Lue keskustelun säännöt.
Vuorotyö tappaa parisuhteen?
15.03.2015 |
Parisuhde muutenkin aika kuollut. Seksiä viimeksi ehkä 5 viikkoa sitten. En muista enää. Normitilanne, että seksiä ollut noin kerran kalenterikuukaudessa. En jaksa enää vongatakaan. Muuten ei juuri mitään yhteistä... sitten vielä miehen vuorotyö. Aamu-iltavuoroa milloin mitenkin. On kotona kun on, parhaimmillaan työviikolla nähdään pari tuntia päivässä. Minä teen päivätöitä ja mies viime aikoina enimmäkseen iltaa. Joskus ei nähdä moneen päivään kuin ovenraossa jos sitäkään. Ei soitella edes. Mitäpä asiaa olisikaan ja ei saa häiritä. Kumpikin hoitaa oman osuutensa lapsenhoidosta. No vapaapäivinään se hoitaa lasta joko koko päivän tai osan päivää. Saan omaa aikaa, aikaa olla ihan yksin... mitään en voi suunnitella monen päivän päähän. Mies ei viitsi ajatella niin pitkälle. Miehellä työttömyyttäkin välillä, on otettava ne vuorot mitä saa ja nyt sille on tarjottu jotain muutaman kuukauden iltapestiä. Miten mä kestän jos muutenkin nähtäisiin sitten vain kerran viikossa jos kuljetaan aina toistemme ohi arjessa eri aikataulujen takia ja onko se sitten laatuaikaa millään tasolla että näkee tuppisuumiestä päivänä parina ja parisuhde... missä se on? On tämäkin avioliitto. Kaikenko se kestää? :(
Kommentit (22)
En kyllä menisi vuorotyötä syyttämään, kyllä tuossa taustalla paljon muutakin taitaa olla. Meillä mies tehnyt kolmivuoroa viimeiset 20v ja onnellinen parisuhde meillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä koskaan ollutkaan muuta yhteistä kuin seksi ja stereotyyppisen parisuhteen leikkiminen?
Vuorotyö tappaa kaiken. Ei se ole ihmisille tarkoitettu. 9 vuotta jaksoin, nykyisin päivätyö ja pieni palkka. Ekaa kertaa vuosiin onnellinen!
Itse teen 24h vuoroa ja kun kotiudun niin nukun. Kyllä meillä silti parisuhde hyvin voi.
Meillä mies tekee yötyötä ja todellakin syö parisuhdetta. Yhteistä aikaa ei lastenhoidolta yksinkertaisesti ole, mies menee lepäämään viimeistään silloin kun lapsetkin. Parannusta ei näy, eikä miestä omien sanojensa mukaan mikään päivätyö edes kiinnosta. Rankkaa on, kaipaan mieheni seuraa suunnattomasti etenkin iltaisin. Ennen sentään teki sellaista vuoroa että yhteistä aikaa oli. Nyt monta vuotta menty näin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan aina tehty molemmat kolmivuorotyötä ja ihan hyvin on sujunu. 20 yhteistä vuotta takana ja lapsiakin on. Välillä nähdään vaan ovenraossa, mutta kahvipaussilla tekstaillaan.:)
Kyllä ne ongelmat taitavat olla ihan muualla kuin vuorotyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies perustelee pettämistään minun vuorotyöllä. Tein aamu- ja iltavuoroja vaihtelevasti ja noin kerran kuukaudessa lauantai ja sunnuntai aamun. Olin kuulemma liikaa pois kotoa. Ylitöitä saattoi tulla korkeintaan yhden työvuoron verran kuukaudessa, kun olen esim. Jatkanut aamuvuorosta iltaan. Öitä en ole tehnyt koska en ole halunnut. Mies itse on matkustanut työnsä vuoksi, tosin pisin työmatka oli viikon mittainen.
