Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun elämä on kamalaa
18.03.2015 |
En tiedä mitä haluan. Olen 28v, ja vieläkin junnaan pienipalkkaisessa hommassa, vailla tietoa siitä mikä minusta tulee isona. Vuodet lipuu ohitseni :(
Enkä edes ole ollut ikinä lahjakas missään, ja mulla on lievä sos.tilanteiden pelko. Mua on myös kiusattu koulussa. Koska olen kiltti. Lapsuudenkodin ilmaopiiri oli sairas, piti olla varpaillaan etten vaan suututtanut isää, ja koskaan ei tiennyt mistä se suuttuu seuraavaksi.
Mun avomiehessä on samoja piirteiä kuin isässäni, tosin avomies ei ole käynyt käsiksi, mitä isä teki mulle ja sisaruksilleni, jos ei toteltu. Ja mä olen ihan samanlainen hissukka kuin äitini, joka ei uskaltanut lähteä suhteesta, vaikka isä oli töykeä.
Tiedän että jokainen on vastuussa itsestään, kukaan muu ei tee minulle hyvää oloa kuin minä itse, mutta miten pääsen alkuun?
Saakohan työssäkäyvä Kelan tukemaa terapiaa?
Kommentit (9)
Käy työterveydessä juttelemassa? :) Ainakin nopeammin pääsee kuin kunnalliseen. Rakastatko miestäsi, onko teillä hyvä tasapainoinen suhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä työterveyshuoltoon. Monilla työnantajilla se kuuluu työterveyshuollon piiriin.
Mutta miksi sinä ajattelet että et ole menestyny ja junnaat paikallaan. Jos itse viihdyt työssäsi niin väliäkö sillä on mitä ihminen tekee. Kaikki työ on tärkeää ja arvokasta (vaikkei se palkassa näykkään)
Mulla on tunne, että olen huono ja tyhmä, kun en ole valmistunut yliopistosta tai "jostain hienosta paikasta".
Suhde on hyvä, vaikka joskus vituttaa, ja välillä mietin mun miestä että faijahan se siinä.
Mun työterveyteen ei kait kuulu tommonen enää.
Jos käy jossain psykalla juttelemassa, voiko se vaikuttaa mun matkavakuutukseen tai siihen etten saa asuntolainaa tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 13:28"]Mulla on tunne, että olen huono ja tyhmä, kun en ole valmistunut yliopistosta tai "jostain hienosta paikasta".
Suhde on hyvä, vaikka joskus vituttaa, ja välillä mietin mun miestä että faijahan se siinä.
Mun työterveyteen ei kait kuulu tommonen enää.
[/quote]
No pidätkö muita ihmisiä tyhminä tai epäonnistujina jos ne ei ole käyneet yliopistoa?
Kannattaa vähän kääntää kriittisiä ajatuksia niinkin päin. Uskon että aika harva arvioi toista jonkun koulutuksen perusteella täysi hukkapalaksi. Koulutus ja työ on yksi osa alue mut onnellisuus ei tule pelkällä statuksella tai rahalla..
Ei voi vaikuttaa psykologilla käyminen vakuutuksiin tai lainaan. Mene rohkeasti terapeutille juttelemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 13:39"]
Jos käy jossain psykalla juttelemassa, voiko se vaikuttaa mun matkavakuutukseen tai siihen etten saa asuntolainaa tms?
[/quote]
No ei tietenkään vaikuta. Henkivakuutukseen se vaikuttaa, jos sinulla on resepti masennuslääkkeisiin, ehkä masennusdiagnoosikin vaikuttaa. Itse en saanut henkivakuutusta, koska minulla oli silloin lääkitys. Diagnoosi sinänsä ei olisi haitannut.
Kaikille, joille erikoislääkäri suosittelee terapiaa, on järjestettävä sitä. KELA:n korvaama terapia on tarkoitettu nimenomaan työikäisille. Korvaus on noin kolmasosa kuluista, joten pitkä ja intensiivinen terapia kyllä maksaa vaikka saisitkin korvauksen.
Voit lähteä liikkeelle työterveyshuollosta mutta yhtä hyvin myös terveyskeskuslääkäriltä tai yksityiseltä psykiatrilta. Terveyskeskuksesta voidaan kirjoittaa lähete psykiatrian polille, mutta sitä ennen yleensä kokeillaan muuta tukea, tavallisesti keskusteluapua psykiatrisella sairaanhoitajalla. Älä ihmeessä pelkää, että psyykkinen tuki tai käynti psykiatrilla leimaisi sinut mielisairaaksi.
Alue: Aihe vapaa
Joo.