Ei ollut turha rikosilmoitus ei

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 13:12"]

Minä tein noin viisi vuotta sitten rikosilmoituksen, netissä. Ihan vaan varmuuden vuoksi, koska kyse oli huijauksesta, tai sen yrityksestä. Ja sinne huijarille piti ilmoittaa, että rikosilmoitus on tehty.

Poliisi soitti heti seuraavana päivänä, totesimme yhdessä että tuskinpa tämä mitään toimenpiteitä tulee aiheuttamaan ja sen jälkeen mitään ei ole kuulunutkaan.

Läpihuutojutut voidaan hoitaa näin nopeasti alta pois kuormittamasta niitä tärkeämpiä.

[/quote]No onneksi minun tekemäni ilmoitus ainakin sai jatkotoimenpiteitä.

ap

Ei tietenkään mene mappi ö-hön suorilta käsin. 

Liittyykö tämä nyt johonkin täällä puituun tapaukseen?

No mitäpä tuohon voi sanoa, kun ei tiedä asiaa. Hyvä kun luotat valtioon edelleenkin.

ai jaa, mä tein rikosilmoituksen netitse kolmisen viikkoa sitten, enkä ole kuullut mitään

mihinköhän avarutten se sinkoutui?

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 13:07"]

Liittyykö tämä nyt johonkin täällä puituun tapaukseen?

[/quote]Juu liittyy. Eilen kerroin tehneeni rikosilmoituksen netissä ja aika moni oli sitä mieltä ettei sitä kukaan koskaan lue.

Minä tein noin viisi vuotta sitten rikosilmoituksen, netissä. Ihan vaan varmuuden vuoksi, koska kyse oli huijauksesta, tai sen yrityksestä. Ja sinne huijarille piti ilmoittaa, että rikosilmoitus on tehty.

Poliisi soitti heti seuraavana päivänä, totesimme yhdessä että tuskinpa tämä mitään toimenpiteitä tulee aiheuttamaan ja sen jälkeen mitään ei ole kuulunutkaan.

Läpihuutojutut voidaan hoitaa näin nopeasti alta pois kuormittamasta niitä tärkeämpiä.

Millaisia

Tämä menee aiheen vierestä ehkä, mutta olen huomannut että ihmisiä kiinnostaa mitä esimerkiksi petosten tekijöiden mielessä liikkuu ja millaisia kus--päitä he ovat. Ajattelin siis kertoa omasta elämästä. Mitään sääliä en kerjää enkä ymmärrystä, haluan vain kertoa tältäkin puolelta koska harvemmin näkee kenenkään nettikeskusteluissa myöntävän että "minä olen nettipetosten tekijä". Jos ei kiinnosta niin selaa ohi.

Itse tein nettipetoksia silloin kun käytin huumeita. Riippuvuus sai minut tekemään hirveitä. Tai siis itse ne teot tein, mutta uskallan sanoa että jos en olisi tyhmänä alunperinkään alkanut käyttämään, en olisi näitä rikoksia tehnyt. Olin jo aiemmin ollut vuoden käyttämättä, mutta retkahdin kun psyykkiset vieroitusoireet eivät hävinneet. Apua en kehdannut heti hakea, koska retkahtaminen olisi ollut kova pettymys läheisille. Oli se sitä itsellenikin. Käytin siis subutexiä, päälle päin kukaan ei huomannut mitään, ei edes puoliso. Hän ei ollut koskaan käyttänyt huumeita. Eivät ystävät eivätkä sukulaiset. Se kun on säännöllisessä käytössä sellaista, että sitä ikään kuin pysyy normaalina ja terveenä kun ainetta on elimistössä. Silloin kun koitin päästä eroon, läheiset ihmettelivät mikä minulla on kun olen sairas, kipeä ja väsynyt.

Mutta niin, huijasin nettikaupoilla rahaa ihmisiltä. Summat olivat yleensä 20-30e, pari 50e. En yrittänytkään mitään etten jäisi kiinni, ihan omalla nimellä ja tilinumerolla. Suurin osa teki rikosilmoituksen ja sen olin arvannutkin. Kuulusteluissa myönsin asiat suoraan ja kerroin mihin rahat menivät. Olin tuossa vaiheessa "jäänyt kiinni" jo läheisillekin ja oltiin erottu puolison kanssa koska olin epärehellinen.