Kaikki työ tappaa syvän rakkaussuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsmennettäköön vielä, että lopputuloksena vaihdoin alaa pois sote-alalta, jossa paljon tehdään vuorotyötä. Mies on myös valittanut, että pitää itse tienata rahansa ja häntä on vituttanut, että tienaan tuplasti vähemmän kuin hän. Luin sitten itseni insinööriksi säännöllisten työaikojen ja paremman palkan toivossa. Nyt mies ei voi sietää, että lähes kaikki työkaverini ovat miehiä. Toivoo, että palaisin takaisin sote-alan työhöni. "Kahvittelemaan lääkärien kanssa", niinkuin olivat salarakkaansa kanssa epäilleet. En tunne yhtäkään lääkäriä nimeltä, enkä ole heidän kanssaan sairaalan kahviloissa käynyt...
Meillä mies tekee pitkää päivää, lähtee aamulla ja tulee illalla noin 21-22. Näin myös viikonloppuna.
Vapaa päiviä pari kuukaudessa. Lomaa joskus pari päivää.
Ei meillä ole mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pilaa koko perheen elämän! Kaikki pyörii iskän työvuorojen mukaan. Hys hys lapset, iskä nukkuu nyt. Ei me päästä teille kylään kun mies on töissä, lähdenpä taas lasten kanssa yksin pihalle leikkimään. Yhdellä autolla ei pärjää. Miksi iskä on taas niin huonolla tuulella. No se on vaan väsynyt kun nukkunut huonosti, ei kannata välittää sen huudosta ja kiukutteluista. Heräsin taas kun mies söi, kolisteli keittiössä. Ei nuku enää öitänsä normaalisti. Ai, mitä te teette Jussina taikka jouluna? Mies on töissä 12 tuntia. Ollaan taas keskenään lasten kanssa. Jne jne. Yli 20 vuotta tätä sontaa.
Itse teen vuoroa, lähinnä yötä mutta sitä vastoin on paljon vapaata. Yövuoro ei ole koskaan haitannut muiden elämää, nukun kuulosuojaimet päässä.
Myös lapset hoidin kun olivat pieniä, tein yötä, ja lapset sai olla kotona monta vuotta . Parisuhde ei kuole työ takia vaan ihan jonkun muun asian takia.
Ei se maailma pyöri pelkästään 8-16 kannattaa hiukan katsoa peiliin jos kokee toisen työn ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini, pakon edessä, kasvatti viikolla neljää lastaan ja kävi töissä. Isä tuli ensi kerran kuukaudessa kotiin viikonlopuksi (työt Etelä-Suomessa ja koti Pohjois-Pohjanmaalla, ei autoa ja vähän rahaa, puhutaan 1960-luvusta), sitten kävi joka viikonloppu, ulkomailla ollessa kerran kuukaudessa. Hyvin pärjättiin, meistä kasvoi vahvoja ja vastuuntuntoisia ihmisiä, opimme hoitamaan osamme kodin hommista ja vanhempien avioliitto kesti onnellisena kuolemaansa asti.
Jos mietitään elämän helppoutta nyt silloiseen (koneet pesee, on imurit, päiväkodit, autot lähes kaikilla jne.) niin hämmästelen nykyihmisten jaksamattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Äitini, pakon edessä, kasvatti viikolla neljää lastaan ja kävi töissä. Isä tuli ensi kerran kuukaudessa kotiin viikonlopuksi (työt Etelä-Suomessa ja koti Pohjois-Pohjanmaalla, ei autoa ja vähän rahaa, puhutaan 1960-luvusta), sitten kävi joka viikonloppu, ulkomailla ollessa kerran kuukaudessa. Hyvin pärjättiin, meistä kasvoi vahvoja ja vastuuntuntoisia ihmisiä, opimme hoitamaan osamme kodin hommista ja vanhempien avioliitto kesti onnellisena kuolemaansa asti.
Jos mietitään elämän helppoutta nyt silloiseen (koneet pesee, on imurit, päiväkodit, autot lähes kaikilla jne.) niin hämmästelen nykyihmisten jaksamattomuutta.
