Muita parisuhteessa Cameroonilaisen kanssa ??

Meikkä26:

monissa afrikkalaisissa (esim. Gambia, Somalia, luulen kyllä että esim. Tunisiassa meininki on hieman eri) kulttuureissa esimerkiksi kysymysten esittäminen tai uteleminen toisen asioista on " kiellettyä" .

Osuit tuossa kyllä mielestäni naulan kantaan.:) Vaikka mieheni on asunut elämästään kauemmin Suomessa kuin omassa kotimaassaan, niin tuo on kyllä ihan totta.:) Hän on toki tottunut, että minä olen " utelias " ja se on ihan okey, ja me puhummekin todella paljon asioista. Nauratti vaan kun tuon luin, kun mies usein naureskelee minulle ja äidilleni hyväntahtoisesti, että olettepa äiti ja tytär uteliaita ja vastailee nätisti molemmille.:)

Mutta kyllä minusta avioliiton pitääkin perustua avoimuuteen ja rehellisyyteen.:)

Siitä mies ei tosin tykkää, jos kyselen hänen kavereiltaan asioita.:) Enkä siis kyselekkään.:)

Yöspoissaoloista tuli mieleen, että me emme ole olleet naimisiinmenon ja yhteenmuuton jälkeen yhtään yötä erossa toisistamme, edes silloin kun poika ( nyt n. 7 kk ) syntyi, koska mies oli mukana ja olimme perhehuoneessa.:)

olen alkanut enempi miettimään kulttuuriasioita syvemmin. Jotenkin tuntuu, että pintaa syvemmällä olevat ajatukset, jossakin ajatusmallien rakenteissa olevat omat ja toisen tavat hahmottaa maailma ja arvottaa eri asioita ei välttämättä avaudu itselle eikä toiselle (hyvienkään) vuosien myötä. Kun kommunikoi saman kulttuuritaustaisen ihmisen kanssa voi kokea, että on jopa vähemmän yhteistä, kuin sellaisen joka on toisesta kulttuurista. Mutta sitten kuitenkin voi tulla tilanteita joista huomaa, että itse ja toinen " operoi" ajatuksiaan todella eri kulttuurisilla logiikoilla. Se ei välttämättä siis ole ongelma, mutta varsin mielenkiintoinen juttu. Eli tapamme ajatella on itse kullekin niin " luonnollinen" . Väitän, että voi olla aivan tyytyväinen moku-liittoonsa tietämättä että kumpikin on ymmärtänyt toisensa monesti " väärin" , mutta onnellisesti väärin siinä mielessä, että kummankin tulkinta tilanteesta on, että " homma hoituu" .



Tässä keksitty esimerkki ketjussa tulleeseen kulttuuriseen käsitteeseen " avoimuus" : mies näkee, etä vaimolle on tärkeää, että hän " tilittää" asioitaan ja tekemisiään ja niin hän suostuu tähän. Muistaa täytyy, että hän edelleen tietenkin päättää itse, mitä jättää kertomatta. Harmonia voi säilyä, koska tunnetta avoimuudesta ylläpidetään tilityksillä. Ei tarkoita, että mies tekee jotain " kolttosia" vaimon selän takia jos ei kerro joka tekemistään, mutta voi olla ,että hän tilittää asioita rauhan vuoksi eikä siksi, että kokee avoimuuden tässä mielessä tärkeänä arvona itselleen. Hän voi kertoa asioita ja jättää myös kertomatta. Pointtini siis on, että jos avoimuus siinä mielessä kuin vaimo sitä odottaa ei ole hänelle itselleen arvo sinänsä, hän voi operoida siitä oman version, joka takaa perherauhan, mutta se ei välttämättä takaa sitä, että hän todella kertoisi jokaisen tekemisensä. Mielestäni turhan moni suomalainen nainen kärsii kontrolloimisen tarpeesta ja se tuo varmasti konfliktin sellaisten miesten (suomalaistenkin) maailmaan, joiden tarve on saada omaa tilaa ja vapautta (tämä ei tarkoita pettämistä, vaan sitä, että saa tehdä omia juttujaankin ilman pakkoa selittää mitä teki, missä ja kenen kanssa). Suomalaisen näkökulmasta koetaan usein, että jos ei jotain kerro, salaa siis jotain hämäräperäistä.



