Miksi jätit lastesi isän?
Oliko oikea ratkaisu?
Ero pyörii mielessä päivittän. Tuntuu vaan, että ei ole riittävän kamalaa, että olisi " lupa erota" . Ahdistaa...
Kommentit (8)
Lasteni isästä erosin jo raskausaikana, ja se oli paras ratkaisu ikinä. Syynä oli tulevan isukin silloiset päihde ongelmat jotka jatkuvat edelleen. Ei ole pitänyt yhteyttä lapseen, ja parempi niin, ainakin niin kauan kun/jos pääsee takaisin jaloilleen.. Täällä aletaan tietysti reuhata että kestettävä on lasten takia, mutta ahdistunut ja masentunut äiti ei ole lapsilleen hyväksi, tai ainakaan parhaaksi. Se että sinua ahdistaa on riittävä syy erota, JOS asioille ei todella ole mitään tehtävissä. Rohkeutta:) Nimim. Parempi yksin kuin vittumaisen miehen kanssa.
Voinko viedä lapsilta isän? Vain siksi, että itselläni olisi mukavampaa. Haaveilen siitä kuinka laittaisin lapsilleni ja itselleni oman asunnon. Kuinka ei tarvitsisi katsella jatkuvaa murjotusta.
Miehellekin se olisi ihan maailmanloppu. Ja miten ne lapset sen ottaisi?
Tuskin koskaan löytäisin ketään toista miestä, millaista olisi vanheta yksin?
Jos mieskin haluaisi erota, olisin valmis eroamaan. Yksin on vaikea päätöstä tehdä. Varsinkin kun toinen tulisi taistelemaan vastaan kaikin voimin. Ja hurmannut hän on ennenkin...
Ap
Siksipä sai jäädä unholaan. Enkä ole hetkeäkään katunut eroa. En tykkää yhtään huumehörhöistä.
Oli aivan patologinen valehtelija. Ei kaduta yhtään. Eipä enää tarvitse tuhlata energiaa miettimiseen, että mikä on totta :)
lapsia vaikka eroaisitte. Mikä estää miestäsi tavata lapsia eron jälkeen?
Ei parisuhdetta tarvitse lasten takia ylläpitää jos muuten ei toimi.
Pahimpana oli se, että piti yllä suhdetta toiseen naiseen. Mun kanssa suunnitteli toista vauvaa ja samalla viikolla puhui tän toisen naisen kanssa yhteen muuttamisesta. Väitän että hänen touhuillaan ei olisi ollut kovinkaan vaikeaa saattaa kaksi naista yhtä aikaa raskaaksi, niin taitavasti pelasi kaksoiselämää.
Valehtelu, pettäminen ja mielenterveysongelmat syynä siis meillä.
Välillä mietin, että miksi piti käydä näin. Ihan itkettää että miten minun rakas ihminen joutui tuommoiseeen kohtaloon. Hän oli ihan helvetin hieno mies minulle 8 vuotta, mutta sitten vakava sairaus iski ja koko mies hävisi pahuuden valtaan. Siinä meni sitten meiltä isi ja exältä perhe. Meille nyt kyllä tullut uusi isi ja exällä uusi onni, mutta silti mieltäni painaa, että miten pienestä sysäyksestä tämäkin kaikki oli. Yksi asia johti toiseen ja lumipalloefekti vei mieheni valheiden vyyhtiin.
Miten tämä toinen patologinen valehtelija? Oliko aina sellainen vai muuttuiko hän ajan myötä? Mä mietin välillä, että minkä verran mielenterveysongelmien lisäksi vaikutusta oli masennuslääkkeillä, jotka vei omaatuntoa hiljaisemmaksi...
Ei ole enää mitään tunteita jäljellä. Elän vain päivän kerrallaan, en odota tulevaa. Mitään järkevää syytä ei ole erota, mutta kyllähän se mielessä liikkuu, et tässäkö tää oli - mun elämä.
Elän vain lapsille, itselleni en enää odota mitään.
Et ole yksin ajatuksinesi.