Lue keskustelun säännöt.
Ajattelin syrjäyttää itseni tästä yhteiskunnasta
19.03.2015 |
Mua on niin raskaasti alkanut ottaa päähän tämä nykyinen meininki, että en viitsi enää osallistua siihen. Suomalaisessa elämäntyylissä kun ei ole päätä eikä häntää.
Kommentit (10)
Kuinka tuo käytännössä toimii? Aiotko olla vielä yhteydessä Kelaan ja sosiaaliviranomaisiin..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:14"]
Kuinka tuo käytännössä toimii? Aiotko olla vielä yhteydessä Kelaan ja sosiaaliviranomaisiin..?
[/quote]
Netissähän nuo hoituu nykyisin.
Minulla tuo onnistui vielä kun vanhempani elättivät minua. Tuntuu että sen jälkeen ku yritin tulla yhteiskuntaan niin olen tullut roimasti typerämmäksi. Syrjäytyneenä pystyin katselemaan maailmaa puolueettomasti, mutta nyt minua heitellään kuin hernepussia puolelta toiselle. Toki siis minä olen nytkin "syrjäytynyt", mutta huonommalla tavalla.
Kuitenkin ajattelit, että yhteiskunta elättää sinut loppuikäsi, vai?
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:14"]
Kuinka tuo käytännössä toimii? Aiotko olla vielä yhteydessä Kelaan ja sosiaaliviranomaisiin..?
[/quote]
Mihin mä niitä tarvitsisin? Aion ruveta elämään täysin eri tavalla kuin täällä on ollut tapana. En vielä tiedä mitä kaikkea se pitää sisällään mutta ainakaan en tavoittele mitään omistamista, rikastumista, citymaastureita, kultaisia noutajia tai muutakaan porvarillista hapatusta. Aion olla vapaa kaikista pakotteista ja vaatimuksista ja vapaa kuin taivaan lintu. Menen minne mieli tekee tai olen menemättä. Jotakin semmosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viime aikoina miettinyt tuota syrjäytyneen määritelmää. Yritän kynsin ja hampain olla ei-syrjätynyt, mutta hirveän vaikeaa tämä on. Asiat hoituvat netissä, työnantajat eivät vastaa yhteydenottoihin. Työkkärin mielestä en maisterina tarvitse jatkokoulutusta. Helposti menisi viikkoja, etten näe ketään. Asun vähän keskustan ulkopuolella, eikä mulla ole varaa käydä kovin usein keskustassa, kun se maksaa. Keskustaan ei ole varaa muuttaa. Pyörää ei ole enää, kun se varastettiin. Tämä vaikeuttaa osallistumista mihinkään vapaaehtoisjuttuihin (joista toki mielellään työtöntä rokotetaankin). Harrastan sitten ilmaisia juttuja, lenkkeilyä ja kuntoilua. En tupakoi, alkoholiinkaan ei juuri ole varaa (entisessä elämässäni harrastin laatuviinejä). Velkaa on ehkä parin satasen verran vanhaa opintolainaa.
Taidan olla aika masentunut, mutta mitenpä sitä voisi välttääkään. Kaverit elävät ruuhkavuosia, ei heillä ole aikaa nähdä. Minä vain olen. Ja kaveritkin tuntuvat jotenkin syyttävän minua työttömyydestäni: "Soitatko sä työnantajille. Onpa outoa, ei mulla ole ollut ongelmaa vaihtaa työtä..."
t: kolmekymppinen sinkku, joka on yrittänyt aina tehdä elämässään kaiken oikein.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:14"]
Kuinka tuo käytännössä toimii? Aiotko olla vielä yhteydessä Kelaan ja sosiaaliviranomaisiin..?
[/quote]
Mihin mä niitä tarvitsisin? Aion ruveta elämään täysin eri tavalla kuin täällä on ollut tapana. En vielä tiedä mitä kaikkea se pitää sisällään mutta ainakaan en tavoittele mitään omistamista, rikastumista, citymaastureita, kultaisia noutajia tai muutakaan porvarillista hapatusta. Aion olla vapaa kaikista pakotteista ja vaatimuksista ja vapaa kuin taivaan lintu. Menen minne mieli tekee tai olen menemättä. Jotakin semmosta.
