Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen pitkässä parisuhteessa
16.03.2015 |
Pää on ihan sekaisin. Olen 28 vuotias nainen, jolla saman ikäinen avomies. Aloitimme seurustelun lukiossa 10 vuotta sitten. Meillä menee kaikin puolin ihan kivasti, vaikkakin välillä on kyllästymistä ja pientä riitaakin vähän milloin mistäkin. Suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta innolla (oma koti, lapset...).
Kuitenkin. Minusta tuntuu, että minä panostan parisuhteeseemme enemmän. Minä pidän huolta itsestäni ja haluan näyttää hyvältä mieheni silmissä. Mieheni ei ole kiinnostunut kuntoilemaan eikä ole kiinnostunut pukeutumisestaan ja hiuksetkin ovat aina miten sattuu. Hänen mielestään moisista huolehtiminen on pinnallista. Tiedän, että hän rakastaa minua ja minunkin on hyvä olla hänen kanssaan.
Nyt olen vain ihastunut työkaveriini, joka on komea, urheilullinen, mukava. Meillä on hauskaa yhdessä ja tunnen itseni hänen kanssaan "haluttavaksi". Tiedän, että hänellä on myös tunteita minua kohtaan. En aio pettää miestäni. Mutta silti en saa ajatusta pois päästäni. Mieheni on ensimmäinen mieheni ja ajatuksissani haaveilen villistä seksistä ja ties mistä tämän työkaverini kanssa.
Onko jollakin samanlaisia ajatuksia? Miten näistä pääsee yli? Vai pidättekö tällaisia pikku salaisuuksia omana piristyksenä?
Kommentit (57)
Olen ihastunut mieheen jota en tunne edes nimeötä, satunnaisesti ollaan vaan meidän työympyröissä törmätty ja vaihdettu muutama sana. Olen siis periaatteessa ihastunut vaan omaan mieöikuvaani tuosta henkilöstä, sekä siihen että haluan häntä ihan mielettömästi. En tiedä olenko koskaan kokenut samanlaista vetoa keneenkään, edes omaan mieheeni. Kaipa tämä menee ohi joskus, kovasti koetan olla ruokkimatta ajatusta enempää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin juuri ihastunut erääseenkin työkaveriini. Parisuhde tuntui junnaavan paikallaan eikä mitään kivaa koskaan tuntunut tapahtuvan. Tämän ihmisen kanssa en siis oileasri olisi halunnut tai pystynyt saamaan mtn mutta aina jos huomasin että hän oli tykännyt kuvastani esim Facebookissa ilahduin todella paljon. Mutt aihme kyllä se loppui niin pian kun alkoikin. Kuten itsekin sanoit sinun ihastuksessasi on juuri niitä piirteitä mitä kaipaat omassa miehessäsi. Ihastuminen ei ole väärin kunhan ei tee asialle mitään tai anna asialla tapahtuvan mitään. Yritä järkätä itsellese ja puolisollesi jtn erityistä kivaa tekemistä esim risteilyä yms yms.
Tiedän tunteesi. Olen naimisissa ja mulla on ollut yksi ihastus yhdessäolomme aikana. Kerran siis ihastuin syvästi yhteen mieheen ja hänkin minuun, jonka seurauksena yhtenä baari-iltana suutelimme vahingossa. Tämän pidemmälle ei siis menty, mutta silti tuli kamala morkkis. Rakastan omaa aviomiestäni yli kaiken, ja kerroinkin morkkiksen seurauksena asian miehelleni. Mieheni koki pitkän aikaa luottamuspulaa minuun (täysin ymmärrettävää), mutta nyt onneksi vuosien jälkeen luottamus on taas kunnossa. Vaikka joskus tulisin ihastumaan uudelleen johonkin muuhun kuin omaan mieheeni, niin aion tehdä kaikkeni että en lähde tekemään samoja virheitä uudestaan. Eli neuvoni sulle: ihastuminen menee ohi, joten keskitä ajatukset omaan mieheesi ja nauti uusista jutuista hänen kanssaan. Parisuhdetta ei saa pitää itsestäänselvyytenä. :)
En pidä huonona juttuna tai nolona juttuna sitä että olen ollut vain yhden miehen kanssa. Nyt vain ymmärrän mitä ne ovat tarkoittaneet, jotka ovat sanoneet, että olisi kannattanut nuorena mennä ja kokeilla, jottei vanhempana enää tarvitse.
