ymmärtävän sinun oikkujasi ja mielialan vaihteluita? Tunteesi menevät miehen silmissä ihan laidasta laitaan ja hän ei varmasti tajua sinua enää alkuunkaan. Oletko oikeasti aina tuollainen vai vaan joskus? Kuinka kauan oikutteluasi on kestänyt? Oletko puhunut lääkärille mielialojesi vaihtelusta? Oletko masentunut?

Yksi huolestuttava asia tuossa on myös se mitä teidän lapset näkevät. He näkevät äitinsä tekopirteyden ja kohta sen jälkeen itkuiset riidat ja sen kuinka syyttelet heidän isäänsä ongelmista. Onko teillä ollut lasten aikaan koskaan oikeasti normaalia ja tasaista vaihetta elämässä? Sellaista, että olette hyvällä tuulella, ette syyttele toisianne ja riidat on puhuttu selviksi? Nyt sinulla on siellä aikaa miettiä, joten käytä aikasi hyvin ja älä itke omaa surkeuttasi ja kurjaa miestä, vaan mietit oikeasti suhteelle toimintatapoja millä pärjätä.
[/quote]

Tämäpä olikin mielenkiintoinen kommentti. Vähän kärjistetty ehkä, mutta varmasti osui ja upposi. Kyllä minä osaan ottaa vastuun meidän suhteesta ja tämän hetkisestä tilanteesta. Koen ehkä, että olenkin tehnyt kaikkeni suhteemme eteen. Siksi koenkin olevani niin poikki ja itkuinen miehelle, jonka olisi tarkoitus tässä tukea enemmän. Mutta joo lasten takia tähän on pakko saada muutos.

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:58"]Kasvaako aikuiseksi vai jatkaako teinikiukuttelua?

Syyllistät miestäsi, mutta riitelyyn tarvitaan aina kaksi.  Onko oma käytöksesi täydellistä? Palstalla on kumma mentalitetti, mies on aina sika. Naiset kieltäytyvät näkemästä omia virheitään, hemlpompaa on syyttää miestä.
[/quote]

No mielestäni tässä ketjussa olen sanonut, ettei mieheni ole sika ja että myös minussa on paljon vikaa. Ja jos mies käyttäytyy kuin lapsi eikä ota vastuuta perheen asioista niin kai minulla sitten on hetkittäin oikeus vaipua aikuisuudesta teinikiukutteluun.

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:02"]Ehkä kannattaisi yrittää oikeasti puhua asiasta, ei vaan toistaa sitä samaa riitaa kerrasta toiseen. Tai sit vois vaikka erota.
[/quote]

Me ollaan puhuttu, ja että ollaankin puhuttu. Ja joka kerralla mies sanoo ymmärtävänsä, mutta mitään ei koskaan sen jälkeen tapahdu. Siis että teot ei muutu, vaan kaikki jatkuu samanlaisena. Nyt ollaan erostakin puhuttu, mutta kun on oikeasti hyvä mies, jota rakastan. Hän vaan ei osaa mitenkään minulle osoittaa rakastavansa minua. Niin voiko kaksi toistaan rakastavaa ihmistä oikeasti olla eron edessä?

Ap
[/quote]

Tossa on vähän jännä ristiriita, että mies on hyvä mies jota rakastat, mutta hän ei kuitenkaan tee mitään parisuhteen tai minkään muunkaan eteen. Ehkä on nyt vaan vaikea ymmärtää tuota teidän ongelmaa, kun et ole antanut niitä konkreettisia esimerkkejä. Joka tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että keskustelu on kaiken avain. Vaikka koet, että olette keskustelleet, niin onko keskustelu silti edennyt minnekään, jos asiat eivät muutu? Toistatteko aina niitä samoja asioita? Pyrittekö ymmärtämään toisianne, vai meneekö syyttelyksi? Tiedostatteko itsekään, missä on ongelman ydin? Se terapia voisi olla hyvä vaihtoehto.

