Patrik Borg: Lihavuus ei johdu laiskuudesta

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 19:43"]Ja mä kun aina pitänyt Patskua fiksuna poikana, mutta täytyy vissiin sit reivata käsitystä siitäkin pellestä:( Itse oon ollu tilantteessa jollaista ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle ja siinä kävi samalla tavalla kun mulle käy aina vaikeassa paikassa: ei pysty syömään. Mitään. Yhtään. Laihduin muutamassa viikossa 7kg ja kun jo valmiiksi oli BMI 22, niin voin sanoa että en ollu kovin kaunis näky. Jotkut syö kriisissä, toiset ei. tämäkin on yksilöllistä. Ja harvan kriisi nyt kymmeniä vuosia kuitenkaan kestää, mutta ne läskit näyttää kestävän. 
[/quote] Olen iloinen että kaltaisellesi ikävälle ihmiselle on tapahtunut ikäviä asioita. Karma kostaa!

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:47"]

Pötyä. Inhottaa että aina aletaan höpöttämään näistä psykologisista ongelmista. Se on leimaavaa.

Kylläisyyskeskus joko toimii tai ei toimi. Jos on terve fyysisesti niin ei pysty syömään liikaa jatkuvasti. Ei vaan pysty.

[/quote]

Kyllä muakin ärsyttää, että ylipainoisuudesta tehdään psykologinen ongelma. Yhteiskunnan pitäisi hyväksyä lihavuus eikä tehdä siitä ongelmaa. Ärsyttää, kun lihavuus on ihmisten mukaan syy suunnilleen maailmanlaajuiseen lamaan, maahanmuuton ongelmiin ym.

Ovatko suomalaiset jotenkin poikkeuksellisen vaikeista oloista ja traumatisoituneita? Jostain syystä lihavuus on paljon vähäisempää monissa länsimaissa.

Iso osa lihavuudesta selittyy myös yleisellä elintason nousulla. Ihmiset eivät ole sopeutuneet yltäkylläisiin oloihin ja lihovat siksi.

Muistakaa nyt sekin, että paljon lihavuudesta johtuu ihan vain vääristä elintavoista, mutta niiden korjaaminen ei vaan ole helppoa. Ei elämäntaparemontti ole mikään kahden kuukauden juttu, eikä siihen pysty, jos on muita kuormittavia asioita elämässä. Olen paljon jutellut hoikkien ystävieni kanssa, ja useimmille hoikkuutta tulevat elämäntavat ovat ihan automaattisia, ei niitä tarvitae miettiä. Kun taas omat automaattiset rutiinit johtavat lihomiseen, joten ne täytyy muuttaa. Se ei vain tapahdu yhdessä yössä.

On olemassa asioita jotka eivät ole yksinkertaisia, ja joihin vaikuttavat monet asiat. Lihavuus, masennus, alkoholismi tms. Ja jokainen on yksilöllinen.

Tämä on yksinkertaisimmille ihmisille vaikeaa ymmärtää, liian vaikea. Siksipä tyhmä ja yksinkertainen ihminen henkisenlaiskuutensa vuoksi, ei jaksa pohtia ja ymmärtää, joten hän tyytyy toteamaan: laiskuutta! heikkoutta, minulla on ratkaisu, älä juo, älä syö, ota itseäsi niskasta kiinni!

Tyhmä ja yksinkertainen luulee että hänen oma henkilökohtainen kamppailunsa tai kohtaamansa vaikeus on mittari kaikkeen. Tyhmä luulee kai jotenkin kieroutuneesti että kaikilla on tismalleen yhtä helpot tai vaikeat lähtökohdat, geenit, ympäristö, ystävät, vanhemmat ja traumat.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:22"]

Muistakaa nyt sekin, että paljon lihavuudesta johtuu ihan vain vääristä elintavoista, mutta niiden korjaaminen ei vaan ole helppoa. Ei elämäntaparemontti ole mikään kahden kuukauden juttu, eikä siihen pysty, jos on muita kuormittavia asioita elämässä. Olen paljon jutellut hoikkien ystävieni kanssa, ja useimmille hoikkuutta tulevat elämäntavat ovat ihan automaattisia, ei niitä tarvitae miettiä. Kun taas omat automaattiset rutiinit johtavat lihomiseen, joten ne täytyy muuttaa. Se ei vain tapahdu yhdessä yössä.

