Asuntolaina "kulttuuri"
Tämä on oikeastaan yksi asia, joka on välillä kutkuttanut mieltäni. Minä olen luonteeltani sellainen ihminen että haluan elämäni olevan joustavaa ja eri elämäntilanteisiin muokkautuvaa. Jätän myös tulevaisuuteni suht avoimeksi ja pidän kiinni löyhästä suuntaa antavasta polusta, joka sekin on muutettavissa yllättävien elämäntilanteiden varalta. Näin ollen onkin arvattavaa että suosin esim. vuokra-asumista enkä pidä velan ottamisesta. Olen kuitenkin vähintään tämän palstan kautta todennut että monet sitoutuvat hyvinkin nuorella iällä 20+ vuodeksi velkaan(asuntolaina) arvellen myös olevansa sen koko ajan säännöllisesti samassa paikassa? ja samalla palkalla töissä. Ajatus on totta kai ahdistava minunlaiselleni ihmiselle, mutta tiedän että joillekin tämä elämä passaa. Mutta minkälainen ajatusmaailma siinä on takana? Uskovatko he todella että elämä kulkee viiva suorana ilman yllättäviä elämäntilanteita? Mitä jos naapurit ovat epämiellyttäviä tai hankalia? Entä yllättävät talonkorjaukset? Entäpä jos huomaakin että ei pidäkään työstä mitä tekee ja on velan takia jumissa siinä? Hyvä palkkaisessa työssä ollessa velan varmaan(ja asunnosta riippuen) saa maksettua hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta sitoumus sekin. Eli tällainen pohdinta; miten niin monet voivat hypätä niin suureen epävarmuuden kuiluun?
Kommentit (34)
Koska asumisesta pitää aina maksaa niin miksei maksaisi asumisesta itselleen eli omistusasuminen on minusta ainoa järkevän ihmisen teko. Vuokralla lihottaa vain vuokrantajan pussia. Kaikki toki tavallaan ja hyvä että on kaltaisiasi koska muuten olisi hankala saada vuokralista omistamaani sijoitusasuntoon.
Jotkut ihmiset arvostavat pysyvyyttä ja kokisivat sinun elämäntapasi hypyltä epävarmuuden kuiluun. Koti, työpaikka, puoliso ja lapset. Kissa ja koira. Ei mitään halua muuttaa minnekään vaan koti on alunperinkin hankittu alueelta, jossa halutaan asua koko loppuelämä. Sama puoliso, sama tai ainakin saman alan työ, samat ystävät, sama koti. Kaikki ihmiset eivät ole vaihtelunaluisia.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 14:02"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 13:45"]
katsos kun kaikki eivät tarvitse lainaa ostaakseen asunnon! tulevaisuudessa yhä harvemmat tarvitsevat sillä nykyisin useimmat vanhemmat aloittavat asunto- tai rahastosäästämisen lapselleen jo kun tämä on vauva. Monet kokoavat myös osakesalkkua lapselleen ja kun lapsi ehtii täysi-ikäiseksi ja muuttaa omilleen, siellä on kiva potti odottamassa!
[/quote]
Tämä on varmaan yksi omistusasunnossa ja vuokralla asuvien ero. En nimittäin aio hankkia lapsia, joten minulla on enemmän rahaa käytössäni. Toki aivan varmasti omistusasunnoissa asuu Velojakin ja erityisesti vanhempaa polvea, mutta vuokra-asuminen ei niin paljoa kirpaise jos ei omaa lapsia. AP
[/quote]
Minulla on ihan varmasti enemmän rahaa käytössä kuin sinulla, kun olen maksanut omistusasuntoni pois. Olen vela ja en saisi tällaista asuntoa vuokra-asuntona. Omistusasunnon saa ihan mistä haluaa, vuokra-asunnon sieltä mistä joku sen haluaa vuokrata
Suomessa on omistusasunto uskonto. Siihen liittyy tietyt lauseet:
- on tyhmää maksaa muille, kun voi maksaa itselle
- omassa asuminen tulee aina halvemmaksi kuin vuokralla asuminen
- vuokralla perheen lapset kärsii
- asunto on aina varma sijoitus
- kuukausierä on suoraan verrattavissa vuokraan (muut asumiskulut aina unohdetaan, remontit, vastikkeet, riskit yms.)
jne.
Joissain tilanteissa noista yllä olevista lauseista voi osa olla totta, mutta että ne toimisivat kaikissa tilanteissa ja kaikilla, niin ei tietenkään.
Mulla oli lapsia jo parikymppisenä, eka asuntolain otettiin kaksvitosena. Nyt on menossa kolmas omistusasunto, kaikki on olleet omakotitaloja, ikää on nyt 43v. Enemmän siihen asuinpaikkaan vaikuttaa työ, mulla ja miehellä on ollut vakituiset työpaikat parikymppisestä saakka, pari kertaa on vaihdettu, mutta työnteonpaikka ei ole kovin montaa kilometriä muuttunut. Miksi pitäisi silloin asunnon muuttua?
