Kävin lääkärissä ja hoitaja sanoi lääkärille, minkä
lääkkeen lääkärin pitää määrätä. Onko tuollainen asianmukaista toimintaa?
Kommentit (10)
Väärin on. Lääkäri on sitä farmakologiaa lukenut. Menisi luotto lääkäriin.
Erikoistuvan lääkärin tulee konsultoida senioria, ei hoitajaa. Herranjestas sentään. Tästäkö lisääntyneet koronakuolematkin johtuvat...
Ei ehkä asianmukaista, mutta tätä tapahtuu. Erikoistuvat lääkärit ei useinkaan ole kovin varmoja omista tiedoistaan ja joskus sairaalassa viikonloppupäivystäjä voi olla katsomassa potilasta, joka ei ole hänen oman erikoisalansa tapaus ja lääkäri on ihan pihalla lääkityksistä ja potilaan hoidosta. Joissain tilanteissa hoitajan "konsultointi" voi olla nopein tapa hoitaa asia, mutta toki pitää konsultoida kokeneempaa lääkäriä uusien lääkkeiden aloituksista ja potilaan tilanteeseen liittyvistä päätöksistä, jos oma tieto ei riitä. Itseltäni on lääkäri joskus kysynyt, mitä annosta jotain lääkettä on osastolla tapana antaa tai lääkäri on ollut hukassa lääkevalikoiman kanssa, jolloin olen ehdottanut vaihtokelpoista lääkettä potilaalle. Usein hoitaja on myös paremmin tietoinen potilaan tilasta ja kokenut hoitaja osaisi itsekin sopivan lääkkeen potilaalle määrätä, joten hän päätyy ehdottamaan tätä lääkärille, jolla lääkkeenmääräämisoikeus on.
Aloittelevat lääkärit eivät tajua vastuukysymyksiä, jos homma menisi tuossa vaiheessa vituilleen, olisi vastuu täysin tämän lääkärin, vs. jos hän konsultoisi asianmukaisesti senioria tai muuta paikalla olevaa lääkäriä.
Mieluummin hoitaja muistuttamassa allergiastani kuin apteekissa farmaseutti sanomassa, että hetkinen, sinulla on tämä lääkitys, tiedäthän, että se pitää keskeyttää 2 viikoksi, jos tätä uutta lääkettä aiot ottaa.
Olen pari kertaa vinkannut lääkärille joistain asioista mutta en ikinä niin että minä olen se päätöksen tekijä oikeasti. Lääketieteelliset asiat kuuluvat lääkärille ja sillä hyvä. Silti joskus on hyvä tuoda joku tärkeä asia lääkärin tietoon jos se ei ole itsestään selvä mutta huomaat sen kuitenkin itse ja se on tärkeä hoidon kannalta. Joissakin ei lääkinnällisissä asioissa olen lääkäreille ehdottanut toimintamalleja jonkun potilaan kohdalla, mutta siten että ne ovat valmiiksi mietittyjä perusteltuja toimintamalleja joita tarjoan vaihtoehtoina joista on helppo valita lääkärin arvion mukaan sopiva vaihtoehto jos hänellä itsellään ei ole aikaa ajatella asiaa sen tarkemmin kovan paineen alla. Tässä täytyy olla todella varma asiastaan ja mutkattomat välit kyseiseen lääkäriin, jonka lisäksi lääkärin täytyy tietää että osaamiseeni asiassa voi todella luottaa että näinkään voi tehdä edes yksinkertaisissa tai ei niin merkityksellisissä asioissa.
Suomessa ihan arkea. Suomen terveydenhuollossa käytetään rahaa ja aikaa täysin epäolennaisiin asioihin ja usein nuorella lääkärillä ei ole edes mahdollisuutta konsultoida kokenutta.
Ihan sama se on lääkärin työssä kuin muissakin ammateissa. Ei kaikkia lääkäreitä kiinnosta, hoitavatko potilaitaan oikein vai ei. Vähän sinnepäinkin on ok.
Olen eläkkeellä oleva esh.konkari ja oli hyvi tavallista akuuttisairaanhoidossa, että nuoret lääkärit kysyivät neuvoa ja odottivat kokeneilta sairaanhoitajilta vinkkejä. Monet kokeet ( lab/ rtg)olisi jäänyt ottamatta, jos sh ei olisi vihjannut, että otetaanko se ja se... samoin labratulosten katsomisen muistutus jne. Eräskin lääkäri soitti päivystyksestä ja kysyi minulta vaikuttaako tämä lääkitys / annos oikealta ko potilaan kohdalla.
Oli tehnyt diagnoosin ja kyllä tiesin mitä lääkettä ja annosta käytettiin ko tapauksissa.
Ko lääkäri oli ollut ns paperinpyörityksessä pitkään ja sanoi, että ei ole ihan kartalla. Tunsimme toisemme ennestään.
Hyvin, hyvin paljon tietyssä sairaanhoidon toiminnassa on ollut apua kokeneista sairaanhoitajista. Ja siitä moni lääkäri kiittelikin.
Meillä oli iso vastuu ja lääkärit antoivat vastuuta ja myös odottivat ettei tulla yöllä häiritsemään päivystäjän yöunia. Voisin kertoa paljon tosikokemuksia realiteeteista sairaalassa.
Yliopistosairaaloissa on paljon lääkäreitä ja kandeja, joten niissä on eri meininki. Kandit voivat konsultoida kokeneempia lääkäreitä, minun kokemukseni ovat muusta akuuttisairaanhoidon sairaalasta kuin yo.sairaalasta.
Olen hoitaja ja omassa työpaikassa on hyvin tavallista että lääkäri kysyy mielipidettä myös lääkkeisiin liittyen. Varsinkin erikoistuvat lääkärit ovat usein aika epävarmoja päätöksenteoss sekä lääkityksen että hoitolinjausten suhteen. Lääkärihän ne päätökset loppukädessä tekee, mutta kyllä ainakin meillä yhdessä suunnitellaan hoitokokonaisuutta. Onhan täysin ymmärrettävää että vuosia, tai jopa kymmeniä vuosia tietyllä erikoisalalla olleella hoitajalla on paljon tietoa joka tuoreelta lääkäriltä vielä puuttuu. Itse en kyllä suoraan sanele lääkitysvalintoja lääkärille, vaan ennemminkin ehdotan perustellen. Ja vain jos tuntuu että lääkäri on vähän ”hukassa” asian suhteen. Ja jos joudun tekemään tämän potilaan ollessa paikalla niin olen vielä tarkempi sananvalinnoissani. Minä kun en kuitenkaan ole se lääkäri, eikä ole tarkoitus ettei potilas voi luottaa lääkäriin.