Helppoa näyttää olevan elämä, kun ei pyri korkealle!

Vaikutat kyllä sen verran kireältä että voin olla lähes varma ettei miehesi saanut eilen nauttia bj&steak -päivästä

Jos pitää työstään niin varmasti elämä on mukavaa noin. Ja jos on hyvä mies.

:/ No, minulla on tuo duunarimies ja joku kassan työ olisi ihan lottovoitto tässä tilanteessa...olen mielenterveysongelmainen ja kaikki energia kuluu siihen, että selviydyn normaalista arjesta. Lapsilaumaa en sentään ole vääntänyt seurakseni, mutta noin muuten kuulun varmaan ap:n mielestä kunnianhimottomien kastiin. Sori kamalasti, en valinnut sairastua enkä valinnut syntyä niihin olosuhteisiin, joissa sairastuin!

Ei ihan selvinnyt etta mika on tunnetila taman postauksen taustalla? Aika stressaantuneelta vaikutat kuitenkin. Meilla on kaikilla ihan vapaus valita oma elamantyylimme niissa kaikissa on omat plussat ja miinukset. 

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 19:09"]

Helppoa on elämä, jos vain tyytyy kaupan kassatytöksi loppuelämäkseen ja hankkii kivan duunarimiehen, joka tuo leivän pöytään. Lapsia syntyy kuin sieniä sateella, aikaa jää omille harrastuksille, pullan leipomiselle ja TV:n katselulle iltaisin.

Toista se on, jos haluaa tähdätä korkeampaan tutkintoon. Ensin saat yrität päästä kouluun esim. lääkikseen muutaman vuoden. Sitten kun pääset sinne, opiskelet vuosikaudet pikkurahalla kituuttaen. Lopulta vihdoin pääset erikoistumisvaiheeseen ja alkavat ne raastavat päivystykset ja kotonakin opiskelu vain jatkuu. Jos tähän lomaan hankkii vielä lapsia, tuskin jää aikaa raivota AV:lla mamuista, miettiä Tähdet, Tähdet-ohjelman esiintyjien vaatetusta tai käydä jumpassa, vesijumpassa, lenkillä, salilla ja harrastaa kyykky- ja vatsalihashaastetta päivittäin.

Ja sitten kahdehditaan niitä lääkärin palkkoja... Duunarielämähän on näköjään paljon rennompaa ja kivempaa!

[/quote]

Voi apua, kuulostaa ihan höpö höpöltä :D Jos noin ajattelee, voi ihan hyvin itsekin valita sen helpomman elämän.

Jonkun se on duunarikin oltava. Muuten ne Jollaksen prinsessat joutuisivat ihan itse pesemään vessansa ja kasvattamaan lapsensa.

Elämä on valintoja täynnä. Tosin, jos jaksaa opiskella itsensä hyvään ammattiin, missä on myös hyvä palkka, niin vuosien päästä voi tehdä esim puolta työviikkoa ilman kituuttamista. Tällöin on aikaa näille edellämainituille aktiviteeteille.

Joopa joo. Jotkut on lukeneet vielä pidemmälle ja on nyt työttömänä. Yli nelikymppisenä tutkijantyöstä pihalle joutunut ei saa enää työtä mistään.

No Joo aika totta. Jos perheessä on kaksi perus duunaria ja osaa rahankäytön, ei siis ole liian paljon velkoja Ym niin elämä on ihan jees. Vähemmän stressiä kuin korkeakoulutetuilla, työt ei tule kotiin ja uniin. Ja sit Se tärkein, kun lapsi sairastaa niin ei muuta kuin jäät hyvillä mielin kotiin. Siellä joku muu tekee sun työn. Näinhän Se yleensä asiantuntija Ym hommissa ei ole. Hommat kasaantuu vaikka teet niitä kotoa käsin omalla tai lapsen saikulla.

Minusta missä tahansa työssä voi olla ns. helppoa tai vaikeaa. Tarkoitan sitä, että kassa jolla pientä pätkää 0-sopimuksella ei varmaan koe elävänsä kovin "turvattua ja helppoa" elämää.

Lisäksi ihmiset esim. harrastavat eri asioita, itse en harrasta mitään kallista, joten minulla ei sen puolesta tarvitse olla isoja tuloja. Sitten taas on tuttuja joilla on kalliita harrastuksia, mutta joista saavat niin paljon etteivät voi niistä luopua (esim. oma hevonen, autojen "rakentaminen") --> pitää panostaa uraan ja palkkaan jotta saavat rahaa harrastuksiin.

Elämä on pitkälle komprmisseja, harvoilla on varaa kaikkeen, eli pitää priorisoida asiat niin että jostain pihistää ja johonkin panostaa :)

Jos tähtää korkealle, sillin tähtää tahalliseen työttömyyteen. Valtio tekee kaikkensa pakottaakseen sut orjakseen ja vain hampaat irveensä suostuu maksamaan pienet tuet ja nekin sen takia, että pienet tuet ovat linnatuomioat paljon halvempi vaihtoehto. Samateen saat kuulla jatkuvaa vittuilua typeriltä työnsankarailta, jotka ovat liian sokeita nähdäkseen elämän parempia puolia ja luulevat olevansa vitun hyviä ihmisiä ihan sen perusteella, että suostuvat valtiovallan tahdosta menemään töihin.

Jos kuitenkin pystyt pitämään pääsi ja kieltäytymään töistä, olet vahva, kypsä ja itsenäinen ihminen. Ihminen jota ei haittaa lampaitten ym. työnsankarien huutelut sekä ihminen joka ei systemaattisesta painostuksesta ja ukaaseista huolimatta suostu valtion orjaksi.

Voivoi kun ap:ta ahdistaa. Ehkä ei enää kannata yrittää sinne lääkikseen, jos kerran ei ole lahjoja.

Minä kouluttauduin FM:ksi opintotuella. Nautin siitä, vaikka se oli kituuttamista. Se oli kuitenkin itsenäistä elämää ja sain tehdä mitä halusin. Ei tarvinnut hakea monta vuotta yliopistoon, koska oli lukupäätä. Olen nyt työssä, josta maksetaan nettona 2200 euroa, eli viisisataa duunarimieheni palkkaa enemmän. Lapsia olen tehnyt tietoisena valintana vain yhden. Jää aikaa harrastuksille, pullan leipomiselle ja mille haluan.

En tähtää tämän korkeammalle. Olen jo melko korkealla, ja tämä taso riittää minulle.