Yritän sanoa, että mies ja nainen eri kulttuureista voi vilpittömästä haluta toinen toisilleen hyvää, rakastaa ja vaalia yhteistä harmoniaa, mutta omin logiikoin. Sen ei tarvi olla ongelma, mutta voi ihmetyttää ja vaatia sopeutumistakin, että kumpikaan ei odota toisen näkevän asioita samalla tavalla...

voipi tuossa tekstissäsi piillä jopa hieman totuuden siementä, siis ihan hyvässä mielessä.:)

on pakko kertoa kun oikeasti nytkin vaikka olen tapaillut poikaystävääni yli 2 vuotta (siis emme vieläkään mielestäni seurustele mutta tapailemme, vaikka olenkin korviani myöten ihastunut/rakastunut), hän ilmoittaa minulle että on käynyt kuukausi sitten testeissä/vuosi tarkastuksessa lääkärissä ja on kuulema aivan terve. Siis juuri tämä, että ei tässä mitään ihmeellistä ole mutta kerronpahan nyt, ja itse olisin asian varmaankin kertonut jo siinä vaiheessa kun olen ajan varannut, että olen menossa testeihin, mutta hän ei kerro edes heti sieltä tultuaan vaan vasta kukauden päästä. Uskomatonta...



Tuosta yövierailusta: eräs gambialainen ystäväni joskus sanoi, että miehet eivät Gambiassa naimisiin menon jälkeen kuulema yövy enää missään muualla kuin kotona/vaimonsa luona. Ja suomessa kuitenkin monet gambialaiset miehet ovat yötä milloin missäkin, tiedän useita tällaisia tapauksia, jotka ovat asuneet suomessa useita vuosia. Mistähän tämä johtunee? Onkohan muilla mielipidettä tähän, pitääkö tuo paikkansa, että Gambiassa aviomiehet nukkuvat aina ainoastaan kotonaan yönsä. Luulen, että olet Pygmi löytänyt helmen kalojen joukosta. Ihanaa kuulla, että miehesi on noin omistautunut teille ;)

Ensinnäkin, " makau" , hyvin kirjoitettu! :)



Meikkä26 tuossa pohti näitä gambialaisten tapoja ja yhden ex-vaimona (ja monien ystävänä), tulipa vaan mieleen,että ainakin sukulaismiehillä Gambiassa on täys työ pitää 2-4 vaimoa tyytyväisenä, niin eipä siinä huvita muualla öitänsä viettää..;) Meikälaisen mies oli niin 24/7,että hänen työmatkansa oli suuri helpoitus minulle....mutta se nyt oli ihan erilainen stoori....



Varsinkin Suomessa kun nämä piirit ovat niin pienet, sitä kuulee ja paljon varsinkin niitä negatiivia asioita ja kokemuksia, yleistäminen kukoistaa niin puolin kuin toisin...Jokaisessa kulttuurissa/ kulttuurin edustajassa on tietty niitä " samoja piirteitä" , itsekin tunnistan hyvin helposti, esim. mistä päin Afrikkaa joku on jne., mutta aina pyrin ottamaan henkilön omana itsenään, hänen käytös se osoittaa kuka hän on, en anna omien tai toisten ikävien kokemusten vaikuttaa... Näitä velikultia löytyy kaikkialta maailmasta..kuten myös kaikenlaisia mustan magian lumoissa olevia neitokaisia ja pirttihirmuja...



Onnea kaikille sen oikean löytäneille! Ystäväni sanoi,että hyvät ihmiset joutuvat aina hieman kärsimään kunnes saavat sen kaiken hyvän ja onnellisuuden elämäänsä....Hieman hänen sanojaan epäröin, kuinka paljon sitä ihmisen täytyy kestää, mutta huomasin ainakin itsestäni,että mitä vahvempi olen ,sitä onnellisempikin.

