Onko muista tullut itkupillejä lasten saannin myötä?
Ennen kuin sain ekan lapsen, olin aika välinpitämätön maailmanmenosta, toki siis ikävät uutiset ja tapaukset tuntuivat ikäviltä mutta en niitä sen enempää pohtinut. Enkä ollut yhtään "itkupilli", esim. hautajaisissa en itkenyt, vaikka olinkin toki surullinen, enkä tosiaan itkenyt surullisissa leffoissa, vaikka ne koskettivatkin. Mutta kun tulin raskaaksi, niin aivoni kait pehmenivät hormonihuuruissa ja itkin jopa telkkarimainoksille. Sama juttu jatkui lapsen synnyttyä, se nyt meni vielä synnytyksen piikkiin. Mut nyt tuo nuorinkin on jo 6-vuotias ja viimeksi tänään itkin hänen eskarikaverinsa takia. Pieni poika on menettänyt isänsä (äiti itse kertoi mulle yllättävästä kuolemantapauksesta) ja eteisessä kun olin viemässä omaa lasta, ei tämä poika halunnut päästää äidistään millään irti, itkua alkoi häneltä tulla ja roikkui sylissä että äiti älä mene. Lähdin kyynelsilmin pois, enkä meinannut saada itseäni millään kokoon, bussissa työmatkallakin vielä itkin, vaikka hoin itselleni, että ryhdistäydy. Nytkin meinaa taas tulla itku silmään kun muistan jutun. Ja samanlaisia tilanteita on muitakin. Olen myös alkanut itkeä jopa tv-sarjojen aikana, leffoista puhumattakaan. Ja lehtijutut, uutiset saattaa nostaa kyyneleet silmiin ja jäädä päähän pyörimään. Esim. Eerikaa olen itkenyt paljon. Onko muita vastaavia "itkupillejä"?
Kommentit (7)
Kyllä. Itken nykyään vähänkään surullisemmassa käänteessä. Kaikki lapsiin kohdistuva vääryys itkettää ja kuvottaa. Mulla yksi lapsi 3,5 vuotta.
Ai se jatkuu? Mä kun luulin, että se olisi ohi kun vauva syntyy. T. Hormoonihuuruinen rv30
Kysy vaan. Ennen lasta en juurikaan itkenyt esim leffoja katsoessa, häissä yms, nyt oon kuin vesiputous. Ja lapsikin on jo 10 v, eli varmaan alan olla menetetty tapaus.
Minä, minä!! Mulla ei edes raskausaikana tullut mitään erikoisempia itkupuuskia, mutta sen jälkeen... Huh. Ihan kamalaa. Lapsi nyt 2v eikä ainakaan vielä helpota.
Samma här.. Raskausaikana alkoi ja lapsi nyt 6-v. eikä loppua näy. Ennen en itkenyt siis edes parisuhteen päättymistä, nyt pillitän jos kissa kuolee elokuvassa.
Joo täälläkin sama. Ei, se ei lopu synnytykseen tai imetyksen päättymiseen. Ilmeisesti jokin äidinvaistoon liittyvä reaktio. Yliempaattisuuden puhkeaminen. Olen alkanut ymmärtää niitä keski-ikäisiä rouvia, jotka jokaisessa sukujuhlissa nyyhkivät jonkin mitättömän runoesityksen takia ja joita nuorempana vähän huvittuneena seurasin.
Minun lapseni on myös 6-vuotias ja itkupilli olen. Kyyneleet tuli jo ap:n kirjoituksesta silmään :'(
Eilen itkin ilosta ja liikutuksesta, kun Salkkareiden Sanni synnytti. Onhan tämä vähän noloa, mutta minkäs teet.
Lapsettomana oikein mikään ei saanut minua kyyneliin tai edes tuntemaan liikutusta, joten sikäli aika hassu muutos.