Alkoi toisaalta myös pelottaa, että kai miehelleni käy samanlailla jossakin vaiheessa. Mitä jos hän ei pysykään vahvana ja päätyy pettämään. Mitä jos huomaan kymmenen vuoden päästä olevani yksin, koska mies halusikin kokeilla muuta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 05:58"]
En pidä huonona juttuna tai nolona juttuna sitä että olen ollut vain yhden miehen kanssa. Nyt vain ymmärrän mitä ne ovat tarkoittaneet, jotka ovat sanoneet, että olisi kannattanut nuorena mennä ja kokeilla, jottei vanhempana enää tarvitse. Alkoi toisaalta myös pelottaa, että kai miehelleni käy samanlailla jossakin vaiheessa. Mitä jos hän ei pysykään vahvana ja päätyy pettämään. Mitä jos huomaan kymmenen vuoden päästä olevani yksin, koska mies halusikin kokeilla muuta. Ap
[/quote]Kyllä sitä aivan hyvin saattaa joutua katumaan niitä kokeilujaankin. Ja usein vielä pahemmin kuin sitä, ettei kokeillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä ihastuin ja rakastuin 10 avioliittovuiden jälkeen työkaveriin. Ei siitä paluuta kyllä olllut, tajusin, että samoin en koskaan ollut tuntenut omaa miestä kohtaan. Erottiin, vaikka en siis mennyt yhteen työkaverin kanssa. Eikä ex edes tiedä, että olin rakastunut. Ei toinen mies ollut syy eroon vaan se, että en oikeasti tuntenut omaa miestä kohtaan niin kuin olisi pitänyt.
.
Nyt 2 vuotta eron jälkeen mulla on ihana miesystävä. Ja kyllä, tämä on ihan jotain muuta kuin exn kanssa ikinä.
Niin siis se piti sanoa, että ex:n kanssa oltiin nuoresta ja toistemme ekat seksikumppanit jne.
.
T.30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun mielestä pitkään parisuhteeseen kuuluu muunlaisia tunteita kun alkuhuumaa ja ihastumista. Se on ihan normaalia. Ap:n kannattaisi nyt alkaa panostamaan parisuhteeseen. Rakastukaa uudelleen, lähtekää seksilomalle ja alkakaa arkenakin tekemään jotain kaksin. Oikeasti se on kyllä mahdollista! Älä kerro ihastuksesta miehelle mutta puhukaa siitä mitä molemmat toivoisivat parisuhteelta ja voit vaikka kertoa ettet ole aivan tyytyväinen ja olet siitä huolissasi. Että haluat että alatte kiinnittämään huomiota asiaan ettei käy niin kun monelle muulle parille tuossa vaiheessa(ero, kasvettiin erilleen jne).
..
Ja ap joka oli huolissaan miehensä mahdollisista ihastuksista. Eikös se nyt ole ihan turhaa. Kun panostatte parisuhteeseen ja puhumiseen niin en usko että täytyisi olla huolissaan. Meillä mies oli se joka ihastui ja petti ja se oli tavallaan herätys että ollaan unohdettu meidän parisuhde kokonaan arjessa. Eletty vaan ja etäännytty. Nyt on saatu parisuhde selkeästi eri tasolle kun on kiinnitetty asiaan huomiota. Itse en kuitenkaan usko ihastuvani yhtä helposti toiseen mieheen. Haluan omaani kaikista vaikeista asioista huolimatta. Yks syy on varmasti hyvä seksi, oksitosiini on kiintymyshormoni, näin olen lukenut.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 21:25"]
Ap, sä olet vieläkin nuori. Ehkä sun pitää vaan kokeilla nyt suhdetta tämän työkaverin kanssa. Jätä kuitenkin ensin nykyinen miehesi. Uskalla nyt, niin ei tarvii loppuelämää jossitella.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Olet parisuhteessa eli seurustelet. Tilanne on nyt sellainen, että mietit jotain toista.