[/quote]
No niin, aiot siis oikeasti syrjäytyä yhteiskunnasta, mutta et ihan vielä tiedä miten. Olisi kyllä kiva kuulla, mitä ajattelit syödä, mitä teet sairastuessasi, missä aiot nukkua pakkasella ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:14"]
Kuinka tuo käytännössä toimii? Aiotko olla vielä yhteydessä Kelaan ja sosiaaliviranomaisiin..?
[/quote]
Mihin mä niitä tarvitsisin? Aion ruveta elämään täysin eri tavalla kuin täällä on ollut tapana. En vielä tiedä mitä kaikkea se pitää sisällään mutta ainakaan en tavoittele mitään omistamista, rikastumista, citymaastureita, kultaisia noutajia tai muutakaan porvarillista hapatusta. Aion olla vapaa kaikista pakotteista ja vaatimuksista ja vapaa kuin taivaan lintu. Menen minne mieli tekee tai olen menemättä. Jotakin semmosta.
[/quote]
No niin, aiot siis oikeasti syrjäytyä yhteiskunnasta, mutta et ihan vielä tiedä miten. Olisi kyllä kiva kuulla, mitä ajattelit syödä, mitä teet sairastuessasi, missä aiot nukkua pakkasella ja niin edelleen.
[/quote]
Huhuu? Joko olet keksinyt ratkaisut noihin pikku ongelmiin?
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 09:27"]
Olen viime aikoina miettinyt tuota syrjäytyneen määritelmää. Yritän kynsin ja hampain olla ei-syrjätynyt, mutta hirveän vaikeaa tämä on. Asiat hoituvat netissä, työnantajat eivät vastaa yhteydenottoihin. Työkkärin mielestä en maisterina tarvitse jatkokoulutusta. Helposti menisi viikkoja, etten näe ketään. Asun vähän keskustan ulkopuolella, eikä mulla ole varaa käydä kovin usein keskustassa, kun se maksaa. Keskustaan ei ole varaa muuttaa. Pyörää ei ole enää, kun se varastettiin. Tämä vaikeuttaa osallistumista mihinkään vapaaehtoisjuttuihin (joista toki mielellään työtöntä rokotetaankin). Harrastan sitten ilmaisia juttuja, lenkkeilyä ja kuntoilua. En tupakoi, alkoholiinkaan ei juuri ole varaa (entisessä elämässäni harrastin laatuviinejä). Velkaa on ehkä parin satasen verran vanhaa opintolainaa.
Taidan olla aika masentunut, mutta mitenpä sitä voisi välttääkään. Kaverit elävät ruuhkavuosia, ei heillä ole aikaa nähdä. Minä vain olen. Ja kaveritkin tuntuvat jotenkin syyttävän minua työttömyydestäni: "Soitatko sä työnantajille. Onpa outoa, ei mulla ole ollut ongelmaa vaihtaa työtä..."
t: kolmekymppinen sinkku, joka on yrittänyt aina tehdä elämässään kaiken oikein.
[/quote]
Lopeta toi ns. "oikein tekeminen" se ei tule tuottamaan toivottua tulosta siinä mielessä kuin me sen ymmärrämme. Tai ainakaan mulla ei tuottanut. On ollut paljon hauskempaa sen jälkeen kun lakkasin tekemästä oikein. En siis tarkoita, että rikollinen olisin vieläkään mutta en tavoitele enää niitä oikeita asioita vaan elän vaan. Teen sen mitä kullekin päivälle tekemistä tulee ja pyrin yksinkertaistamaan kaikki asiat mahdollisimman helpoiksi. Vaikka nyt toi työnhaku. Jos tulee vastaan semmonen työ mikä kiinnostaa, haen sitä. En turhaan riuhdo hakemuksia menemään joka suuntaan koska ei siitä mitään hyötyä ole.
Tervetuloa vaan meidän syrjäytyneiden kerhoon.