Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat sekaisin lapsenlapsesta ja unohtavat oman aikuisen lapsensa, onko tämä tavallista?
10.12.2021 |
Perheeseemme syntyi ensimmäinen lapsi alkuvuodesta ja molempien puolelta isovanhemmat menivät ensimmäisestä (ja mahdollisesti ainoasta) lapsenlapsesta aivan sekaisin ja ovat sitä yhä. Vauvasta hössötetään koko ajan, puhelimessa tentataan vauvan kuulumisia ja jatkuvasti pitäisi olla laittamassa valokuvia/videoita ihasteltavaksi. Joudumme rajoittamaan meillä kyläilyä/meidän vierailuja isovanhemmille, koska niitä pitäisi olla tekemässä isovanhempien toiveesta todella usein. Vauvalle ostellaan jatkuvasti lahjoja kysymättä, tarvitaanko jotain (emme kaipaa lahjatulvaa, yksi lahja per saaja riittää). Viimeisimpänä toiset isovanhemmat toivat jo meille joulua varten vauvalle pinon lahjoja ja sanoivat, että eivät ostaneet meille vanhemmille enää mitään ja voitaisiin ihan sopia, ettei anneta aikuisten kesken lahjoja. Aiempina jouluina on aina vaihdettu yhdet lahjat, ei mitään kallista, mutta on huomioitu puolin ja toisin. Edes suklaarasia olisi ollut kiva - nyt ei ole luvassa sitäkään.
Koemme miehen kanssa, että olemme muuttuneet vanhemmillemme näkymättömiksi vauvan synnyttyä. Tavatessa kaikki muu vauvan ympäriltä unohtuu, on kuin meitä vanhempia ei olisi olemassakaan. Meidän kuulumisia ei kysellä eikä meidän kuulumiset kiinnosta, vaikka me vanhemmat niistä kerrottaisiin. Isovanhemmat kyllä kertovat omat kuulumisensa meille ja hössöttävät vauvallekin niistä. Molemmilla meistä on olo, että olemme muuttuneet vanhemmillemme näkymättömiksi. Ollaan miehen kanssa yritetty puhua tilanteesta vanhempiemme kanssa, mutta tuloksetta. Jatkavat vain vauvasta hössöttämistä, eivätkä näe käytöksessään mitään outoa. Tuntuu, että olisimme ”menettäneet” vanhempamme vauvan myötä. Ja tämä ei siis tarkoita sitä, että vanhempamme olisivat meistä vastuussa, vaan olisi kiva vaihtaa kuulumisia tasavertaisesti kuten aikuisiällä tähänkin asti.
Meneekö tämä isovanhempien sekaisin meneminen joskus ohi ja saammeko vanhempamme takaisin, jotta voimme jutella myös omista kuulumisista ja muista asioista? Onko muilla ollut vastaavaa? Miten olette kestäneet hössöttävien isovanhempien kanssa? Missä vaiheessa tämä tilanne helpottaa (vauva on kuitenkin kohta jo vuosikas).
Ap
Kommentit (78)
Niinhän se menee luonnossa: vanha sukupolvi väistyy seuraavan tieltä ja seuraavasta tulee se tärkein. Edellinen sukupolvi on enää olemassa vain seuraavan tarpeita tyydyttääkseen, kunnes luonto korjaa lopullisesti pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onks teillä miehes kans samat vanhemmat vai miks ootte noin outoja kaikki?
Aikuinen ihminen kade omalle vauvalleen????!!!
Ei hyvää päivää.....
No huh mitä isovanhempia. Ankealta kuulostaa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö tosiaan teistä, vähintään parikymppisistä aikuisista hössöttää?
"Meidän Mirkku on lihonut vuodessa 5 kiloa ja Matilla alkaa hiukset lähteä. Kyllä se on jännää kun lapset vanhenee, hienoa seurata kehitystä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
🥱🥱
Niinpä. Ei oikein lähtenyt lentoon tämä trolli.