Sain tuomion petoksista. Siis kun oli useita lieviä petoksia niin ne tavallaan laskettiin yhteen. Rangaistus oli ehdollinen, joka ei kyllä mielestäni ole mikään rangaistus. En edes harkinnut hommaavani oikeusapua, en tarvinnut koska olin syyllinen ja käräjillä myönsin teot. Kesti varmaan vartin se istunto.

Tietysti minulle määrättiin myös korvattavaksi rahat uhreille. Pitkään aikaan minulla ei ollut siihen rahaa. Nykyään olen töissä ja rahaa menee ulosottoon, rikosoikeudellisiin asioihin mm. joten ehkä uhrit ovat laittaneet saatavat ulosottoon? Olen ajatellut että otan selvää uhrien nimistä ja maksaisin suoraan takaisin. Tosin ensin pitää selvittää että saavatko he ulosoton kautta, tai jotkut heistä. Ulosottomiehen kautta lähestyä asiaa, koska vaikka muutaman nimen muistan, niin haluan olla varma että ottaisin yhteyttä oikeaan henkilöön. Tosin en tiedä mitä he ajattelisivat? Mitä te jotka olette joutuneet minunkaltaiseni uhriksi, olisitte mieltä jos tekijä ottaisi yhteyttä ja haluaisi maksaa takaisin?

Varmaan moni ei usko, mutta olen oikeasti tuntenut syyllisyyttä ja katunut. Ja niinhän minun kuuluukin, mutta moni sanoo että tällaiseen syyllistyneellä ei ole omatuntoa. Syyllisyys on ollut pahempi rangaistus kun valtion antama. Omasta mielestäni olisin kuulunut vankilaan, mutta sinne ei voi vain mennä.

En enää käytä huumeita, pääsin niistä viimein irti.

Ei varmaan sitten ollut kyse pyörävarkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Tosin en tiedä mitä he ajattelisivat? Mitä te jotka olette joutuneet minunkaltaiseni uhriksi, olisitte mieltä jos tekijä ottaisi yhteyttä ja haluaisi maksaa takaisin?

Varmaan moni ei usko, mutta olen oikeasti tuntenut syyllisyyttä ja katunut. Ja niinhän minun kuuluukin, mutta moni sanoo että tällaiseen syyllistyneellä ei ole omatuntoa. Syyllisyys on ollut pahempi rangaistus kun valtion antama. Omasta mielestäni olisin kuulunut vankilaan, mutta sinne ei voi vain mennä.

En enää käytä huumeita, pääsin niistä viimein irti.

Arvostaisin! Yleensä ihmiset eivät ota vastuuuta teoistaan ennen kuin on pakko...

Hienoa, että olet päässyt irti huumeista!

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee aiheen vierestä ehkä, mutta olen huomannut että ihmisiä kiinnostaa mitä esimerkiksi petosten tekijöiden mielessä liikkuu ja millaisia kus--päitä he ovat. Ajattelin siis kertoa omasta elämästä. Mitään sääliä en kerjää enkä ymmärrystä, haluan vain kertoa tältäkin puolelta koska harvemmin näkee kenenkään nettikeskusteluissa myöntävän että "minä olen nettipetosten tekijä". Jos ei kiinnosta niin selaa ohi.

Itse tein nettipetoksia silloin kun käytin huumeita. Riippuvuus sai minut tekemään hirveitä. Tai siis itse ne teot tein, mutta uskallan sanoa että jos en olisi tyhmänä alunperinkään alkanut käyttämään, en olisi näitä rikoksia tehnyt. Olin jo aiemmin ollut vuoden käyttämättä, mutta retkahdin kun psyykkiset vieroitusoireet eivät hävinneet. Apua en kehdannut heti hakea, koska retkahtaminen olisi ollut kova pettymys läheisille. Oli se sitä itsellenikin. Käytin siis subutexiä, päälle päin kukaan ei huomannut mitään, ei edes puoliso. Hän ei ollut koskaan käyttänyt huumeita. Eivät ystävät eivätkä sukulaiset. Se kun on säännöllisessä käytössä sellaista, että sitä ikään kuin pysyy normaalina ja terveenä kun ainetta on elimistössä. Silloin kun koitin päästä eroon, läheiset ihmettelivät mikä minulla on kun olen sairas, kipeä ja väsynyt.