Samaa olen miettinyt. Laiskoja ne on ja liian helpolla päässeitä.
Vierailija kirjoitti:
Pilaa koko perheen elämän! Kaikki pyörii iskän työvuorojen mukaan. Hys hys lapset, iskä nukkuu nyt. Ei me päästä teille kylään kun mies on töissä, lähdenpä taas lasten kanssa yksin pihalle leikkimään. Yhdellä autolla ei pärjää. Miksi iskä on taas niin huonolla tuulella. No se on vaan väsynyt kun nukkunut huonosti, ei kannata välittää sen huudosta ja kiukutteluista. Heräsin taas kun mies söi, kolisteli keittiössä. Ei nuku enää öitänsä normaalisti. Ai, mitä te teette Jussina taikka jouluna? Mies on töissä 12 tuntia. Ollaan taas keskenään lasten kanssa. Jne jne. Yli 20 vuotta tätä sontaa.
Just. Olen 3-vuorotyötä tekevä äiti eikä elämämme ole tuollaista. Kyllä niitä vapaitakin on välillä ihan 4 päivää putkeen ja hyvin ehtii perheen kanssa puuhastelemaan. Joskus napsahtaa joulu- ja juhannusnakki ja ei sekään ole ongelma. Enkä huuda ja raivoa. Ehkä teillä on muutakin ongelmaa kuin miehen vuorotyö...
Tuttu juttu. Meillä molemmat on vuorotöissä. Kun mies on yövuorossa, minä saatan olla iltavuorossa, tai kun mies on iltavuorossa, minä olen aamuvuorossa. Vapaat voi mennä täysin ristiin, joskus kolmekin viikkoa ennen kuin sattuu samaan aikaan. Niitä pitää aina erikseen pyytää tiettyyn ajankohtaan jos haluaa, mutta toiveita ei voi esittää kovin paljoa kun niitä ei välttämättä voida toteuttaa. Lisäksi tämä nykyinen krooninen työntekijäpula pakottaa äkillisiin ylitöihin ja vuoronvaihtoihin. Olen itse hoitoalalla.
Turhauttavaa on ja välillä kiristyy hermot. Onneksi ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyö tappaa kaiken. Ei se ole ihmisille tarkoitettu. 9 vuotta jaksoin, nykyisin päivätyö ja pieni palkka. Ekaa kertaa vuosiin onnellinen!
Aijaa, minä tykkään :) minut uuvutti se helkutin 8-16 työ 5 päivänä viikossa. Hyi.
Vuorotyö tappaa kaiken muunkin kuin seksin-myös liikunnan, yhteisen matkustelun, kaverisuhteet ja terveyden. Oma on valinta, onneksi itse irtisanouduin vuorotyöstä vuosia sitten vaikka palkka tippui 30%. En jaksaisi enää alkaa edes seurustelemaan vuorotyöläisen kanssa. Hoida siinä yhdessä lapsia 'yhdessä' ja tapailet kavereita kun toinen on aina töissä. Lapsille myös sanonut, että älkää ikinä opiskelko alalle jossa on pakko tehdä vuorotyötä. Kunnia tosin heille jotka sitä tekee.
Me ollaan asuttu vuosia eri osoitteissa ja parisuhteessa menee loistavasti. Kannattaa miettiä omia odotuksia ja sitten sitä, kuinka kauan mikäkin elämäntilanne kestää. Onko tuo tilanne sellainen, joka tulee kestämään kauan vai onko se väliaikaista. Jos väliaikaista, niin sitä on helpompi sietää kun voi ajatella, että paremmat ajat on edessä. Jos sille ei laiteta mitään "päättymisaikaa" ja olo elämä tuntuu ikävältä, niin sitten lähtisin miettimään, voiko sitä jotenkin muuttaa. En tiedä onko apua, mutta tällaisilla väliaikakartoituksilla me ollaan menty eteenpäin.