Luin Surupäiväkirja-blogia ja nyt olen itkenyt sängyn pohjalla koko päivän

Vierailija kirjoitti:

Älä lue tuollaista, kun sinulla on itselläsi jos jonkinmoista hormonimyrskyä vauvasi kanssa.

Myöskään masentuneena ei todellakaan pidä alkaa uppoutumaan johonkin syvällisiin eksistentiaalisiin taidepläjäyksiin ja elämän syviin tarkituksiin, vaan kevyeen viihteeseen, mikä ei rasita ja masenna lisää. Sellainen kiva pikkukiva, elämänmyönteinen hömppä ja ojasta pääsee kyllä ylös opettavaisuus on tervehdyttävää. 

Ei tietenkään tarvitse katsoa kaiken päivää kissavideoita, ellei tykkää niistä. Voi katsoa eri maiden Suurmestareita, Sohvaperunoita, Hyvät ja huonot uutisia, Kumman kaa:ta ja ihan mikä itteä vähänkin huvittaa.

Tämä on minusta hyvä ja viisas neuvo. Älä uppoa hormonihuuruissa toisen suruun. Keskity omaan elämääsi ja vauvaasi. Hormonit tekevät raskauden jälkeen tepposia, masentumisen riski on olemassa. Keskity omaan ja vauvasi hyvinvointiin. Oikeasti.

Jatkan vielä. Vauvasi aistii ja huomaa itkusi ja huolestuu. Se ei todellakaan ole hänelle hyväksi. Voi vielä tulla omiakin murheita, joille et voi mitään. Nyt lopeta tuo rypeminen vieraan ihmisen surussa.

Jos oikeasti suretkin tässä omia surujasi, hae apua. Synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa, jos siitä on tässä kyse, ei ole leikkimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian surullinen minulle. Mies vaikutti blogin perusteella todella vaaralliselta suhteen alusta lähtien.

Nuoria, etenkin naisia, pitäisi kyllä enemmän valistaa näistä vaaran merkeistä. Hänkin nuorena ja naiivina uskoi että asiat paranevat vielä.

Pitäisi nimenomaan valistaa oikeista vaaran merkeistä. Nykyisin jos jotain valistusta tapahtuukin niin se on sitten taas jotain kärjistetetyä missä kaikista miehistä tehdään mahdollisia surmaajia.

Alapeukuttajat ovatkin sitten varmaan taas sitä mieltä että kaikki miehet on lapsiaan surmaavia psykoja. Tähän palstaan voi aina luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä. Vauvasi aistii ja huomaa itkusi ja huolestuu. Se ei todellakaan ole hänelle hyväksi. Voi vielä tulla omiakin murheita, joille et voi mitään. Nyt lopeta tuo rypeminen vieraan ihmisen surussa.

Jos oikeasti suretkin tässä omia surujasi, hae apua. Synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa, jos siitä on tässä kyse, ei ole leikkimistä.

Kiitos että huolehdit. Minulla on tosiaan taipumusta vajota synkkiin asioihin, kiinnostun näistä liikaa. AP

Paljon on myös naisia, jotka tappavat lapsensa, eivät edes anna mahdollisuutta syntyä.