-5

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:02"]Ehkä kannattaisi yrittää oikeasti puhua asiasta, ei vaan toistaa sitä samaa riitaa kerrasta toiseen. Tai sit vois vaikka erota.
[/quote]

Me ollaan puhuttu, ja että ollaankin puhuttu. Ja joka kerralla mies sanoo ymmärtävänsä, mutta mitään ei koskaan sen jälkeen tapahdu. Siis että teot ei muutu, vaan kaikki jatkuu samanlaisena. Nyt ollaan erostakin puhuttu, mutta kun on oikeasti hyvä mies, jota rakastan. Hän vaan ei osaa mitenkään minulle osoittaa rakastavansa minua. Niin voiko kaksi toistaan rakastavaa ihmistä oikeasti olla eron edessä?

Ap
[/quote]

Tossa on vähän jännä ristiriita, että mies on hyvä mies jota rakastat, mutta hän ei kuitenkaan tee mitään parisuhteen tai minkään muunkaan eteen. Ehkä on nyt vaan vaikea ymmärtää tuota teidän ongelmaa, kun et ole antanut niitä konkreettisia esimerkkejä. Joka tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että keskustelu on kaiken avain. Vaikka koet, että olette keskustelleet, niin onko keskustelu silti edennyt minnekään, jos asiat eivät muutu? Toistatteko aina niitä samoja asioita? Pyrittekö ymmärtämään toisianne, vai meneekö syyttelyksi? Tiedostatteko itsekään, missä on ongelman ydin? Se terapia voisi olla hyvä vaihtoehto.

-5
[/quote]

Tilannehan meillä eteni nyt niin, että mies palasi lasten kanssa kaupasta! Vei minut takaisin sänkyyn, jonne toi kahvin uudesta mukista (sarjaa jota kerään), lasillisen skumppaa, aamupalan ja ruusuja. Pahoitteli tosissaan sitä, että ei ole huomioinut minua oikeastaan mitenkään naimisiinmenomme jälkeen oikeasti naisena ja parisuhteemme toisena osapuolena. Että näköjään tulosta voi saadakin aikaiseksi kun pitkään itketään, jahkataan ja keskustellaan. ❤️ Jospa pääsisimme vielä tänään ihan toteuttamaan tuota meidän parisuhdettammekin. Siitä vasta pitkä aika onkin. ❤️ On tuo vaan mieletön mies. Tiedän silti, että töitä parisuhteen eteen pitää molempien vielä painaa. Ja se terapia voisi olla tosi hyvä juttu.

Ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:04"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:58"]Kasvaako aikuiseksi vai jatkaako teinikiukuttelua?   Syyllistät miestäsi, mutta riitelyyn tarvitaan aina kaksi.  Onko oma käytöksesi täydellistä? Palstalla on kumma mentalitetti, mies on aina sika. Naiset kieltäytyvät näkemästä omia virheitään, hemlpompaa on syyttää miestä. [/quote] No mielestäni tässä ketjussa olen sanonut, ettei mieheni ole sika ja että myös minussa on paljon vikaa. Ja jos mies käyttäytyy kuin lapsi eikä ota vastuuta perheen asioista niin kai minulla sitten on hetkittäin oikeus vaipua aikuisuudesta teinikiukutteluun. Ap

[/quote]

Kuten 31 tuossa sanoo, niin kertomassasi on järjetön ristiriita. Mies on hyvä, mutta kusipää?