[/quote]

Niin ja jotkut hölmöt vielä syöttävät sellaista valetta että onnistuu lyhyessä ajassa laihtua pysyvästi. Yllättävän harva ihminen nykyään oikeasti tajuaa että äkkiä pudotettu paino tulee takaisin.

Sitä Borgin blogia kanattaisi ihan kaikkien lukea, tai ainakin vilkaista.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 06:52"]Miten ihmisten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että meidän kaikkien elimistöt on erilaisia? Ihminen ei ole auto, jossa kaksi samanlaista moottoria kuluttaa saman verran ja kulkee samalla bensamäärällä saman matkan.

Autovertausta käyttäen kahden samanpainoisen ihmisen välillä voi olla iso kulutusero - toisen moottori kuluttaa esim. 2500 kcal päivässä, kun taas toisen kuluttaa 1500 kcal. Siis samoilla elintottumuksilla ja liikunnan määrällä. Ensin mainitun bensamittari alkaa huutaa punaisella kun hän syö vain 2000 kcal (500 kcal vajetta), kun taas jälkimmäisen mittari on rikki ja huutaa myös lisää bensaa jo 2000 kilokalorin päiväsaannilla (eli kun oikeasti energiaa tulee jo 500 kcal yli kulutuksen).[/quote]

Metaboliset erot ovat maksimissaan luokkaa 1..2% kokonaisenergiantarpeesta, ellei sitten puhuta vakavista ja henkeä uhkaavista sairauksista. Lihakset kuluttavat enemmän energiaa kuin läski, joten kahden samanpainoisen ihmisen väliset kulutuserot (samalla aktiivisuudella) johtuvat suuremman suhteellisen lihasmassan aiheuttamasta kulutuserosta.

Toiset puuhastelevat enemmän, nousevat useammin soffalta ylös, valitsevat portaat hissin sijasta, jne.. Arjessa on satoja tilanteita jotka voi tehdä energiaa säästäen tai sitä 'tuhlaten'.

Lyhyesti: Samalla aktiivisuuden määrällä ei eroja kcal tarpeessa samanpainoisilla ja saman rasvaprosentin omaavilla ihmisillä ole. Kenenkään ei kannata hävetä itseään, mutta on kokonaan toinen asia jos oma oleminen riippuu itselle ja muille valehtelusta.

Jos mulla on surua, en syö ja laihdun. Kun olen iloinen, syön paljon.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:31"]

Pikkuvelin itsemurha ja sitä seuraava vanhempien avioero. Kiloja tuli vuodessa lähes 30kg. Itkin, söin ja kirosin maailmaa. Ei siinä mikään narsisistinen salipelleily tai lenkille lähteminen tuntunut oikealta. En pystynyt edes roskien lajitteluun, miten olisin pystynyt laskemaan kaloreita? Edelleenkin kamppailen kilojen ja ilottomuuden tunteen kanssa. Oman vartalon palvominen tuntuu niin väärältä tässä tilanteessa.

[/quote]

Itsellä kans dramaattinen elämänmuutos. Mies osoittautui juopoksi juuri kun oli saatu lapsi ja talo hankituksi. Miehen lemppasin pihalle, kun meinas viedä meidät mukanaan. Ei sitä juomista ja väkivaltaa voinut kestää, kun talossa oli pieni vauva. Kasvatin suojakuoren. Lihoin. Eipähän tullu miehet enää vikittelemään. Luulen että se oli myös stressiä toimeentulosta ja yksin jäämisestä, kovasta työnteosta. Harrastin rajua liikuntaa, jossa toiset laihtui jopa 20 kiloa, minä en laihtunut. Liikuntakin oli tuplakovaa, koska kannoin ne liikakilot siellä mukanani. Syöminen ollut mitä sattuu, kun ei vaan jaksa välittää. Voimat menee duuniin ja lapsestahuolehtimiseen, tärkein ensin. Laihdutinkin liikakiloni kerran pois, mutta ne vaan tuli takaisin. Laiskaksi minua ei voi moittia, kun teen yksin sen mitä muissa talouksissa tekee 2 ihmistä. Mutta jotain outoa tässä on, kun rajukaan liikunta ja keittokuurit ei auta mitään. Mun pitäis oikeesti syödä vaan jotain nutrilettia että laihtuisin, mutta en mä jaksais sillä selviytyä arjesta. Kaikki kiloni antaisin kyllä jo ilomielin pois. Olen ollut myös hoikka, ja elämä oli silloin kyllä paljon helpompaa. Esim. vaatteiden ja liikkumisen suhteen. Sit perimä, molempien vanhempien suvuissa on ollut liikalihavia. Eli ihan vahingossa en pääse laihtumaan.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 16:16"]Mutta jotain outoa tässä on, kun rajukaan liikunta ja keittokuurit ei auta mitään.[/quote]

