Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla masentunut :(
14.09.2006 |
En kerta kaikkiaan kestä tätä arkea. huudan ja raivoan lapsilleni joka päivä. Äsken hajoitin lautasen, kun raivostuin uhmikäisen esikoisen kitinään, jota on jatkunut aamusta saakka. Lapset syntyneet 1,5 v. ikävälillä ja ovat nyt 2,2v. ja 9 kk. Alkaa tuntua, että olen haitaksi omille lapsilleni. Naapuritkin alkaa pian ihmettelemään ja varmaan kohta soittavat poliisin, kun raivoan lapsilleni, lähinnä isommalle. Heti " kohtauksen" jälkeen purskahdan itkuun, kun on niin huono omatunto. taaperoraukka pyytelee hädissään anteeksi.
Liian usein onpäiviä, etten jaksa tehdä oikein mitään lasteni kanssa. Ulos lähtö on tervan juontia, samoin nuo yhdet ja samat leikkipuistot ym. Kerhot ei kiinnosta pätkääkään, mutta kaipa sinnekkin pitäisi vaan mennä, lasten takia. Taapero katsoo usein Muumeja videolta, kun en jaksa tehdä hänen kanssaan mitään. Enkä oikein edes osaa leikkiä lasten kanssa.
Olen ollut 3 vuotta kotona ja kaipaan valtavasti töihin. Oman alan töitä ei vaan tahdo löytyä. Ajattelen joka päivä, miksi edes tein lapsia, kun en jaksa olla niiden kanssa. Mies kyllä osallistuu, mutta on tietty päivät töissä. Joskus tavataan lasten kanssa kavereitani ja heidän lapsiaan, mutta heistäki suurin osa asuu kauempana. Muutenkin kaipaisin jotain iHAN OMAA, sellaista missä lapset eivät ole mukana. Olen huono lähtemään iltaisin mihinkään harrastuksiinkaan.
Ihanaa ettäs sain purkautua.
Kommentit (2)
Itselläni on 2,5 ja 1v lapset. Sanoisin että ihan yhtäkkiä olen alkanut saada kovia " kilareita" ihan pienistä asioista. Olen tosi hämmentynyt itsekin... Itselläni ei ole mitään epätoivoa etten pärjäisi/jaksaisi, mutta tuntuu vaan että hermot ei kestä ja itken ihan mitättömistä asioista. Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu...
Minulla kuitenkin on ystävä joka on tukevana olkapäänä ja lupasi ottaa lapset hoitoon yhdeksi kokonaiseksi päiväksi ja vaati miestäni laittamaan paljon tilille rahaa että pääsen shoppailemaan koko päiväksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun käydä jossain juttelee ja hommata vaikka masennuslääkkeet? Voisi muuttua elämä taas paremmaksi! Entä jos kävisit iltaisin vaikka vain kävelemässä tai voisitko olla vaikka jossain huoneessa erillään perheestäsi, ottaen omaa aikaa ja touhuta mitä haluat.