Jos nyt vaikka koittaisit itse katsoa ensin peiliiin?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:02"]Ehkä kannattaisi yrittää oikeasti puhua asiasta, ei vaan toistaa sitä samaa riitaa kerrasta toiseen. Tai sit vois vaikka erota. [/quote] Me ollaan puhuttu, ja että ollaankin puhuttu. Ja joka kerralla mies sanoo ymmärtävänsä, mutta mitään ei koskaan sen jälkeen tapahdu. Siis että teot ei muutu, vaan kaikki jatkuu samanlaisena. Nyt ollaan erostakin puhuttu, mutta kun on oikeasti hyvä mies, jota rakastan. Hän vaan ei osaa mitenkään minulle osoittaa rakastavansa minua. Niin voiko kaksi toistaan rakastavaa ihmistä oikeasti olla eron edessä? Ap [/quote] Tossa on vähän jännä ristiriita, että mies on hyvä mies jota rakastat, mutta hän ei kuitenkaan tee mitään parisuhteen tai minkään muunkaan eteen. Ehkä on nyt vaan vaikea ymmärtää tuota teidän ongelmaa, kun et ole antanut niitä konkreettisia esimerkkejä. Joka tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että keskustelu on kaiken avain. Vaikka koet, että olette keskustelleet, niin onko keskustelu silti edennyt minnekään, jos asiat eivät muutu? Toistatteko aina niitä samoja asioita? Pyrittekö ymmärtämään toisianne, vai meneekö syyttelyksi? Tiedostatteko itsekään, missä on ongelman ydin? Se terapia voisi olla hyvä vaihtoehto. -5 [/quote] Tilannehan meillä eteni nyt niin, että mies palasi lasten kanssa kaupasta! Vei minut takaisin sänkyyn, jonne toi kahvin uudesta mukista (sarjaa jota kerään), lasillisen skumppaa, aamupalan ja ruusuja. Pahoitteli tosissaan sitä, että ei ole huomioinut minua oikeastaan mitenkään naimisiinmenomme jälkeen oikeasti naisena ja parisuhteemme toisena osapuolena. Että näköjään tulosta voi saadakin aikaiseksi kun pitkään itketään, jahkataan ja keskustellaan. ❤️ Jospa pääsisimme vielä tänään ihan toteuttamaan tuota meidän parisuhdettammekin. Siitä vasta pitkä aika onkin. ❤️ On tuo vaan mieletön mies. Tiedän silti, että töitä parisuhteen eteen pitää molempien vielä painaa. Ja se terapia voisi olla tosi hyvä juttu. Ap

[/quote]

Ahaas. Eli syy selvisi. Olet keskenkasvuinen prinsessaleikeistä haihatteleva kiukuttelija.

Nyt elämä on ihanaa kun mies nosti sinut jalustalle. Miten huomioit miestäsi parisuhteessanne?

Haukkumalla miestäsi nettipalstalla?

Naiset eivät todellakaan näe vikoja itsessään, kuten aikaisemmin mainitsin. Säälin miestäsi.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:02"]Ehkä kannattaisi yrittää oikeasti puhua asiasta, ei vaan toistaa sitä samaa riitaa kerrasta toiseen. Tai sit vois vaikka erota. [/quote] Me ollaan puhuttu, ja että ollaankin puhuttu. Ja joka kerralla mies sanoo ymmärtävänsä, mutta mitään ei koskaan sen jälkeen tapahdu. Siis että teot ei muutu, vaan kaikki jatkuu samanlaisena. Nyt ollaan erostakin puhuttu, mutta kun on oikeasti hyvä mies, jota rakastan. Hän vaan ei osaa mitenkään minulle osoittaa rakastavansa minua. Niin voiko kaksi toistaan rakastavaa ihmistä oikeasti olla eron edessä? Ap [/quote] Tossa on vähän jännä ristiriita, että mies on hyvä mies jota rakastat, mutta hän ei kuitenkaan tee mitään parisuhteen tai minkään muunkaan eteen. Ehkä on nyt vaan vaikea ymmärtää tuota teidän ongelmaa, kun et ole antanut niitä konkreettisia esimerkkejä. Joka tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että keskustelu on kaiken avain. Vaikka koet, että olette keskustelleet, niin onko keskustelu silti edennyt minnekään, jos asiat eivät muutu? Toistatteko aina niitä samoja asioita? Pyrittekö ymmärtämään toisianne, vai meneekö syyttelyksi? Tiedostatteko itsekään, missä on ongelman ydin? Se terapia voisi olla hyvä vaihtoehto. -5 [/quote] Tilannehan meillä eteni nyt niin, että mies palasi lasten kanssa kaupasta! Vei minut takaisin sänkyyn, jonne toi kahvin uudesta mukista (sarjaa jota kerään), lasillisen skumppaa, aamupalan ja ruusuja. Pahoitteli tosissaan sitä, että ei ole huomioinut minua oikeastaan mitenkään naimisiinmenomme jälkeen oikeasti naisena ja parisuhteemme toisena osapuolena. Että näköjään tulosta voi saadakin aikaiseksi kun pitkään itketään, jahkataan ja keskustellaan. ❤️ Jospa pääsisimme vielä tänään ihan toteuttamaan tuota meidän parisuhdettammekin. Siitä vasta pitkä aika onkin. ❤️ On tuo vaan mieletön mies. Tiedän silti, että töitä parisuhteen eteen pitää molempien vielä painaa. Ja se terapia voisi olla tosi hyvä juttu. Ap

[/quote]

Ahaas. Eli syy selvisi. Olet keskenkasvuinen prinsessaleikeistä haihatteleva kiukuttelija.