Tarkoittaa sitä,ettei kannata vakavampaan alkaa nykyisen miesystäväsi kanssa. Erotkaa ja etsi itseäsi.
Parisuhde on ennenkaikkea päätös sitoutumisesta. Se lähtee omaista korvien väliestä. Ei mistään muusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:42"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:49"]Sinuna kokeilisin nyt kun on mahdollisuus ja olet vielä nuori! Jos sinua nyt ahdistaa, ettet ole ollut muiden miesten kanssa, voin kertoa että muutaman vuoden päästä se ahdistaa vielä paljon enemmän!
[/quote]
Täysin samaa mieltä! Ei tarvi sitten kiikkustuolissa märehtiä. Ja kertoohan se ihmisestä jotain, jos in ollut vain yhden kanssa. Sori nyt vain.
[/quote]
Mutta entäs jos kiikkustuolissa märehtiikin sitä, kun menetti elämänsä miehen...
Ei sitä turhaan sanota, että kannattaa elää vapaata nuoruutta ennen vakiintumista. Harvoin teininä aloitettu ENSIMMÄINEN parisuhde tulee jatkumaan loppuelämän. Itse menin suht nuorena naimisiin (25v.), mutta siihen mennessä olin ehtinyt kokea monta parisuhdetta ja yhden avoliiton. Nyt 10-vuotisen avioliiton aikana olen pari kertaa katsonut "oih onpas hyvän näköinen mies" tai jos joku on minuun ihastunut niin olen vain ollut otettu mutten itse ihastunut. Kokemani karikot parisuhteissa ennen avioliittoa sai mut näkemään mitä elämältä ja parisuhteelta haluan ja tiedän, ettei ruoho ole vihreämpää aidan takana niin ei tule turhia houkutuksia.
Sulla on AP kaksi vaihtoehtoa; tyytyä parisuhteeseesi tai pistää peli poikki ja lähteä kulkemaan omia teitä, ehkä siellä odottaa jotain parempaa, ehkä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 07:12"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:42"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:49"]Sinuna kokeilisin nyt kun on mahdollisuus ja olet vielä nuori! Jos sinua nyt ahdistaa, ettet ole ollut muiden miesten kanssa, voin kertoa että muutaman vuoden päästä se ahdistaa vielä paljon enemmän!
[/quote]
Täysin samaa mieltä! Ei tarvi sitten kiikkustuolissa märehtiä. Ja kertoohan se ihmisestä jotain, jos in ollut vain yhden kanssa. Sori nyt vain.
[/quote]
Mutta entäs jos kiikkustuolissa märehtiikin sitä, kun menetti elämänsä miehen...
[/quote]
Niin mutta kumpi onkaan se?
Minusta ei todellakaan kannata erota, ainakaan kertomatta ihastumisesta miehelleen.
Minä heti ajattelin aloitusta lukiessa että kertoisin miehelleni. Pointti on se että olen itsekin pitkässä liitossa ja miehiä on ollut eikä se todellakaan tarkoita että silloin ei enää ihastuisi! Kyllä ihastuu!
Huolestuttavaa on se että vertaat miestäsi muihin ja ajattelet että MIES on vähemmän suhteessa (ja näppärästi unohdat tuon miten arvioit miestäsi ja suunnittelet ties mitä)!
Sinuna kertoisin miehelle. Ihastuminen on tunne eli mitään ei ole tapahtunut. Ja voisit jatkaa keskustelua miehen kanssa sillä mitä tahtoisit häneltä.
Sinun puolustus ei ole "ettei ole ollut enemmän miehiä" vaan olet täysin samanlainen parisuhteeseen pettynyt kuin muutkin. Parisuhde ei ole määrä vaan laatu ja sinä myös olet vastuussa omalta osalta. Ei vaan mies koska hän ei sinua miellytä.
Entä jos mies tulisi sinulle sanomaan että sinun pitää muuttua?