Kyllähän tuo ukkeli aikamoinen helmi on.:) Ja uskon osaavani sitä arvostaakin, koska aiemmin on ollut joskus muinoin vaikeitakin elämäntilanteita.

Mieheni ei kylläkään ole gambialainen, mutta ei se varmaan oleellista olekaan tässä keskustelussa.

koska kaikki ihmiset, myös afrikkalaiset ovat ihan omia yksilöitään ja ns. " kulttuurieroihin" vaikuttaa niin moni asia: millaisista oloista mies on, onko kouluttautunut, uskonto jne.



Itse olen ollut naimisissa afrikkalaisen kanssa pitkälti toistakymmentä vuotta ja tuntuu että ihan samanlaisia ongelmia meillä on ollut kuin ihan suomalaisellakin parilla. Toki erilaiset taustat tuovat suhteeseen monenlaista kismaa joihin vaan on sopeuduttava molemmin puolin. Meillä esim. keskustelu naisten ja miesten töistä, lasten kasvatukseen liittyvät asiat, ruoka, rahan käyttö ja lukuisia pieniä asioita jotka kyllä on hioutuneet juuri meidän perheelle sopiviksi vuosien kuluessa.



Mitään eksaktia vastausta en voi sinulle antaa. Kehoitan kuitenkin tutustumaan mieheen kunnolla ennen kuin heittäydyt romanssin vietäväksi ja alat hankkia lapsia. Moni kakku päältä kaunis, sisältä pelkkää p*******. Nykyaikan valitettavasti oleskelulupa euroopassa on monelle afrikkalaiselle suurempi onni kuin meille lottovoitto joten sen saadakseen he ovat valmiita tekemään ihan mitä tahansa. Monesti ulkopuoliset joutuvat viattomuuksissaan kärsimään ihan liikaakin, tämän olen monesti vuosien saatossa huomannut. Toivotan kuitenkin onnea suhteellenne, tutustukaa toisiinne kunnolla niin ns. " kulttuurierojakin" on sitten vähemmän tai ne ei ainakaan tule ihan yllätyksenä.

Sulhaseni on siis kristitty ja hyvin koulutettu (4-5 tutkintoa jo taskussa) aikoen jatkaa vielä pidemmällä opinnoissaanja hänellä on oleskeluluvat opiskelujen kautta Suomeen.



Hän olisi halunnut lähteä Englantiin(ja ottanut minut mukaansa sinne) koulutustaan vastaavien töiden perässä

(Suomesta saa vain siivoustöitä) mutta suhteemme edetessä hän on nyt valmis jäämään luokseni Suomeen koska itse en voi vielä vaihtaa maata koska terveyttäni tutkitaan ja hoidetaan Suomessa.

kauan ollut yhdessä miehesi kanssa ? Onko miehesi kristitty vai muslimi ? Onko teillä lapsia ?

Naimisiin vasta monien vuosien eestaas-veivaamisen jälkeen. Mies on muslimi ja kotoisin Somaliasta, joskin asunut myös kauan Djiboutissa. Minä olen kristitty. Lapsia on kolme, 7-, 6- ja 3-vuotiaat. Uskonto ja usko on meille molemmille tärkeitä asioita.



Kulttuurieroja? Joo, joo.



Vaikeita aikoja? Kyllä, kyllä, mutta varmasti johtuneet enemmän omasta masennuksestani kuin niistä kulttuurieroista.



Oikeastaan erilaisuutemme on ollut minulle virkistävää, inspiroivaa ja kaiken lisäksi eheyttävää.



