Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen pitkässä parisuhteessa
16.03.2015 |
Pää on ihan sekaisin. Olen 28 vuotias nainen, jolla saman ikäinen avomies. Aloitimme seurustelun lukiossa 10 vuotta sitten. Meillä menee kaikin puolin ihan kivasti, vaikkakin välillä on kyllästymistä ja pientä riitaakin vähän milloin mistäkin. Suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta innolla (oma koti, lapset...).
Kuitenkin. Minusta tuntuu, että minä panostan parisuhteeseemme enemmän. Minä pidän huolta itsestäni ja haluan näyttää hyvältä mieheni silmissä. Mieheni ei ole kiinnostunut kuntoilemaan eikä ole kiinnostunut pukeutumisestaan ja hiuksetkin ovat aina miten sattuu. Hänen mielestään moisista huolehtiminen on pinnallista. Tiedän, että hän rakastaa minua ja minunkin on hyvä olla hänen kanssaan.
Nyt olen vain ihastunut työkaveriini, joka on komea, urheilullinen, mukava. Meillä on hauskaa yhdessä ja tunnen itseni hänen kanssaan "haluttavaksi". Tiedän, että hänellä on myös tunteita minua kohtaan. En aio pettää miestäni. Mutta silti en saa ajatusta pois päästäni. Mieheni on ensimmäinen mieheni ja ajatuksissani haaveilen villistä seksistä ja ties mistä tämän työkaverini kanssa.
Onko jollakin samanlaisia ajatuksia? Miten näistä pääsee yli? Vai pidättekö tällaisia pikku salaisuuksia omana piristyksenä?
Kommentit (57)
Ei sekään, että olisi nuorena tapaillut useampia miehiä, tarkoita sitä että ei pitkässä parisuhteessa enää tuntisi vetoa muihin. KAIKKI tuntee vetoa muihin ihmisiin vaikka olisi parisuhteessa, se on ihan fakta. Erona on vain se, että jotkut toimii tunteiden eteen ja jotkut ei.
Mä oon ollut parisuhteessa vasta 3 vuotta ja oon tosi ihastunut työkaveriini joka vaikuttaa niiin hauskalta ja mielenkiintoiselta ja komealta. Järjellä ajateltuna tiedän kuitenkin, että me ei voitais ikinä seurustella ja ollaan aika erilaisia ihmisiä, oma poikaystävä on kaikkein paras vaikka joku muu vaikuttaisikin välillä kiinnostavalta.
Ihan totta AP, turha pilata hyvää suhdetta jonkun ihastumisen takia. Niitä tulee ja menee. Jos sä voit sanoa vielä 10 vuoden yhdessäolon jälkeen että rakastat miestäsi aidosti ja välität hänestä etkä halua erota, niin kyllä se kertoo aika paljon, vaikka suhde tuntuisi muuten väljähtäneeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on aloittanut seurustelun nuorena ja ollut vain yhden miehen kanssa, on ihan luonnolista, että kaipaa välillä muuta. Ehkä oma kasvu on jäänyt vaillinaiseksi. Jollain lailla tälläinen 10 v teinisuhde ei ole minusta mikään lopullinen suhde. 28-vuotiaana sitten kaipaakin jotain toista, ihastuu ja haikailee toista. Luonnollista. Psyyke kertoo, ettei ole vielä valmis sitoutumaan.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:14"]
Jos on aloittanut seurustelun nuorena ja ollut vain yhden miehen kanssa, on ihan luonnolista, että kaipaa välillä muuta. Ehkä oma kasvu on jäänyt vaillinaiseksi. Jollain lailla tälläinen 10 v teinisuhde ei ole minusta mikään lopullinen suhde. 28-vuotiaana sitten kaipaakin jotain toista, ihastuu ja haikailee toista. Luonnollista. Psyyke kertoo, ettei ole vielä valmis sitoutumaan.
[/quote]
Mielestäni tällainen on ihan pöhköä keittiöpsykologiaa.
Itse ihastuin suhteen ulkopuoliseen siitä huolimatta että suhteemme oli ja on erittäin onnellinen, ja myös siitä huolimatta että olin jo kokenut pitkän, nuorena aloitetun suhteen tätä nykyistä ennen (ja muutamia muita lyhyitä).
Ihastuminen on ihan simppeli biologinen mekanismi, joka aktivoituu aina silloin tällöin. Sen tarkoitus on varmistaa lajin säilyminen. Mekanismi ei tiedä, oletko juuri silloin parisuhteessa vai et, vaan se menee päälle sopivan kumppaniehdokkaan osuessa kohdalle suhdesstatuksista riippumatta. Samoin se menee myös aikanaan ohi, jos henkilö on sitoutunut senhetkiseen suhteeseensa ja käyttäytyy sen mukaisesti.