Syöt liikaa.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 02:34"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:47"]

Pötyä. Inhottaa että aina aletaan höpöttämään näistä psykologisista ongelmista. Se on leimaavaa.

Kylläisyyskeskus joko toimii tai ei toimi. Jos on terve fyysisesti niin ei pysty syömään liikaa jatkuvasti. Ei vaan pysty.

[/quote]

Vaan kun kylläisyyteen vaikuttavat myös psykologiset seikat. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

[/quote]

Toi on totta. Laihdun aina kun rakastun!

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 15:53"]Jos mulla on surua, en syö ja laihdun. Kun olen iloinen, syön paljon.
[/quote]

Mulla sama

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 16:16"]Mutta jotain outoa tässä on, kun rajukaan liikunta ja keittokuurit ei auta mitään.[/quote]

Syöt liikaa.

[/quote]

Niin syönkin. Mutta miksi? Onko ne rajut liikunta- ja laihdutuskuurit vaan saaneet aikaan sen että kroppa huutaa liikaa ruokaa? Stressiä? Ja jokuhan mulla on pielessä jos mun kroppa ei tajua ruuan määrää ellen mä laske sitä paperilla päiväkirjaa pitäen. No täytyy lohduttautua sillä että jos tulee sota tai nälänhätä, mä en lähde täältä ensin.

Miksi pitäisi hyväksyä? Lihavat tuottavat hirveästi sairauskuluja yhteiskunnalle. Just eräs lihava kuoli verisuonitautiin nelikymppisenä ja yhteiskunta maksoi viulut vuosia. Ihminen on joko laiska tai henkisesti sairas, ellei kykene aikuisiällä huolehtimaan edes itsestään ja elintavoistaan. Salihirmu ei tartte olla mut liikkua pitää.

Entäs se Englannin Fergie, joka on ollut Painonvartijoiden mannekiini? Tai Kelly Osbourne? Ne osaa laihduttaa mutta on aina välillä tosi isoja.

Mä pysyn laihana aina kun juon. Jos on pitkiä alkottomia kausia, lihon. Mistäs tää johtuu? Onko kaikki lihavat raittiita?

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 16:33"]

Mä pysyn laihana aina kun juon. Jos on pitkiä alkottomia kausia, lihon. Mistäs tää johtuu? Onko kaikki lihavat raittiita?

[/quote]

Tunnen kans muutaman hoikan naisen, joilla on vakavia alkoholi-ongelmia. Yks mm. menetti perheensä, kun se meni nussimaan lastensa kaveria kännipäissään kotonaan, lastensa järkkääämissä kotibileissä.

Idea ei liene lihoa tai laihtua vaan syödä sen minkä kuluttaa niin pysyy kuosissa vuodesta toiseen. Jos ei kuluta mitään, ei tartte kummoisesti syödäkään. Kaikki ketkä ovat alkaneet kuluttamaan ja lihasmassaa keräämään lenkillä, ovat laihtuneet lopulta ripeästi. Pelkkä tahdonvoimakysymys. Juu ja itsellä on ollut elämässä petetyksi tulemista ja kuolemaa yli tarpeen, mutta niidenkin keskellä olen huolehtinut hyvinvoinnistani.

Miks toiset lihoo, jos ne käyttää viinaa? Ja toiset laihtuu, jos ne käyttää viinaa?