Luin Surupäiväkirja-blogia ja nyt olen itkenyt sängyn pohjalla koko päivän
Tämä järkyttää niin paljon vaikka mitään vastaavaa en ole kokenutkaan. Minulla on alle vuoden ikäinen vauva, ja ehkä eläydyin noihin tapahtumiin niin intensiivisesti että alkoi tuntumaan ihan todella pahalta. Blogia kirjoittaa nainen, joka menetti lapsensa perhesurman uhrina, kun mustasukkainen ex-puoliso ampui lapsen ja itsensä kostona.
Oletteko lukeneet, mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (25)
Kiitos vinkistä, alan lukemaan. Mielenkiintoinen aihe, vaikka tietysti aika surullinen ja järkyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkistä, alan lukemaan. Mielenkiintoinen aihe, vaikka tietysti aika surullinen ja järkyttävä.
Uskomattoman voimakas nainen kun osaa käsitellä surua ja tuskaa niin rauhallisesti.
Joo muistan tämän tapauksen, Ivalon perhesurman kun googlaa, niin löytyy paljon lisää tietoa. Ihan hirveää, en osaa edes kuvitella millaista tuskaa tuo Mari on käynyt läpi.
Liian surullinen minulle. Mies vaikutti blogin perusteella todella vaaralliselta suhteen alusta lähtien.
Tätä on niin vaikeaa ymmärtää. Äiti menetti tyttären ja tytär elämän. Niin julmaa.
Seuraan instassa ja olen lukenut blogia.
Aivan järkyttävää,surullista ja turhaa.
Vaikea ymmärtää miten voi tuosta järjissään selvitä.
Kunpa voisi jotenkin surussa auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Liian surullinen minulle. Mies vaikutti blogin perusteella todella vaaralliselta suhteen alusta lähtien.
Nuoria, etenkin naisia, pitäisi kyllä enemmän valistaa näistä vaaran merkeistä. Hänkin nuorena ja naiivina uskoi että asiat paranevat vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian surullinen minulle. Mies vaikutti blogin perusteella todella vaaralliselta suhteen alusta lähtien.
Nuoria, etenkin naisia, pitäisi kyllä enemmän valistaa näistä vaaran merkeistä. Hänkin nuorena ja naiivina uskoi että asiat paranevat vielä.
Pitäisi nimenomaan valistaa oikeista vaaran merkeistä. Nykyisin jos jotain valistusta tapahtuukin niin se on sitten taas jotain kärjistetetyä missä kaikista miehistä tehdään mahdollisia surmaajia.
Vierailija kirjoitti:
Seuraan instassa ja olen lukenut blogia.
Aivan järkyttävää,surullista ja turhaa.
Vaikea ymmärtää miten voi tuosta järjissään selvitä.
Kunpa voisi jotenkin surussa auttaa.
Päässä täytyy olla kyllä oikeasti pahasti jotain vialla (esim. psykoosi), jotta kykenee oman lapsensa surmaamaan. Voisi kuvitella, että ihmisen tarve suojella jälkeläistään on ihan biologinenkin ja tuon vietin ylittäminen vaatii jotain kunnon sekoamista. Aivan järkyttävä tapaus kaikenkaikkiaan.
instaa seuraanut, äiti laittaa sinne kuvia lapsesta
Vierailija kirjoitti:
instaa seuraanut, äiti laittaa sinne kuvia lapsesta
Ihanaa että hänellä on tytöstä paljon muistoja, samalla voin kyllä kuvitella että kuvien katsominen on raastavaa. Kuvissa on mielestäni välitön tunnelma: lapsen elämää ja juttuja. Sitten kun ne kuvat asettaa tämän tarinan kontekstiin, on vaikea enää käsitellä koko asiaa edes.
Ei pidä olla ymmärtäväinen häiriintyneelle käytökselle vaan lähteä heti. Se ei paremmaksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraan instassa ja olen lukenut blogia.
Aivan järkyttävää,surullista ja turhaa.
Vaikea ymmärtää miten voi tuosta järjissään selvitä.
Kunpa voisi jotenkin surussa auttaa.Päässä täytyy olla kyllä oikeasti pahasti jotain vialla (esim. psykoosi), jotta kykenee oman lapsensa surmaamaan. Voisi kuvitella, että ihmisen tarve suojella jälkeläistään on ihan biologinenkin ja tuon vietin ylittäminen vaatii jotain kunnon sekoamista. Aivan järkyttävä tapaus kaikenkaikkiaan.
Aihetta on tutkittu ja hyvin harvoin on kyseessä psykoosista.
järkyttävää se teksti pannuhuoneessa , olisi kannattanut puhua, ja kuitenkin äiti on kertonut miehen oleen rakastava isä.
Älä lue tuollaista, kun sinulla on itselläsi jos jonkinmoista hormonimyrskyä vauvasi kanssa.
Myöskään masentuneena ei todellakaan pidä alkaa uppoutumaan johonkin syvällisiin eksistentiaalisiin taidepläjäyksiin ja elämän syviin tarkituksiin, vaan kevyeen viihteeseen, mikä ei rasita ja masenna lisää. Sellainen kiva pikkukiva, elämänmyönteinen hömppä ja ojasta pääsee kyllä ylös opettavaisuus on tervehdyttävää.
Ei tietenkään tarvitse katsoa kaiken päivää kissavideoita, ellei tykkää niistä. Voi katsoa eri maiden Suurmestareita, Sohvaperunoita, Hyvät ja huonot uutisia, Kumman kaa:ta ja ihan mikä itteä vähänkin huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraan instassa ja olen lukenut blogia.
Aivan järkyttävää,surullista ja turhaa.
Vaikea ymmärtää miten voi tuosta järjissään selvitä.
Kunpa voisi jotenkin surussa auttaa.Päässä täytyy olla kyllä oikeasti pahasti jotain vialla (esim. psykoosi), jotta kykenee oman lapsensa surmaamaan. Voisi kuvitella, että ihmisen tarve suojella jälkeläistään on ihan biologinenkin ja tuon vietin ylittäminen vaatii jotain kunnon sekoamista. Aivan järkyttävä tapaus kaikenkaikkiaan.
Aihetta on tutkittu ja hyvin harvoin on kyseessä psykoosista.
Tämä olikin uutta tietoa minulle, erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraan instassa ja olen lukenut blogia.
Aivan järkyttävää,surullista ja turhaa.
Vaikea ymmärtää miten voi tuosta järjissään selvitä.
Kunpa voisi jotenkin surussa auttaa.Päässä täytyy olla kyllä oikeasti pahasti jotain vialla (esim. psykoosi), jotta kykenee oman lapsensa surmaamaan. Voisi kuvitella, että ihmisen tarve suojella jälkeläistään on ihan biologinenkin ja tuon vietin ylittäminen vaatii jotain kunnon sekoamista. Aivan järkyttävä tapaus kaikenkaikkiaan.
Narsisti voi kyetä tuohon ihan ilman psykooseja. Niin pahasti persoonaltaan häiriintynyt pystyy kylmästi sivuuttamaan tuon vietin, eikä kykene rakastamaan lastaan.
Luettu on. Kesällä perehdyin tähän tapaukseen blogissa ja Minfossa. Tämä on sellaista musertavaa surua jonka kokeneelle en osaisi sanoa mitään järkevää. Kaikki tuntuisi mitättömältä.
Ei ketään?