Olisitko "mieluummin" kuuro vai sokea?
Kommentit (24)
Sokea. Olen tuntenut molempia ja sokea ihminen on enemmän mukana yhteiskunnassa kuin kuuro. Kuuro ei voi käytännössä tutustua kuin toisiin kuuroihin, koska yhteinen kieli puuttuu :(
Toki jos se riittää, niin onhan näkökyky toki tärkeä. Vaikea valinta.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 22:22"]
Vastaan monien av-mammojen puolesta: Kuuro.
[/quote]
Kiitos. Sokeus olisi tosiaan se vihoviimeinen vitsaus. Ei kiitos.
Kuuro ehdottomasti. Olen ääniyliherkkä ja monet äänet aiheuttavat minulle kipua korviin.
Hyvä pointti 3/3 ^ mutta jos on sokea ei pysty niin hyvin itsenäiseen elämään, kaupassa käynti ja muu ulkona asiointi, työnteko,(kuuro pystyy paremmin työskentelemään)harrastukset olisi hankala lähteä sokeana tästä salille tai uimahalliin ilman avustajaa..
Kuuro. Osaan viittomakieltäkin jo valmiiksi.
Ja kuurot voivat tutustua muihin kuin kuuroihin, moni kuulevakin osaa viittomakieltä, lisäksi on olemassa aina kirjoitettu kieli. Eli voi viestitellä, tekstailla, chattailla, kirjoittaa lappusia jne.
Kuurot voivat myös katso telkkaria, surffailla netissä, lukea lehtiä, ajaa autoa, matkustella ilman apua, opiskella mitä vaan jne. Periaatteessa siis elää ihan samanlaista elämää kuin kuulevatkin.
Kuurojakin on maailmassa kymmeniä miljoonia, joten eiköhön seuraa löytyisi.
Kuuro. Äänet ahdistavat muutenkin.
Kuuro. Elän jo muutenkin puolittain kummassakin, mutta näön menetys olisi pahempi. Näön kautta saa niin paljon enemmän informaatiota ympäristöstä kuin kuulon kautta. Kun otan kuulolaitteet pois, en kuule liki mitään. Kuurona voi kommunikoida monella tapaa: huuliltaluku, kirjoittaminen ja viittomat. Ja elämä on itsenäisempää kuin sokealla.
Sokeana ihmisenä tämä ketju loukkaa minua.
Hassu kysymys, koska eihän tällaisia juttuja voi ja tarvitse valita.
Olen koko ikäni ollut sokea, joten se on minulle normaali olotila. Kuurous olisi siihen päälle todella karmea asia, mutta implantit kompensoisivat tilannetta jonkin verran, vaikka eivät ne aidon kuulon veroisia olekaan.
Syntymästään saakka kuuron kanssa olisi hankalaa keskustella, koska häntä ei oikeastaan ole minun kannaltani olemassa. Nimittäin en voisi kuulla hänen puhuvan, ja jos minun täytyisi keskustella hänen kanssaan, se tapahtuisi tulkin välityksellä, ja tulkki on eri ihminen kuin se, jonka kanssa silti varsinaisesti ajatuksia vaihdan. No joo, tietysti voisi käyttää tietoteknisiä ratkaisuja ja muita teknisiä vippaskonsteja, mutta ei se korvaa kahdenkeskistä vuorovaikutusta.
Ilman näkökykyäni en pystyisi tulemaan toimeen kotonani (maaseudulla, laaja kasvimaa, metsää, rytöä) mutta kuurona pystyn toimimaan aivan täysin.
Olen myös viettänyt useamman vuoden haju/makuaistittomana, se oli tylsää, mutta siitäkin selvisi.
Mutta mielummin kuulon menetys kuin näön menetys minun elämäntilanteessani. Tosin tulen todennäköisesti menettämään näköni iän myötä.
Kai se nyt on sanomattakin selvää, että kuka tahansa olisi mieluummin kuuro kuin sokea.
