Te joilla kaksisuuntainen mielialahäiriö, onko traumataustaa?

Bipo1 on oikea mielen sairaus. Bipo2 on roskadiagnoosi.

Ykköstyyppi. Ei mitään traumaa, hyvä perhe ja lapsuus. Sairastuin ensimmäisen raskauteni jälkeen. Ehkä joku hormonaalinen vaikutus tms.

Itse vaihtaisin sekamuotoisen persoonallisuushäiriöni milloin tahansa bipoon. Persoonallisuushäiriöön ei ole lääkettä eikä edes terapia meinaa siihen purra kun persoona on kasvanut kieroon jo vauvasta, bipo on tehokkaasti hoidettavissa. 

Pääseekö kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä eläkkeelle? Kuinka helposti voi päästä? Onko kokemuksia tai tietoa? Kirjoittaako helposti psykiatri eläkepaperit?

On aika rankka traumatausta. Bipo1. Traumaperäinen stressihäiriö sekä vaativa- että epäluuloinen persoonallisuushäiriö diagnosoitu myös.

Voi olla neurologista herkkyyttä tai suvussa on muuta altistusta.

Vierailija kirjoitti:

Bipo1 on oikea mielen sairaus. Bipo2 on roskadiagnoosi.

Bipo2 on minunkin mielestä usein epävakaa tai muu ph.

Moni kylmässä perheessä kasvanut on sitä mieltä että lapsuus oli hyvä, heitteille ei jätetty ja molemmat vanhemmat ”tekivät parhaansa”.

Tunnen yhden tai kaksikin tämmöistä miestä, ja ihan rikkinäisiä luonteita. Näen jo selkeästi että kummallakin melkoinen tunkio lapsuudessaan, mutta eivät halua niitä kaivella.

Itse valitsi toisin, ja se kannatti. Epävakaa voi tasoittua, ykköstyypin bipo on periytyvä ja vaatii lääkkeet. Muu periytyvyys on käyttäytymismalleja, ja niitä voi muokata, vaikka se onkin hidasta.

Onko tietoa? kirjoitti:

Pääseekö kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä eläkkeelle? Kuinka helposti voi päästä? Onko kokemuksia tai tietoa? Kirjoittaako helposti psykiatri eläkepaperit?

Kai siitä pääsee, ja pääseekin, mutta tuskin ikinä suoraan vaan kuntsarilla voi mennä vuosia. Tosin tunnen kyllä bipoja työelämässä, ihan täysipäiväisesti pystyvät työskentelemään kun lääkitysasiat on kunnossa.

Pääsee eläkkeelle kun kaikki kuntouttavat työtoiminnat ja muu vastaava on kokeiltu ja jääneet kesken. Kolme vuotta palloteltiin, olin tosin sairaslomalla tuosta ajasta 90%.

Vierailija kirjoitti:

Itse vaihtaisin sekamuotoisen persoonallisuushäiriöni milloin tahansa bipoon. Persoonallisuushäiriöön ei ole lääkettä eikä edes terapia meinaa siihen purra kun persoona on kasvanut kieroon jo vauvasta, bipo on tehokkaasti hoidettavissa. 

Harvempi bipo on mitenkään hyvässä hoidossa. Pilleri sitä sekoilu tätä. Persoonallisuushäiriöt lievittyy iän mukana.

Itse voisin vielä kysyä, että miten saitte diagnoosin ja mitä oireita oli? Mitkä olivat pahimmat oireet ja miten se kaikki ilmeni. Voiko itse tavallaan "ymmärtää" sen, että voisi olla sairas. Itseni puolesta vaan mietin. Kiitos jos joku vastaa. Sivusta.

Bipo 1, rankka traumatausta nuoruudesta, seksuaalista väkivaltaa ja henkistä.

Mut ei kaikilla tuntemillani ole, hieman menee suvuittain.