On ihan turhaa ongelmien taikomista tyhjästä väittää, että ihastuminen olisi merkki jostain oman suhteen huonoudesta tai kokemusten puutteesta tmv. Juuri tällaiseen höpötykseen uskominen sitten rikkoo niitä hyviä suhteita, kun ihastuminen nähdään isompana ongelmana kuin se oikeasti onkaan. Omakin mieheni uskoi tällaisiin aluksi, mutta onneksi huomasi ettei niissä ole perää ja pääsimme asian yli! Edelleen 14 vuoden jälkeen olemme onnellisina yhdessä.
43
[/quote]no täällä yks joka eli villiä nuoruutta ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Ja 15 vuotta menikin hyvin. Lapset tehtiin ja perhe-elämää on tässä eletty seesteisesti. Mutta nyt kun kuopus on jo iso ja lastenhoitamiseen ei mene enää ylettömästi aikaa, niin on aikaa itselle. Oon huomannut että meidän parisuhde katosi jonnekin sinne vaippavuoren sekaan. En enää halua miestäni ja ruoho alkanut näyttämään vihreämmältä toisaalla. Huoh :( kaipaan sitä rakkauden huumaa ja siihen liittyvää hyvää seksiä.
[/quote]
Oletteko yrittäneet tehdä parisuhteenne eteen jotakin?
No minä voin kertoa oman kokemukseni. 15 vuoden kohdalla ihastuin työkaveriini. Monta vuotta molemminpuolista ihastumista, ei tekoja. Halusin pitää pitkän suhteeni. Lopputulema: loputkin tunteet kuolivat miestäni kohtaan ja tuli ero. Menetin tuon ihastuksen myös niiden vuosien varrella.
Ihastumiselle/rakkaudelle ei voi mitään. Teoilleen voi. Kannattaako sitten uhrata itsensä siinä myräkässä, sitä voi miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 07:31"]Ei sitä turhaan sanota, että kannattaa elää vapaata nuoruutta ennen vakiintumista. Harvoin teininä aloitettu ENSIMMÄINEN parisuhde tulee jatkumaan loppuelämän. Itse menin suht nuorena naimisiin (25v.), mutta siihen mennessä olin ehtinyt kokea monta parisuhdetta ja yhden avoliiton. Nyt 10-vuotisen avioliiton aikana olen pari kertaa katsonut "oih onpas hyvän näköinen mies" tai jos joku on minuun ihastunut niin olen vain ollut otettu mutten itse ihastunut. Kokemani karikot parisuhteissa ennen avioliittoa sai mut näkemään mitä elämältä ja parisuhteelta haluan ja tiedän, ettei ruoho ole vihreämpää aidan takana niin ei tule turhia houkutuksia.
Sulla on AP kaksi vaihtoehtoa; tyytyä parisuhteeseesi tai pistää peli poikki ja lähteä kulkemaan omia teitä, ehkä siellä odottaa jotain parempaa, ehkä ei.
[/quote]no täällä yks joka eli villiä nuoruutta ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Ja 15 vuotta menikin hyvin. Lapset tehtiin ja perhe-elämää on tässä eletty seesteisesti. Mutta nyt kun kuopus on jo iso ja lastenhoitamiseen ei mene enää ylettömästi aikaa, niin on aikaa itselle. Oon huomannut että meidän parisuhde katosi jonnekin sinne vaippavuoren sekaan. En enää halua miestäni ja ruoho alkanut näyttämään vihreämmältä toisaalla. Huoh :( kaipaan sitä rakkauden huumaa ja siihen liittyvää hyvää seksiä.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:49"]Sinuna kokeilisin nyt kun on mahdollisuus ja olet vielä nuori! Jos sinua nyt ahdistaa, ettet ole ollut muiden miesten kanssa, voin kertoa että muutaman vuoden päästä se ahdistaa vielä paljon enemmän!
[/quote]
Täysin samaa mieltä! Ei tarvi sitten kiikkustuolissa märehtiä. Ja kertoohan se ihmisestä jotain, jos in ollut vain yhden kanssa. Sori nyt vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kerro yhtään mitään negatiivista jos on yhden kanssa on ollut. Minä olen kahden kanssa ollut. Ikää kohta 40v. Yhteenkin olisin jättänyt mutta eka seurustelukumppani osottautui epäluotettavaksi.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:52"]Ei se kerro yhtään mitään negatiivista jos on yhden kanssa on ollut. Minä olen kahden kanssa ollut. Ikää kohta 40v. Yhteenkin olisin jättänyt mutta eka seurustelukumppani osottautui epäluotettavaksi.