Kuulostaa hyvin tutulta. Raamit kaulassa ryysitään sisälle, mikään keskustelu ei onnistu ja tungetaan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäkää hyväksi ilmaisena lastenvahtina. Moni ottaisi mielellään nuo isovanhemmat lapselleen.
On, jos häiritsee liikaa niin antakaa lapsi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole trolli. Tähän asti olemme vanhempiemme kanssa jakaneet kuulumisia puolin ja toisin. On kerrottu minun ja miehen opinnoista, töistä, harrastuksista jne. Isovanhempia ei enää kiinnosta kuulumisemme, vaan ovat kiinnostuneita ainoastaan vauvan kuulumisista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tosiaan teistä, vähintään parikymppisistä aikuisista hössöttää?
"Meidän Mirkku on lihonut vuodessa 5 kiloa ja Matilla alkaa hiukset lähteä. Kyllä se on jännää kun lapset vanhenee, hienoa seurata kehitystä!"
Juu ja lahjoja kansSa, mä en ainakaan ala, jos joulupukki ei tuo mullekin palapeliä ja uutta Lego ninjagota! Epistä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tällaista oo osalla, harva vaan kehtaa myöntää ääneen.
Oma äitini sekosi esikoisestani samalla tavalla. Helpotti muutamassa vuodessa. Luota siihen et tilanne tasoittuu ajan kans.
Vierailija kirjoitti:
Onks teillä miehes kans samat vanhemmat vai miks ootte noin outoja kaikki?
Sukurutsaako??!!
Ei voi olla totta. Isovanhemmat yleensä juuri kajahtaa vauvasta, ensimmäisestä erityisesti. Ne rauhoittuu siitä pikkuhiljaa, mutta se vaan on jatkossa niin, että lapsenne on kiinnostavampi kuin te. En ymmärrä teidän ajatuksia asiasta. Lapsihan on tuhottaman rakas myös teille, toivottavasti, ja eikö se tunnu ihanalta, että saatte porukalla rakastaa tätä pientä ihmistä?
Nasima Razmyar sanoi niin hyvin isäinpäivän:
"Nyt huomaan, etten olekaan isäni tähtihetki. Hän ei kysy niinkään, miten minulla menee, vaan mitä minun lapsilleni kuuluu, ja mitä ovat minäkin päivänä oppineet."
Kukaan sukulaisista ei ollut kiinnostunut lapsestani. Miettikää, miten ikävää tällainen vaihtoehto on. Olette tosi onnekkaita.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tosiaan teistä, vähintään parikymppisistä aikuisista hössöttää?
"Meidän Mirkku on lihonut vuodessa 5 kiloa ja Matilla alkaa hiukset lähteä. Kyllä se on jännää kun lapset vanhenee, hienoa seurata kehitystä!"
😂
Just näin…
Kaksosten 40-v-päivänä…
Meidän Mirkku se vaan pulskistuu, kun kaikki ruoka maittaa. On ollut aina hyvä syömään. Äskenkin otti monta kertaa lisää. Kyllä on pyöreät posket.
Matin hiustenlähtöön on yritetty vaikka mitä. Lääkärilläkin käyty. Joko teidän pojalla tukka harvenee?
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla totta. Isovanhemmat yleensä juuri kajahtaa vauvasta, ensimmäisestä erityisesti. Ne rauhoittuu siitä pikkuhiljaa, mutta se vaan on jatkossa niin, että lapsenne on kiinnostavampi kuin te. En ymmärrä teidän ajatuksia asiasta. Lapsihan on tuhottaman rakas myös teille, toivottavasti, ja eikö se tunnu ihanalta, että saatte porukalla rakastaa tätä pientä ihmistä?
Nasima Razmyar sanoi niin hyvin isäinpäivän:
"Nyt huomaan, etten olekaan isäni tähtihetki. Hän ei kysy niinkään, miten minulla menee, vaan mitä minun lapsilleni kuuluu, ja mitä ovat minäkin päivänä oppineet."
Kyllä kaikki ihmiset ovat tärkeitä ihan iästä riippumatta. Siis terveissä perheissä.
Alue: Aihe vapaa
oot kade omalle lapselles :D