Onneksi olen mennyt ja remunnut ympäri Eurooppaa 20 vuotta sitten, vuositolkulla. On mitä muistella mutta melko puuduttavaa tämä avioelämä toisella vuositusinalla on silti :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, minä tein nuorempana, lapsettomana juurikin noin vastaavassa tilanteessa: kokeilin, lähdin ja päätin pitkän parisuhteen, rikoin puolisoni sydämen. Ihastuin tulisesti työkaveriin ja erehdyin luulemaan sitä rakkaudeksi. Tunteet laimeni muutamassa kuukaudessa ja huomasin miten paljon todellisuudessa tuo pitkä parisuhde ja miesystäväni oli minulle merkinnyt ja kuinka paljon rakastinkaan häntä. Jätin työkaverini ja yritimme uudelleen miesystäväni kanssa, kävimme pitkiä keskusteluja ja yli vuoden ajan yritimme korjata sitä minkä rikoin. Luottamus oli kuitenkin mennyttä, pilasin sen kaiken ihastuksen vuoksi. Sittemmin olen tavannut ihanan miehen, lasteni isän ja rakastan häntä koko sydämestäni, mutta en silti voi olla joskus miettimättä, että millaista elämäni nyt olisi, jos olisin vuosia sitten valinnut toisin. Kantapään kautta olen oppinut, että parisuhde vaatii hurjan paljon töitä ja paljon keskustelua ja suoraan puhumista. Läksyni olen oppinut, en IKINÄ toimisi niin kuten nuorempana toimin. Jäitä hattuun ap, mieti asiat TODELLA tarkkaan, ennenkuin teet suuria päätöksiä.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 07:49"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 07:12"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:42"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:49"]Sinuna kokeilisin nyt kun on mahdollisuus ja olet vielä nuori! Jos sinua nyt ahdistaa, ettet ole ollut muiden miesten kanssa, voin kertoa että muutaman vuoden päästä se ahdistaa vielä paljon enemmän!
[/quote]
Täysin samaa mieltä! Ei tarvi sitten kiikkustuolissa märehtiä. Ja kertoohan se ihmisestä jotain, jos in ollut vain yhden kanssa. Sori nyt vain.
[/quote]
Mutta entäs jos kiikkustuolissa märehtiikin sitä, kun menetti elämänsä miehen...
[/quote]
Niin mutta kumpi onkaan se?
Minusta ei todellakaan kannata erota, ainakaan kertomatta ihastumisesta miehelleen.
Minä heti ajattelin aloitusta lukiessa että kertoisin miehelleni. Pointti on se että olen itsekin pitkässä liitossa ja miehiä on ollut eikä se todellakaan tarkoita että silloin ei enää ihastuisi! Kyllä ihastuu!
Huolestuttavaa on se että vertaat miestäsi muihin ja ajattelet että MIES on vähemmän suhteessa (ja näppärästi unohdat tuon miten arvioit miestäsi ja suunnittelet ties mitä)!
Sinuna kertoisin miehelle. Ihastuminen on tunne eli mitään ei ole tapahtunut. Ja voisit jatkaa keskustelua miehen kanssa sillä mitä tahtoisit häneltä.
Sinun puolustus ei ole "ettei ole ollut enemmän miehiä" vaan olet täysin samanlainen parisuhteeseen pettynyt kuin muutkin. Parisuhde ei ole määrä vaan laatu ja sinä myös olet vastuussa omalta osalta. Ei vaan mies koska hän ei sinua miellytä.
Entä jos mies tulisi sinulle sanomaan että sinun pitää muuttua?