Nyt elämä on ihanaa kun mies nosti sinut jalustalle. Miten huomioit miestäsi parisuhteessanne?

Haukkumalla miestäsi nettipalstalla?

Naiset eivät todellakaan näe vikoja itsessään, kuten aikaisemmin mainitsin. Säälin miestäsi.

[/quote]

Ap vaikuttaa ihan normaalilta naiselta, joka osaa pohdiskella oman suhteensa tilaa avoimesti. Sinä puolestasi vaikutat äkkiväärältä palstakiusaajalta, joka koohatat täällä kun et kasvotusten uskaltaisi.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:02"]Ehkä kannattaisi yrittää oikeasti puhua asiasta, ei vaan toistaa sitä samaa riitaa kerrasta toiseen. Tai sit vois vaikka erota. [/quote] Me ollaan puhuttu, ja että ollaankin puhuttu. Ja joka kerralla mies sanoo ymmärtävänsä, mutta mitään ei koskaan sen jälkeen tapahdu. Siis että teot ei muutu, vaan kaikki jatkuu samanlaisena. Nyt ollaan erostakin puhuttu, mutta kun on oikeasti hyvä mies, jota rakastan. Hän vaan ei osaa mitenkään minulle osoittaa rakastavansa minua. Niin voiko kaksi toistaan rakastavaa ihmistä oikeasti olla eron edessä? Ap [/quote] Tossa on vähän jännä ristiriita, että mies on hyvä mies jota rakastat, mutta hän ei kuitenkaan tee mitään parisuhteen tai minkään muunkaan eteen. Ehkä on nyt vaan vaikea ymmärtää tuota teidän ongelmaa, kun et ole antanut niitä konkreettisia esimerkkejä. Joka tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että keskustelu on kaiken avain. Vaikka koet, että olette keskustelleet, niin onko keskustelu silti edennyt minnekään, jos asiat eivät muutu? Toistatteko aina niitä samoja asioita? Pyrittekö ymmärtämään toisianne, vai meneekö syyttelyksi? Tiedostatteko itsekään, missä on ongelman ydin? Se terapia voisi olla hyvä vaihtoehto. -5 [/quote] Tilannehan meillä eteni nyt niin, että mies palasi lasten kanssa kaupasta! Vei minut takaisin sänkyyn, jonne toi kahvin uudesta mukista (sarjaa jota kerään), lasillisen skumppaa, aamupalan ja ruusuja. Pahoitteli tosissaan sitä, että ei ole huomioinut minua oikeastaan mitenkään naimisiinmenomme jälkeen oikeasti naisena ja parisuhteemme toisena osapuolena. Että näköjään tulosta voi saadakin aikaiseksi kun pitkään itketään, jahkataan ja keskustellaan. ❤️ Jospa pääsisimme vielä tänään ihan toteuttamaan tuota meidän parisuhdettammekin. Siitä vasta pitkä aika onkin. ❤️ On tuo vaan mieletön mies. Tiedän silti, että töitä parisuhteen eteen pitää molempien vielä painaa. Ja se terapia voisi olla tosi hyvä juttu. Ap