Vierailija kirjoitti:

Itse vaihtaisin sekamuotoisen persoonallisuushäiriöni milloin tahansa bipoon. Persoonallisuushäiriöön ei ole lääkettä eikä edes terapia meinaa siihen purra kun persoona on kasvanut kieroon jo vauvasta, bipo on tehokkaasti hoidettavissa. 

Tuo on vähän tuuripeliä kyllä.

Mulla on tapahtunut iso hyppäys viiden vuoden aikana keski-iässä ja toisen terapian kannustamana.

Taidan olla aina vähän erakko mutta itsetuhoisuudesta olen päässyt, nukun sikeästi eikä minkäänlaisia trauman triggeroimia stressejä pukkaa. Toki olen työstänyt paljon kokemaani.

Että en kyllä haluaisi mitään pysyvää sairausleimaa, noissa on sekin että alat ajatella itseäsi vain vammasi kautta mikä myös estää mahdollista muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Itse voisin vielä kysyä, että miten saitte diagnoosin ja mitä oireita oli? Mitkä olivat pahimmat oireet ja miten se kaikki ilmeni. Voiko itse tavallaan "ymmärtää" sen, että voisi olla sairas. Itseni puolesta vaan mietin. Kiitos jos joku vastaa. Sivusta.

Mulle tuli diagnoosi rankimman kautta: maaninen psykoosi vaikean elämäntilanteen vuoksi, siitä epäily ja kun ketipinor alkoi toimimaan niin dg varmistui. Olin 40v.

Oon ollut siitä asti sairaudentuntoinen ja ennenkin miettinyt että olisiko itsellä bipo. Nyt lääkityksen avulla töissä, remissiossa ja terapiassa.

Mut jos epäilet et olisi niin tee elämästäsi sellaista janaa: onko selkeitä kausia yms. Itsellä tuo oli nuorempana selkeästi masispainoitteinen, hypot ja maniat tulivat kuvioon myöhemmin.

Eikö se ole geeneissä? Kyllä sen kanssa pärjää kun sopiva lääkitys löytyy.

Kaksisuuntaiset ry

Minulla ei ole mitään yksittäistä traumaa, kotona ja koulussa on toki kiusattu niinkuin Suomessa usein.

Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö on primääridiagnoosi, masennuslääkkeet aikoinaan lapsena vain muuttivat masennusdiagnoosin bipo 2:ksi. Elän nykyään ihan rauhallista elämää työkyvyttömyyseläkkeellä, ilman psyykelääkitystä.

Onko tietoa? kirjoitti:

Pääseekö kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä eläkkeelle? Kuinka helposti voi päästä? Onko kokemuksia tai tietoa? Kirjoittaako helposti psykiatri eläkepaperit?

Pääsee, jos kuntoutusten ja lääkitysten avulla ei kuntoudu. Ympäristötekijät voivat myös osaltaan vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti kuntoutumisprosessiin. Monille jää parhaistakin kuntoutuksista ja lääkityksistä huolimatta kognitiivisia oireita, jotka voivat estää normaalin työelämän.

Olen sairastanut vissiin teini-iästä. Valmistuin huippu-ammattiin jossa olin tosi hyvä. Tein vuosia tulosta ja kaikki oli hyvin. Sitten alkoi kaikki muuttua. Lääkittiin ihan väärin 20 vuotta ja kaikki meni hurjemmaksi. Viimein uusi työterveyslääkäri otti puheeni todesta ja pääsin tutkimuksiin. Muutamassa viikossa bipo diagnoosi. Syyllisyys jäi ja katkeruus vuosista jolloin ihan väärät lääkkeet. Jouduin jäämään unelma-ammatista kokonaan eläkkeelle, kun lääkkeet laukaisivat vielä ohutsäieneuropatian. Kivut kovat kokoajan. Bipo lääkettä en pysty vieläkään syömään, kun kammo Pällilääkkeisiin jäi väärin lääkityksistä. Kaikki hoidot lopetettiin kun ei ole resursseja. Enpä jaksa enää kyselläkkään.

perinnöllinen, ei mitään traumoja