Oletko ap mitenkään toteuttanut tuota vapauttasi?
Meillä on omistusasunto joka on 4 vuoden päästä velaton. Tuolloin myymme sen pois ja lähdemme maailmalle. Se on vapautta se.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 13:22"]
No kyllä omistusasunnon voi myydä koska haluaa.
[/quote]
Voi sen myydä, jos joku haluaa sen ostaa. Juuri uutisoitiin, että myyjien ja ostajien kannat ovat kovin kaukana toisistaan tällä hetkellä. Ainakin sen täytyy myyjien tehdä itselleen selväksi, että voittoa ei välttämättä tule, vaan talonsa tai asuntonsa voi joutua myymään halvemmalla kuin sen itse osti. Niin nyt kuin tulevaisuudessa.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 14:50"]
Omistusasunnon saa ihan mistä haluaa
[/quote]
Niin, jos sinulla on siihen varaa. :D
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 17:51"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 13:22"]
No kyllä omistusasunnon voi myydä koska haluaa.
[/quote]
Voi sen myydä, jos joku haluaa sen ostaa. Juuri uutisoitiin, että myyjien ja ostajien kannat ovat kovin kaukana toisistaan tällä hetkellä. Ainakin sen täytyy myyjien tehdä itselleen selväksi, että voittoa ei välttämättä tule, vaan talonsa tai asuntonsa voi joutua myymään halvemmalla kuin sen itse osti. Niin nyt kuin tulevaisuudessa.
[/quote]
Ja tämä ei ole ongelma silloin kun on mitoittanut asuntolainansa oikein. Vaikka itse myisin nyt 2,5v asumisen jälkeen halvammalla kuin ostin niin verrattuna vuokralla asumiseen....Hmm..jos myisin melkein 15000euroa halvemmalla kuin ostin niin sitten olisi puntit tasan vuokralla asuneen kanssa. Jos menisi "vähemmän halvalla" niin sitten olen tehnyt voittoa vuokralla asumiseen nähden.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 19:03"]
Ja tämä ei ole ongelma silloin kun on mitoittanut asuntolainansa oikein. Vaikka itse myisin nyt 2,5v asumisen jälkeen halvammalla kuin ostin niin verrattuna vuokralla asumiseen....Hmm..jos myisin melkein 15000euroa halvemmalla kuin ostin niin sitten olisi puntit tasan vuokralla asuneen kanssa. Jos menisi "vähemmän halvalla" niin sitten olen tehnyt voittoa vuokralla asumiseen nähden.
[/quote]
Dream on, babe.
No kyllä omistusasunnon voi myydä koska haluaa. Ja vuoralla asuminen tässä kaupungissa maksaa noin 800€/kk ja sillä rahalla saa 50m² kerrostaloasunnon. Nyt meillä on lainanlyhennystä saman verran kuussa ja lainaa jäljellä enää 10 vuotta. Joten olen 10 vuoden kuluttua velaton ja minulla on 800€ kuussa käyttörahaa mihin haluan. Jos haluan tehdä remontin, niin toki siihen on varaa. Ei lainaa niin tiukille ole vedetty, samoin matkustelemme paljon. Opiskelemaan en voisi lähteä täysipainoisesti edes vuoralla, jonkun sekin pitää maksaa. En nyt ymmärrä mikä ongelma?
Se on olevinaan statussymboli...ei siinä järkeä ole...elämä lipuu ohi...mut onneks on se omistusasunto...joka on erotessa pakko myydä:)))))
Kyllä asuntolaina joustaa yllättävän elämäntilanteen varalta, saa lyhennysvapaata jne. Sitä varten voi ottaa myös vakuutuksen. Lisäksi omistusasunnon voi aina myydä ja hyväll tyyrilla kovalla voitolla, joten plussalla ollaan. Hankalat naapurit voi olla missä ja koska vaan. Korjauksiin on varaa, koska käydään töissä ja laina on siten mitoitettu. Opiskelemaan ei oikein perheellinen pysty sen paremmin vuokralla kuin velkaisenakaan. Samat menot. Tai sitten toisella puolisolla on oltava niin isot tulot, että pystyy rahoittamaan koko perheen elannon. Enemmän minua harmittaisi vuokralla asumisessa jatkuva pelko muutosta ja vuokrat ovat päätä huimaavia.
En minäkään 2-kymppisenä olisi halunnut sitoutua. Mutta kun 3-kymppisenä alkoi niitä sitoutumisvapaita vuosia olla takana, perhe mielessä ja työpaikka, niin halvempaahan se on omaa maksaa kuin antaa rahansa pois asumista vastaan. Perheellisenä ei niiden työpaikkojen perässä voi ihan ex-temporee muuttaa muutenkaan.
Nyt 4-kymppisenä on pian velaton asunto, remontit tehty ja asumiskulut 200/kk. Vielä on toinen puoli elämästä elämättä ja nyt on rahaa millä mällätä.