[/quote]
Kiitos kaikille vastaajille, mukavia kommentteja. Erityisesti tämä vähän herätti. Minähän tässä nyt inhottava olen. Ja koska olen ihastunut toiseen komeaan mieheen, ehkä myös lietson tahtomattani sitä, että mies ei enää näytä sen rinnalla yhtä hyvältä ja haluttavalta. Rakastan miestäni ihan aidosti ja haluan hänen kanssaan perheen. Mitä minä edes tässä mietin?? Ihastuminen voi pysyä omana juttunani, nyt alan tekemään töitä myös oman suhteeni eteen. :) Ap
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 08:10"]
Joo, minä tein nuorempana, lapsettomana juurikin noin vastaavassa tilanteessa: kokeilin, lähdin ja päätin pitkän parisuhteen, rikoin puolisoni sydämen. Ihastuin tulisesti työkaveriin ja erehdyin luulemaan sitä rakkaudeksi. Tunteet laimeni muutamassa kuukaudessa ja huomasin miten paljon todellisuudessa tuo pitkä parisuhde ja miesystäväni oli minulle merkinnyt ja kuinka paljon rakastinkaan häntä. Jätin työkaverini ja yritimme uudelleen miesystäväni kanssa, kävimme pitkiä keskusteluja ja yli vuoden ajan yritimme korjata sitä minkä rikoin. Luottamus oli kuitenkin mennyttä, pilasin sen kaiken ihastuksen vuoksi. Sittemmin olen tavannut ihanan miehen, lasteni isän ja rakastan häntä koko sydämestäni, mutta en silti voi olla joskus miettimättä, että millaista elämäni nyt olisi, jos olisin vuosia sitten valinnut toisin. Kantapään kautta olen oppinut, että parisuhde vaatii hurjan paljon töitä ja paljon keskustelua ja suoraan puhumista. Läksyni olen oppinut, en IKINÄ toimisi niin kuten nuorempana toimin. Jäitä hattuun ap, mieti asiat TODELLA tarkkaan, ennenkuin teet suuria päätöksiä.
[/quote]
Parisuhde on päätös sitoutumista. Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa. On omasta kypsyydestä kiinni miten osaa sitoutua.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 19:29"]
Ei ole. Taidat olla melkoinen jakorasia.
[/quote]
Aivan. Teininä aloitettu kymmenen vuoden suhde saman miehen kanssa tekee naisesta jakorasia. Facepalm.
Olisit edes yrittänyt keksiä jotain näppärää.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 21:22"]
Itsellä oli samanlainen tilanne. Olin päättänyt että miestäni en petä mutta koska tunteet olivat niin vahvoja ja alkoi vaikuttaa parisuhteeseemme, kerroin tästä kuitenkin miehelleni. Yhden neuvon voin antaa. Älä kerro. Aiheutat turhaa riitaa.
[/quote]
Minä taas kerroin omalle miehelleni, ja vaikka siitä ikäviä fiiliksiä tulikin niin olen todella iloinen että kerroin. Keskustelemme muutenkin kaikki asiat halki, ja niin saatiin lopulta tämäkin keskusteltua. Mieheni ymmärsi, että haluan edelleenkin olla vain ja ainoastaan hänen kanssaan ja juuri siksi kerroinkin asiasta! Puhuimme tosi tarkasti kaikesta sellaisesta, mitä siinä tilanteessa kannattaa varoa (esim. kahden kesken jäämistä ko. miehen kanssa), peloistamme ja muutenkin ajatuksistamme. Siitä lähtien kertoilin miehelle aina silloin tällöin, miten omat fiilikseni tuohon mieheen olivat kehittyneet.
Olen aivan varma siitä, että ihastus meni nopeammin ohitse, kun käsittelimme sitä säännöllisesti yhdessä mieheni kanssa. Lisäksi ihastuin taas omaan mieheeni, kun hän onnistui suhtautumaan tilanteeseen niin rakentavasti ja rakastavasti. Se toinen mies unohtui lopulta kokonaan, ja nykyään ihmettelen mitä oikein olen hänessä silloin nähnyt! Olen todella, todella onnellinen, että en tehnyt tyhmyyksiä ja pilannut ihanaa liittoani moisen tyypin vuoksi.
Myöhemmin sitten vielä mieheni ihastui suhteen ulkopuoliseen naiseen, ja käsittelimme tilanteen ihan samalla tavalla. Olihan siinä "unohdetun" puolison roolissa toki ikävää olla, mutta kestimme sen yhdessä ja nyt sekin on taaksejäänyttä elämää. Olemme edelleen onnellisesti yhdessä ja uskollisia toisillemme.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 19:03"]Onko jollakin samanlaisia ajatuksia? Miten näistä pääsee yli? Vai pidättekö tällaisia pikku salaisuuksia omana piristyksenä?
[/quote]
Ihastumisia kyllä mutta en vertaa puolisoa muihin tai ylipäätään ihmisiä keskenään.
Ihastuminen menee ohi aikanaan. En erityisesti salaa sitä että pidän jostakin, mutta en siitä kyllä vasta varsin kerrokaan.