Lue keskustelun säännöt.
Vanhempi, jos joku sanoo rakastavansa lastasi,
18.03.2015 |
Miten reagoit? Tai reagoisit jos näin tapahtuisi?
.
Tuli vaan mieleen kun mulla on ihan todella ihana kummityttö 1,5v, ja hoidan häntä toisinaan, vietän muutenkin aikaa kun on mulle tärkeä lapsi. Hän on siis veljeni tytär. Eilen kun olin hoitamassa häntä( kun lapsen äiti kävi hammaslääkärissä) ja äiti tuli kotiin niin tapahtui näin; aloin pukeutua lähteäkseni kotiin, ja kummityttö sitten tarttui jalkaan kiinni ja halusi syliin. Otin tietty, ja sanoin tyyliin että kummin rakas tms peruslepertelyä lapsille. :) Tähän lapsen äiti oli heti että anteeks mitä sanoit, ja vaikutti loukkaantuneelta asiasta. Itse vaan hämmennyin, hyvällähän mä vaan sen sanoin, joten häh.
.
Mietityttääkin nyt että sanoinko tyhmästi, onko ns "kiellettyä" sanoa toisen lapsesta että rakastaa? Ja sis tämä äiti on mulle läheinen ja hyvä ystävä, ja nähdään usein (ja tietty kun on veljeni vaimo, niin siitäkin syystä tärkeä).
Terveisin hämmentynyt kummitäti 20-v.
Kommentit (10)
Olisin vain onnellinen ja kiitollinen kaikesta rakkaudesta omaa lastani kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä ihmettä. Kyllä noin sais mun lapsille sanoa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 22:11"]No mitä ihmettä. Kyllä noin sais mun lapsille sanoa.
[/quote] jos se ois siis läheinen se joka sen sanoo. En tykkäis jos joku ihan tuntematon
Ehkä kuuli että sanoit äitin rakas tai muuta vastaavaa...
Kummin rakas ei ole edes niin voimakas kuin että suorastaan sanoisi rakastavansa. Ja veljen lapsi, joka on kummityttö, voi toki olla niin läheinen, että sitä voi ihan hyvin julkisestikin rakastaa. Jos naapuri sanoisi rakastavansa mun lasta, säikähtäisin... Mutta siis ihan ok sanoit. Mutta voithan vastedes sanoa kummin muru tai jotain vastaavaa varmuuden vuoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs ystäväni on aivan mahdoton lepertelijä ja "rakastaja", niin toisten lapsia kuin lemmikkejäkin kohtaan. En osaa kyllä yhtään selittää miksi, mutta aina se ystävän sanoma "tädin/mun oma rakas pikkusöpöliinini" jotenkin vain särähtää ikävästi korviin.
Esikoista odottaessani lupasi/uhkasi vierailla vauvan synnyttyä meillä tosi usein, että pääsee sylittelemään ja nuuskimaan "tädin pikkumussukkaa". Kyseli jo raskauden alkumetreillä onko kummit tiedossa ja kertoi miten on aina halunnut ystävänsä lapsien kummiksi ja kuinka pitää kummiutta tärkeänä osoituksena ystävyydestä ja luottamuksesta.. Joo, eipä tule hänestä lapsemme kummia enkä ole kyllä enää varma haluanko edes kutsua ristiäisiin :/.
Raskausaikana oli jokseenkin ahdistavaa, että ystävä tuntui olevan koko raskaudesta ja tulevasta lapsestamme innostuneempi kuin me mieheni kanssa. Vauvaa oli kuitenkin hartaasti toivottu ja odotettu, ettei mistään vahinkolapsesta sentään ole kyse.
Hienoa on kuitenkin, että lapsi (ja lemmikit) ovat rakastettuja ja saavat tunteakin olonsa rakastetuksi... Siltikin ne yltiölepertelyt ja raksupoksuttelut särähtävät joka ikinen kerta korvaan :/.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä arvostan ihmisiä jotka välittää mun lapsista aidosti. Esimerkiksi mun äiti sanoo "olet rakas" ja iskäkin sanoo "pappan kullat, rakkaat". Myös pienemmän lapsen kummitäti joka on alunperin mun työkaveri välittää lapsistani ja lellii ne piloille. Aina tuo tuliaisia, vie uimaan ja markkinoille tai tulee ihan vaan lapsia katsomaan. Sit on kavereita jotka ei edes tiedä kuinka vanhat lapset on. ONKSE JO KOULUSSA??? joo tokalla.
Ehkä hän kuuli väärin ja tarkisti siksi..