[/quote]Ja lapset ovat ihmeissään kun illalla rääyitte ja itkitte, nyt kuhertelette ilman sovintoa? Vartti sitten itkut siellä kurjuuttasi ja miehen kykenemättömyyttä ratkaista suhteen (sinun) ongelmia, mutta nyt kaikki on simsalabim kunnossa? Entä parin tunnin päästä tai illalla, mitähän sitten lienee onkaan tulossa, sitä ei kukaan tiedä. Ryhdistäydy vaimona ja äitinä tai et niitä titteleitä ansaitse.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:02"]Ehkä kannattaisi yrittää oikeasti puhua asiasta, ei vaan toistaa sitä samaa riitaa kerrasta toiseen. Tai sit vois vaikka erota. [/quote] Me ollaan puhuttu, ja että ollaankin puhuttu. Ja joka kerralla mies sanoo ymmärtävänsä, mutta mitään ei koskaan sen jälkeen tapahdu. Siis että teot ei muutu, vaan kaikki jatkuu samanlaisena. Nyt ollaan erostakin puhuttu, mutta kun on oikeasti hyvä mies, jota rakastan. Hän vaan ei osaa mitenkään minulle osoittaa rakastavansa minua. Niin voiko kaksi toistaan rakastavaa ihmistä oikeasti olla eron edessä? Ap [/quote] Tossa on vähän jännä ristiriita, että mies on hyvä mies jota rakastat, mutta hän ei kuitenkaan tee mitään parisuhteen tai minkään muunkaan eteen. Ehkä on nyt vaan vaikea ymmärtää tuota teidän ongelmaa, kun et ole antanut niitä konkreettisia esimerkkejä. Joka tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että keskustelu on kaiken avain. Vaikka koet, että olette keskustelleet, niin onko keskustelu silti edennyt minnekään, jos asiat eivät muutu? Toistatteko aina niitä samoja asioita? Pyrittekö ymmärtämään toisianne, vai meneekö syyttelyksi? Tiedostatteko itsekään, missä on ongelman ydin? Se terapia voisi olla hyvä vaihtoehto. -5 [/quote] Tilannehan meillä eteni nyt niin, että mies palasi lasten kanssa kaupasta! Vei minut takaisin sänkyyn, jonne toi kahvin uudesta mukista (sarjaa jota kerään), lasillisen skumppaa, aamupalan ja ruusuja. Pahoitteli tosissaan sitä, että ei ole huomioinut minua oikeastaan mitenkään naimisiinmenomme jälkeen oikeasti naisena ja parisuhteemme toisena osapuolena. Että näköjään tulosta voi saadakin aikaiseksi kun pitkään itketään, jahkataan ja keskustellaan. ❤️ Jospa pääsisimme vielä tänään ihan toteuttamaan tuota meidän parisuhdettammekin. Siitä vasta pitkä aika onkin. ❤️ On tuo vaan mieletön mies. Tiedän silti, että töitä parisuhteen eteen pitää molempien vielä painaa. Ja se terapia voisi olla tosi hyvä juttu. Ap

[/quote]Ja lapset ovat ihmeissään kun illalla rääyitte ja itkitte, nyt kuhertelette ilman sovintoa? Vartti sitten itkut siellä kurjuuttasi ja miehen kykenemättömyyttä ratkaista suhteen (sinun) ongelmia, mutta nyt kaikki on simsalabim kunnossa? Entä parin tunnin päästä tai illalla, mitähän sitten lienee onkaan tulossa, sitä ei kukaan tiedä. Ryhdistäydy vaimona ja äitinä tai et niitä titteleitä ansaitse.

[/quote]

