Muita kroonisesti mielenterveysongelmaisia?
Ei tunnu auttavan terapia tai lääkkeet.
Tuntuu pahalta kun kaikkialla vouhotetaan terapiaa jonain ihmelääkkeenä. Uutisoinneissa aina puhutaan mt-ongelmista jonain ohimenevänä "sairastuin mutta terapia pelasti ja nyt elämä on ihanaa". Entä jos oma tarina ei olekaan tällainen. Jos jatkuu vuodesta toiseen ja mikään ei muutu. Mitä elämästänne on tullut jos teitä muita on?
Kommentit (7)
Noidat ja uskonnot aiheuttaa ja ääri uskonnot paljon pahaa niistä pitää selviytyä . Syyttäminen on yksi keino painaa muita alas ja väärät syytökset kuten naisia usein syytetään vaikka mies tekee ne synnit.
Ocd on haitannut elämää jo useiden vuosien ajan.
Ihmeen äkkiä jotkut paranee. Mulla kesti kauan. Mutta minä elän nyt niinkuin pystyn ja osaan.
Olin työssä katkolla mistä siis juomaputkeen tai huumeisiin kiinni jääneet haki apua eikä paljonkaan saanut jotain kyllä . Suurimmaksi osaksi nämä oli selvästi uhreja joilta varastettu milloin rahat kortit milloin kiusattu työssä milloin raiskattu jne.
Sama syövän kanssa: sairastuin ja nyt elämä on entistä merkityksellisempää. Näitä riittää. Välillä se elämä ei todellakaan palaa yhtä hyväksi eikä varsinkaan paremmaksi. Meitä ei sitten vaan ole olemassa.
Koen että olen reagoinut sairaisiin asioihin täysin normaalilla tavalla ja psykiatria on se, joka mut todella on sairastuttanut ja sairaaksi määritellyt. 2,5 vuoden psykodynaaminen psykoterapia meinasi tuhota mut lopullisesti parikymppisenä.
Älkääkä nyt käsittäkö väärin, näen kyllä oman osuutenikin asioissa. Mutta se, että suostuisin enää pitämään itseäni jotenkin viallisena tapauksena joka pitää KORJATA, ehei... Riittää jo. Esim. introverttiys, herkkyys, uusien tilanteiden jännittäminen, voimakkaat tunteet, nuo kaikki pitäisi jollain mielialalääkkeellä turruttaa? Sitä minä vasta sairaana pidän. Nykymenoa kokonaisuutena myös, mutta ei auta uhriutua. Sinnikkäästi tulen etsimään paikkaani tässä maailmassa loppuun asti, kävi miten kävi.
Samaa paskaa jo lähemmäs 40 vuotta. Eli on meitä muitakin