Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen koko ajan vihainen?
11.12.2021 |
En ole vihainen varsinaisesti kenellekään eikä kukaan ole tehnyt viime aikoina mitään erityistä pahaa minulle. Silti olen koko ajan vihainen. En niinkään suuttunut vaan vihainen. Syytä sille en tiedä, en siis ole vihainen mistään asiasta vaan yleisesti vain. En haluaisi olla. Joka aamu yritän aloittaa päivän niin että tänään ainakaan en ole vihainen, yritän keskittyä positiivisiin asioihin jne, mutta vihaisuus vain puskee läpi. Inhoan itseäni tällaisena, mutta en saa tätä loppumaankaan vaikka miten yritän. Terveisin perheenäiti 40-v. Jospa joku osaisi auttaa.
Kommentit (19)
Minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus, jonka oireista yksi oli juuri tuo kokoaikainen vihaisuus. Raivoistuin jopa siitä, että kengännauha aukesi kesken kävelyn. Suosittelen käyntiä lääkärissä ja mielialalääkkeitä. Parantaa omaasi ja läheistesi elämän laatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vihainen jos joku haastaa riitaa en halua olla vaan onnellinen!
Anteeksi mutta en ymmärtänyt kommenttiasi.
Ap
Voiko olla premenopaussin oireita?
Miten kauan tätä on jatkunut?
Stressi? Väsymys? Oman ajan puute? Tyytymättömyys johonkin elämän osa-alueeseen? Masennus?
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan tätä on jatkunut?
Stressi? Väsymys? Oman ajan puute? Tyytymättömyys johonkin elämän osa-alueeseen? Masennus?
Muutaman viikon. Omaa aikaa ei ole, mies on aina töissä ja lapsiarki yksin minun vastuulla. Mutta niin on ollut jo pitkään, ei se tätä aiheuta. Masennysta en ainakaan muuten tunnista. Stressiä ja väsymystä on koska nukun huonosti kun asiat stressaa (asiat joihin en vain nyt pysty vaikuttamaan). Lisäksi lapsen kanssa on sellaista koko ajan että kun hetkeksi selkäni käännän niin lapsi onnistuu rikkomaan jotain, tahallaan tai vahingossa. Jos siis vaikka käyn pesemässä kädet 20 sek niin jokin on toisaalla jo rikottu. Aikani menee vain kaikkien sotkujen selvittämiseen ja mitä väsyneempi olen sitä mahdottomammaksi lapsi ryhtyy. Tämän aamupäivän olen rauhoittanut ihan rauhassa kotona olemiselle mutta lapsi on ehtinyt jo tuhoamaan neljä asiaa rikki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis. Vaikka syynä olisi stressi niin miten saan tämän vihaisuuden pois? Stressaavia asioita en ikävä kyllä pysty poistamaan, ne on sellaisia että en pysty niihin vaikuttamaan. Olen ennenkin ollut elämässäni stressaantunut mutta silloin en kylläkään vihainen. Miksi siis nyt?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvin liittyä esivaihdevuosiin. Käy lääkärissä tarkistuttamassa tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvin liittyä esivaihdevuosiin. Käy lääkärissä tarkistuttamassa tilanne.
Hoidetaanko esivaihdevuosioireita muka jollain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko edes hetkittäin antaa sille vihalle lupa? Olla yksin jossain rauhassa ja oikein keskittyä siihen, että nyt olen kamalan vihainen! Vaikka ilmanyrkkeillä tai hakata tyynyä tai karjua tyynyyn siinä samalla. Teen itse joskus näin ja se helpottaa ainakin vähän. Tunne menee ohi (ainakin osittain) kun sille on antanut luvan.
Siihen päälle hetken kun rauhoittuu ja hengittää rauhassa, niin on ihan eri fiilis.
Jos ongelma jatkuu useita päiviä menisin kuitenkin lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan tätä on jatkunut?
Stressi? Väsymys? Oman ajan puute? Tyytymättömyys johonkin elämän osa-alueeseen? Masennus?
Muutaman viikon. Omaa aikaa ei ole, mies on aina töissä ja lapsiarki yksin minun vastuulla. Mutta niin on ollut jo pitkään, ei se tätä aiheuta. Masennysta en ainakaan muuten tunnista. Stressiä ja väsymystä on koska nukun huonosti kun asiat stressaa (asiat joihin en vain nyt pysty vaikuttamaan). Lisäksi lapsen kanssa on sellaista koko ajan että kun hetkeksi selkäni käännän niin lapsi onnistuu rikkomaan jotain, tahallaan tai vahingossa. Jos siis vaikka käyn pesemässä kädet 20 sek niin jokin on toisaalla jo rikottu. Aikani menee vain kaikkien sotkujen selvittämiseen ja mitä väsyneempi olen sitä mahdottomammaksi lapsi ryhtyy. Tämän aamupäivän olen rauhoittanut ihan rauhassa kotona olemiselle mutta lapsi on ehtinyt jo tuhoamaan neljä asiaa rikki.