Olisin ennemmin sokea, musiikki on niin tärkeässä osassa elämääni. Ymmärrän toki, että kuurona voisi ehkä osallistua monessa tapauksessa enemmän yhteiskuntaan, mutta en ole yhtään visuaalinen ihminen, niin jos noista kahdesta pitää valita, niin kuuleminen on itselleni tärkeämpää.
Kuuro. Olen kielimiehiä, voin liikutella huulia ja kieltä.
Luin tutkimuksesta, jonka mukaan aikuisina kuuroutuneet ihmiset masentuivat enemmän kuin aikuisina sokeutuneet. Tämä on minusta mielenkiintoista, millaisia ajatuksia se teissä herättää. Ymmärrättekö sitä?
Vierailija kirjoitti:
Luin tutkimuksesta, jonka mukaan aikuisina kuuroutuneet ihmiset masentuivat enemmän kuin aikuisina sokeutuneet. Tämä on minusta mielenkiintoista, millaisia ajatuksia se teissä herättää. Ymmärrättekö sitä?
Mielenkiintoinen asia tosiaan. Voisiko ajatella niin, että aikuisena kuuroutuva saattaa menettää ympäriltään ihmiset? Ihmiset eivät siis häviä fyysisesti, mutta kuuroutunut henkilö (jos täysin kuuroutuu) menettää kommunikoinnista suuren osan. Poissa on lintujen laulu, maailman äänet, liikenteen ja ihmisten äänet, jne., jne. Toki implantit ovat onneksi tulleet paikkaamaan tilannetta, ja niistä on apua nimenomaan aikuisena kuuroutuneelle, mutta ei niiden avulla normaalisti kuule. Ainakin näin sanotaan. Onneksi lääketiede menee eteenpäin, ja tulevaisuudessa ehkä erilaiset geenihoidot, sisäkorvan solujen kasvattaminen ja muut keinot tulevat avuksi.
Aikuisena sokeutunut on menettänyt kaiken visuaalisen, mutta äänet säilyvät ja niitä oppii alkukriisin jälkeen, kun aikaa kuluu, hyödyntämään sellaisissa asioissa, jotka eivät ennen olisi tulleet mieleenkään. Seinistä heijastuvat kaiut, porttikongit, bussikatokset jne. voi kuulla ja tätä tietoa voi käyttää apuna liikkumisessa. Ystävät, jos ovat todellisia ystäviä, säilyvät ja heidän kanssaan voi puhua, käydä konserteissa, baareissa jne.
Siis kyllähän molemmat rajoittavat ja muuttavat elämää, ja riippuu ihmisen luonteesta, miten hän osaa tällaiset isot muutokset kohdata.
Kuuloaisti välittää tiedon nopeammin, mitä silmä kykenee välittämään aivoihin.
Taikurit esimerkiksi tekevät silmänkääntötemppuja.
Kuulokorvalle tämä on huomattavasti vaikeampaa.
Mieluummin kuuro. Oletettavasti pystyisi kuitenkin edelleen puhumaan, vaikka ei sitä itse kuulisikaan. Ajan myötä toki puhe saattaisi kärsiä. Ja etenkin jos saisi kuitenkin kokeilla jotain implanttia, että edes jotain kuulisi.
Kuuro. Helppohan se on tietysti heittää, kun ei ole tullut koettua kumpaakaan, mutta näin nyt näppituntumalla sanoisin. Näkökyvyn avulla voi havainnoida ympäristöä läheltä ja kauempaa, ja voi nopeasti vaihtaa helposti reaalimaailmasta toiseen näkemisen moodiin, joissa on jopa tekstitys ikään kuin kuulon korvikkeena (tietokone, puhelin, tv), kun taas sokealla menee enemmän aikaa päästä kärryille tilanteista.
Vastaan monien av-mammojen puolesta: Kuuro.