Joku on joskus sanonut, että ne ihmiset, jotka menevät yhteen vierasmaalaisen kanssa, ovat omissa yhteisöissäänkin jollakin tavalla erilaisia ihmisiä. Tiedä häntä, mutta omalla kohdallani liitto tämän ukon kanssa on ollut erittäin luonteva ratkaisu, ja saattaisinpa olla sinkku muuten.

zanjanah:

Sulhaseni on siis kristitty ja hyvin koulutettu (4-5 tutkintoa jo taskussa) aikoen jatkaa vielä pidemmällä opinnoissaanja hänellä on oleskeluluvat opiskelujen kautta Suomeen.

Hän olisi halunnut lähteä Englantiin(ja ottanut minut mukaansa sinne) koulutustaan vastaavien töiden perässä

(Suomesta saa vain siivoustöitä) mutta suhteemme edetessä hän on nyt valmis jäämään luokseni Suomeen koska itse en voi vielä vaihtaa maata koska terveyttäni tutkitaan ja hoidetaan Suomessa.

Koulutettu tai ei... Aivan sama, kaikki ovat yksilöitä.

Tuttavani kohdalla mies on myös kristitty, koulutettu, ja olisi ollut lähdössä Britteihin työn perässä. Oleskeluluvan sai alunperin opiskelujen vuoksi, jatkon avioliiton perusteella... Ja parisuhdehelvetti oli valmis! Mies ei hoida töitään (siivous), kiristää vaimoa kaikella mahdollisella (mm. Britteihin muuttaa mukana, jos todella rakastaa häntä!). Mies myös pettää vaimoa (useita tyttöystäviä, useita öitä poissa kotoa ilmoittamatta yms.), ja kaverit ovan tässä leikissä mukana. Vaimo kokee tulleensa hyväskikäytetyksi... Ja mies on siis kamerunilainen.

Valitettavasti näitä tapauksia on paljon... Tuttavani mukaan lähes kaikki kamerunilaiset ovat melkoisia velikultia, saman totesin itse aikoinaan sekä nigerialaisista että gambialaisista. Vaimot monella, tyttöystäviä useita, töitä ei hoideta kunnolla, mutta syy on aina muissa, ei itsessä.

zanjanah, ennen kuin ehdit kysyä minun taustoistani kerrottakoon, että olen avioliitossa länsi-afrikkalaisen kanssa (takana reippaat 10 vuotta yhdessä), molemmat olemme akateemisesti koulutettuja (miehellä kaksi yliopistotutkintoa, tekee väitöskirjaa, tekee koulutustaan vastaavaa työtä). Lapsia meillä on kaksi. Ja mies on muslimi. Ulkomaille muutostakin on puhuttu, mutta lasten koulutuksen vuoksi Suomi on kuitenkin tähän mennessä voittanut.

Mikään ei ole tae parisuhteen onnistumiselle (tai epäonnistumiselle), mutta silmät kannattaa pitää avoimina... Ja tutustu ehdottomasti miehesi kaveripiiriin! Usein kaverit ja heidän käyttäytymisensä kertoo todella paljon.

Hei,



Itse seurustellut 0,5v kamerunilaisen kanssa. Ylipäätään kaikki mennyt hyvin, vaikka välillä nyppiikin jotkut asiat esim ajankäyttö, josta joskus ei ole hajuakaan ja se, että asioita tehdään välillä niin spontaanisti, että niistä ei " muisteta" ilmoittaa esim minulle. Kitkaa on myös aiheuttanut se, että olen kuulemma liian kiinnostunut hänen tekemisistään...Kannattaa tosin olla, sillä ainakin minä olen saanut luottamusta sen kautta häneen.



Kannattaa keskustella paljon ja tutustua sen kautta kulttuuriin. Paljon tietenkin riippuu itse henkilöstä millainen hän on. Paljon minäkin olen kuullut juttuja ja toivon ja taas toivon, että minulle ei koskaan kävisi niin.



Seurusteletko itse Kamerunilaisen kanssa? Jos niin miten pitkään ja miten on mennyt?

Hei !



Joo, mä seurustelen Kamerunilaisen kanssa ja aika tasaisesti on mennyt siis hyvässä mielessä on ollut rauhallista ja hän on ollut rehellinen mulle kertoessaan vaikeistakin asioista eli sellaisista ikävistäkin asioista. Sen kautta minä olen saanut luottamusta häneen ja suhteemme on syventynyt sekä vakavoitunut.