[/quote]
Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia mutta ehkä vahvempia tunteita tuli pari vuotta sitten omaan työkaveriin. Oma liitto oli ok mutta oltiin kyllä kasvettu todella kauas toisistamme sitten teinivuosien. Kaikki töihin ja uraan liittyvät asiat oli miehen kanssa vaikeita koska hän ei olisi edes jaksanut tehdä töitä ja itse olin innoissani jatko opiskeluista yms. Sitten tutustuin tähän työkaveriin ja tunteet heitteli himosta ystävyyteen. Vuoden verran kituutin itseäni kunnes myönsin työkaverille ja lopulta miehelle että olen aivan korviani myöten rakastunut tähän työkaveriin. Odotin sitkeästi että fiilis menisi ohi koska en halunnut tuhota omaa avioliittoa hairahduksen takia, lopulta oli pakko hypätä ihan tyhjin käsin ja noh ei se kovin helppoa ollut. Alkuhuumaa ei ollut koska tilanne oli vaikea. Tunteet kuitenkin eron jälkeen vaan kasvoi ja nykyään tämä työkaveri on osa meidän perhettä.
Todella vaikea tilanne, mutta mun vinkki on sinnitellä ja puhua asiasta vaikka jollekin omalle kaverille. Kyllä sen sitten huomaa jos ihastus on jotain muuta...
Kiitos asiallisista vastauksista! Tämä on niin hankala tilanne. Toisaalta en haluaisi pilata pitkää ja ihan hyvää suhdetta ihastuksen vuoksi mutta toisaalta en meinaa pysyä pöksyissäni kun vain ajattelenkin tätä työkaveriani.
Joku fiksu nyt sanoisi että olisi kannattanut nuorena kokeilla enempi miehiä niin ei tarvitsisi nyt miettiä..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että olen ollut 10 vuotta kestäneen suhteemme aikana täysin uskollinen miehelleni, vaikka muutaman kerran olisi ollut hyvin houkutteleva tilaisuus kokeilla miltä ruoho toisella puolella näyttää. Nyt huomaan, että esim seksiä harrastaessa laitan silmät vaistomaisesti kiinni ja kuvittelen että mieheni on tämä työkaverini. Koen siitä hirveästi syyllisyyttä ja ajattelen että se on väärin miestäni kohtaan. Samaan aikaan se on hirveän kiihottavaa. MITEN SAAN NÄMÄ AJATUKSET POIS PÄÄSTÄNI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 07:18"]Voi Ap, tekstisi on kuin mun suusta.
Itse ajattelen, että ihastuminen (pitkässä parisuhteessa) on ok niin kauan kuin ei tee mitään "väärää".
[/quote]
Kiva kuulla että on kohtalotovereita! Itse olen kauheasti miettinyt mikä on väärää. Myönnän että olen avoimesti flirttaillut ja antanut esim hieman koskettaa. Enkä nyt tarkoita mitään kähmimistä, vaan esim työporukalla keilatessa mies otti hellästi kiinni selästäni vuoroni merkiksi. Periaatteessa viatonta, pidemmälle en mene. Silti se tuntuu jotenkin kielletyltä ja pahottaisin mieleni jos saisin tietää että mieheni toimisi samalla tavalla. Nyt on pakko unohtaa se mies! Ap
Kyllä se siitä unohtuu, hetken päästä ihmettelet mikä sinuun meni. Ihan normaalia viattomat ihastumiset, älä pode huonoa omaatuntoa äläkä tee mitään peruuttamatonta niin kaikki hyvin.
Sinuna kokeilisin nyt kun on mahdollisuus ja olet vielä nuori! Jos sinua nyt ahdistaa, ettet ole ollut muiden miesten kanssa, voin kertoa että muutaman vuoden päästä se ahdistaa vielä paljon enemmän!
Ap olet vieä nuori. Jos nykyinen suhde ei enää tyydytä, voit toki vaihtaa miestä. Olette olleet nuoria kun aloitte olemaan yhdessä, ehkä olette yhdessä vain tottumuksesta, turvallisuudesta? Miehesi ei ehkä ihan ole sitä mitä haet?
Mutta on ihan ok myös vain haaveilla, unelmoida ja fantasioida. Minä elän oikeasti onnellisessa pitkässä suhteessa, mutta olen aina ihastunut johonkin. Ihastukseni saattaa kestää vuosia. Se tuo myös potkua oman miehen kanssa petipuuhiin. Kai sitä saa kuvitella? Jaksaako joku oikeasti ajatella vain omaa miestään?? olen aina ollut 100 prosenttisen uskollinen, paitsi ajatuksissani.