Ap
Kuka tahansa olisi vihainen ja stressaantunut, jos elämä olisi tuollaista. Kamelin selkä alkaa katketa. On aika sanoa miehelle, että hänen pitää alkaa ottaa vastuuta arjesta ja että sinä tarvitset omaa aikaa, tai lopulta jäljelle jää vain ero ja omaisuuden ositus ja miehelle kaikki kotityöt ja yksinhuoltajuus puolet ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka jaksaa esittää pidemmän päälle olevansa onnellinen perhe-elämän keskellä? Reaktiosi on aivan luonnollinen nykypäiväisten vaatimuksien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvin liittyä esivaihdevuosiin. Käy lääkärissä tarkistuttamassa tilanne.
Hoidetaanko esivaihdevuosioireita muka jollain?
Sekin voi hieman helpottaa jos tietää (ja jos myös asiasta kärsimään joutuvat läheiset tietävät) mistä oireilu johtuu. Nimimerkillä h*lvetin kiukkuisen saman ikäluokan naisen puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveyttä täytyy hoitaa, ja hyvä että tiedostat ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko edes hetkittäin antaa sille vihalle lupa? Olla yksin jossain rauhassa ja oikein keskittyä siihen, että nyt olen kamalan vihainen! Vaikka ilmanyrkkeillä tai hakata tyynyä tai karjua tyynyyn siinä samalla. Teen itse joskus näin ja se helpottaa ainakin vähän. Tunne menee ohi (ainakin osittain) kun sille on antanut luvan.
Siihen päälle hetken kun rauhoittuu ja hengittää rauhassa, niin on ihan eri fiilis.Jos ongelma jatkuu useita päiviä menisin kuitenkin lääkäriin.
Auttaisi. Mutta ei ole mahdollisuutta siihen koska olen koko ajan kiinni lapsessa tai työssä. En voi jättää lasta sekunniksikaan yksin mennäkseni toiseen huoneeseen hakkaamaan tyynyä koska sillä aikaa se ehtii jo aiheuttamaan jonkun tuhon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan tätä on jatkunut?
Stressi? Väsymys? Oman ajan puute? Tyytymättömyys johonkin elämän osa-alueeseen? Masennus?
Muutaman viikon. Omaa aikaa ei ole, mies on aina töissä ja lapsiarki yksin minun vastuulla. Mutta niin on ollut jo pitkään, ei se tätä aiheuta. Masennysta en ainakaan muuten tunnista. Stressiä ja väsymystä on koska nukun huonosti kun asiat stressaa (asiat joihin en vain nyt pysty vaikuttamaan). Lisäksi lapsen kanssa on sellaista koko ajan että kun hetkeksi selkäni käännän niin lapsi onnistuu rikkomaan jotain, tahallaan tai vahingossa. Jos siis vaikka käyn pesemässä kädet 20 sek niin jokin on toisaalla jo rikottu. Aikani menee vain kaikkien sotkujen selvittämiseen ja mitä väsyneempi olen sitä mahdottomammaksi lapsi ryhtyy. Tämän aamupäivän olen rauhoittanut ihan rauhassa kotona olemiselle mutta lapsi on ehtinyt jo tuhoamaan neljä asiaa rikki.
ApKuka tahansa olisi vihainen ja stressaantunut, jos elämä olisi tuollaista. Kamelin selkä alkaa katketa. On aika sanoa miehelle, että hänen pitää alkaa ottaa vastuuta arjesta ja että sinä tarvitset omaa aikaa, tai lopulta jäljelle jää vain ero ja omaisuuden ositus ja miehelle kaikki kotityöt ja yksinhuoltajuus puolet ajasta.
Mies on aina töissä koska sitä ei kiinnostakaan perhearki suurista lupauksista huolimatta. Eron jälkeen olisin totaaliyh. Nyt sentään mies hoitaa osan kotitöistä ja pihatöistä ja osan kustannuksista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus, jonka oireista yksi oli juuri tuo kokoaikainen vihaisuus. Raivoistuin jopa siitä, että kengännauha aukesi kesken kävelyn. Suosittelen käyntiä lääkärissä ja mielialalääkkeitä. Parantaa omaasi ja läheistesi elämän laatua.
Hitsi et rupes naurattaa toi kenkä juttu :D
Ei kukaan tuollaista elämää jaksaisi iloisena.
En ole vihainen jos joku haastaa riitaa en halua olla vaan onnellinen!