Kovaa puhetta nimettömänä palstalla. Mahtaa olla vaikea elää, kun on noin tuomitseva toisia kohtaan. Aina saa olla tuomitsemassa ja halveksimassa ja vaikket itse ehkä asiaa tiedosta, asenteesi näkyy sinusta kyllä päältä.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:02"]Ehkä kannattaisi yrittää oikeasti puhua asiasta, ei vaan toistaa sitä samaa riitaa kerrasta toiseen. Tai sit vois vaikka erota. [/quote] Me ollaan puhuttu, ja että ollaankin puhuttu. Ja joka kerralla mies sanoo ymmärtävänsä, mutta mitään ei koskaan sen jälkeen tapahdu. Siis että teot ei muutu, vaan kaikki jatkuu samanlaisena. Nyt ollaan erostakin puhuttu, mutta kun on oikeasti hyvä mies, jota rakastan. Hän vaan ei osaa mitenkään minulle osoittaa rakastavansa minua. Niin voiko kaksi toistaan rakastavaa ihmistä oikeasti olla eron edessä? Ap [/quote] Tossa on vähän jännä ristiriita, että mies on hyvä mies jota rakastat, mutta hän ei kuitenkaan tee mitään parisuhteen tai minkään muunkaan eteen. Ehkä on nyt vaan vaikea ymmärtää tuota teidän ongelmaa, kun et ole antanut niitä konkreettisia esimerkkejä. Joka tapauksessa olen edelleen sitä mieltä, että keskustelu on kaiken avain. Vaikka koet, että olette keskustelleet, niin onko keskustelu silti edennyt minnekään, jos asiat eivät muutu? Toistatteko aina niitä samoja asioita? Pyrittekö ymmärtämään toisianne, vai meneekö syyttelyksi? Tiedostatteko itsekään, missä on ongelman ydin? Se terapia voisi olla hyvä vaihtoehto. -5 [/quote] Tilannehan meillä eteni nyt niin, että mies palasi lasten kanssa kaupasta! Vei minut takaisin sänkyyn, jonne toi kahvin uudesta mukista (sarjaa jota kerään), lasillisen skumppaa, aamupalan ja ruusuja. Pahoitteli tosissaan sitä, että ei ole huomioinut minua oikeastaan mitenkään naimisiinmenomme jälkeen oikeasti naisena ja parisuhteemme toisena osapuolena. Että näköjään tulosta voi saadakin aikaiseksi kun pitkään itketään, jahkataan ja keskustellaan. ❤️ Jospa pääsisimme vielä tänään ihan toteuttamaan tuota meidän parisuhdettammekin. Siitä vasta pitkä aika onkin. ❤️ On tuo vaan mieletön mies. Tiedän silti, että töitä parisuhteen eteen pitää molempien vielä painaa. Ja se terapia voisi olla tosi hyvä juttu. Ap

[/quote]

Ahaas. Eli syy selvisi. Olet keskenkasvuinen prinsessaleikeistä haihatteleva kiukuttelija.

Nyt elämä on ihanaa kun mies nosti sinut jalustalle. Miten huomioit miestäsi parisuhteessanne?

Haukkumalla miestäsi nettipalstalla?

Naiset eivät todellakaan näe vikoja itsessään, kuten aikaisemmin mainitsin. Säälin miestäsi.

[/quote]

Ap vaikuttaa ihan normaalilta naiselta, joka osaa pohdiskella oman suhteensa tilaa avoimesti. Sinä puolestasi vaikutat äkkiväärältä palstakiusaajalta, joka koohatat täällä kun et kasvotusten uskaltaisi.

[/quote]

Äkkiväärältä? Aloittaja itkee ensin kurjuuttaan ja sitä kuinka mies on sika. Nyt sai itsensä kiukuttelullaan nostettua jalustalle, ja kaikki on ihanaa ja ruusunpunaista?

Ei ole normaalia, ei. Miestä käy sääliksi. Todella paljon.

Hmm. Pohdin, että vastaanko vielä vai jätänkö vastaamatta. Sain paljon hyviä vinkkejä täältä siihen, mihin lähdemme tilannetta viemään. Ja myös voimia siihen, etten anna oman pahan mieleni pilata yhteistä viikonloppua.

Tänne palstalle kirjoittelussa on kaksi puolta, äsken kuvaamani ensimmäinen ja sitten se toinen, jossa helposti kirjoitetut asiat ymmärretään väärin. Vaikea tosiaan kirjoittaa koko useamman vuoden parisuhdetta tänne, niitä hyviä kantavia asioita ja toisaalta niitä asioita, joiden kanssa tuntee välillä olevansa yksin ja hukassa. Mutta olen päättänyt nyt poimia tästä ketjusta mieleeni ne asiaa auttaneet ja todeta, että ne kärkkäästi kommentoineet eivät tietenkään tiedä koko kuviota. Ja jokaisella on oma ajatuksensa siitä minkälaista on hyvä elämä ja hyvä parisuhde. Joten olkaamme siis eri mieltä jos niikseen on. Kiitos paljon kaikista vinkeistä!

Ap