Joo, oma kultani on kanssa aika vilkas ja kiireinen opiskelujen ja töiden kanssa eikä myöskään aina tajua ajan kulua ja suunnitelmat saattavat vaihtua nopeestikkin.



Ollaan jonkun verran keskusteltukkin, mutta nyt huomaan miehisten piirteitten tulevan esiin suhteessamme eli nyt hän tuonut vahvemmin esille sitä että HÄN ON MIES JA PERHEENPÄÄ. Ja että mä olen nainen.



Ollaan oltu yhdessä 4kk ja suhteemme on laadultansa erittäin vakava, päämääränä sitouminen : )



Entäs mites teillä on ?

Hei,





Aikalailla sama homma. Miehen aika menee töissä ja opinoissa ja siinä välissä pitäisi vielä hoitaa suhdettakin. Välillä ylämäkeä ja sitten taas alamäkeä...





Jos haluat kirjoittaa minulle niin meili on:

sunnnis@yahoo.com

Oli ihan pakko ottaa kantaa näihin viesteihin. Itselläni on kyllä aika paljon kokemusta afrikkalaisista kaveripiirin kautta, sekä omasta takaa, että työn kautta. Olen huomannut, että moniin afrikkalaisiin tutustuminen vie kauan aikaa, erittäin kauan. Nyt ei puhuta siis kuukausista vaan vuosista. Jos joku luulee tuntevansa miehensä neljän kuukauden seurustelun jälkeen, kehoitan tarkkailemaan tilannetta pari vuotta ja sitten ilmaisemaan mielipiteensä uudelleen. Miesten on hirvittävän vaikea sopeutua suomalaiseen elämään ja minusta soputumista vaikeuttaa sekin, että monissa afrikkalaisissa (esim. Gambia, Somalia, luulen kyllä että esim. Tunisiassa meininki on hieman eri) kulttuureissa esimerkiksi kysymysten esittäminen tai uteleminen toisen asioista on " kiellettyä" . Juuri tämän tyyppiset asiat kuin:missä olit yötä, mitä teet juuri nyt, kenen kanssa olet, tuntuvat olevan erittäin tabuja aiheita. Johtuneeko siitä, että " monet" viettävät aikaansa naapurin rouvan luona tai lenkillä tavatun nuoren neidon luona. Jos joku nyt väittää, ettei sopeutuminen tänne ole vaikeaa, voi tehdä reissun hökkelikylään Somaliaan useammaksi vuodeksi( tässä taas poikkeuksena Tunisia tai Marokko). Varsinkin pienillä paikkakunnilla asiat on helppo selvittää varsinkin kun suomalaiset ovat kovia juoruamaan, Helsingissä asioita voi olla vaikeampi saada selville, koska se on hieman isompi paikka kuin esim. Kouvola tai Rovaniemi.



Olen myös huomannut sen, että kun onnistuu suututtamaan miehen kaverit jollakin tapaa, alkaa kummasti kuulla juttuja omasta miehestä ja siitä mitä tämä on tehnyt. Kannattaa joskus kokeilla, vaikka ihan sen takia jos kiinnostaa tietää mitä mies on sillä aikaa puuhaillut kun itse olet ollut töissä.



Cameroonilaisia en tunne kuin muutamia, pari aivan mielettömän ihanan tuntuista tyyppiä, mutta kuten sanoin heihin ei koskaan kannata luottaa liikaa, muuten pettymyksiä saattaa tulla aika paljon. Parempi on ajatella että jos hän tulee nyt käymään on se kiva yllätys kuin, että ajattelee varmasti hänen saapuvan paikalle sovittuun tapaamiseen klo:14.00.

Kun se yhteinen sävel löytyy (jos löytyy), on elämä varmasti sen arvoista, mutta siihen voi mennä aikaa....ja kärsivällisyyttä.