Mutta niin, huijasin nettikaupoilla rahaa ihmisiltä. Summat olivat yleensä 20-30e, pari 50e. En yrittänytkään mitään etten jäisi kiinni, ihan omalla nimellä ja tilinumerolla. Suurin osa teki rikosilmoituksen ja sen olin arvannutkin. Kuulusteluissa myönsin asiat suoraan ja kerroin mihin rahat menivät. Olin tuossa vaiheessa "jäänyt kiinni" jo läheisillekin ja oltiin erottu puolison kanssa koska olin epärehellinen.

Sain tuomion petoksista. Siis kun oli useita lieviä petoksia niin ne tavallaan laskettiin yhteen. Rangaistus oli ehdollinen, joka ei kyllä mielestäni ole mikään rangaistus. En edes harkinnut hommaavani oikeusapua, en tarvinnut koska olin syyllinen ja käräjillä myönsin teot. Kesti varmaan vartin se istunto.

Tietysti minulle määrättiin myös korvattavaksi rahat uhreille. Pitkään aikaan minulla ei ollut siihen rahaa. Nykyään olen töissä ja rahaa menee ulosottoon, rikosoikeudellisiin asioihin mm. joten ehkä uhrit ovat laittaneet saatavat ulosottoon? Olen ajatellut että otan selvää uhrien nimistä ja maksaisin suoraan takaisin. Tosin ensin pitää selvittää että saavatko he ulosoton kautta, tai jotkut heistä. Ulosottomiehen kautta lähestyä asiaa, koska vaikka muutaman nimen muistan, niin haluan olla varma että ottaisin yhteyttä oikeaan henkilöön. Tosin en tiedä mitä he ajattelisivat? Mitä te jotka olette joutuneet minunkaltaiseni uhriksi, olisitte mieltä jos tekijä ottaisi yhteyttä ja haluaisi maksaa takaisin?

Varmaan moni ei usko, mutta olen oikeasti tuntenut syyllisyyttä ja katunut. Ja niinhän minun kuuluukin, mutta moni sanoo että tällaiseen syyllistyneellä ei ole omatuntoa. Syyllisyys on ollut pahempi rangaistus kun valtion antama. Omasta mielestäni olisin kuulunut vankilaan, mutta sinne ei voi vain mennä.

En enää käytä huumeita, pääsin niistä viimein irti.

Minusta on hieno asia, että haluat maksaa takaisin uhreille, mutta minusta olisi pelottava asia että tekijä etsisi uhrin henkilötietoja ja ottaisi suoraan yhteyttä. Uhri ei ehkä halua antaa tilinumeroaan yms. tunnistetietoja tekijälle. Ulosottomiehen kautta maksaessa joudut ehkä maksamaan jotain ulosottopalkkioita myös, ja kannattaisi varmaankin maksaa aina yksi velka kerrallaan kokonasn pois ettei siitä mene moneen kertaan ulosottopalkkioita. Löytyisiköhän oikeusaputoimistosta tai pankista tai jostain apua niin, että voisit maksaa velat ilman että saat itsellesi lisää uhrien tietoja. Olen joutunut pienen nettipetoksen uhriksi itse ja kerron tässä mitä mieleeni tulee. Joku toinen voi nähdä asian toisin.

Totta kai rikosilmoitukset otetaan vakavasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niitä kannattaisi tehtailla. Perätön rikosilmoitus on aihe rikosilmoitukseen alkuperäistä ilmoittajaa vastaan.

.....

Tein virkavelvollisuuden laiminlyönnistä ja kykenemättömyydestä virkatehtävien hoitoon rikosilmoituksen Museoviraston 'asiantuntijoista' , joita siis ei ollenkaan kiinnostanut virkatehtävänsä. Yli-Viikarikin olisi vaikuttanut superihmiseltä niihin verrattuna. Poliisiakaan ei ollenkaan kiinnostanut virkatehtäviensä hoito ja kaikki mappi ööhön.

Joitain pitäisi tehdä tämän kykenemättömän loiseläjien kutulauman siivoamiseksi pois ihmisten niskoilta.

,,