Hei äidit, joiden miehet paljon pois kotoa.

Mies yrittäjä, ei muita lomia kuin viikonloput (usein töissä silloinkin) ja arkeen sattuvat pyhät sekä toisinaan pienet matkat. On kotona erittäin vähän, työpäivä vähintään 6-18, yleensä enemmän, ei päivääkään ole pitänyt isyyslomia tms, kolme lasta.
Ja niin. Olen kuin yksinhuoltaja arjessani sillä erotuksella, että rahasta ei tee tiukkaa. Teen kaikki kotityöt yksin, leikkaan nurmikon, teen lumityöt, käyn kaupassa.. Ja näin ollut aina. Kaiken lisäksi meillä ei ole minkäänlaista turvaverkkoa, koskaan emme saa lapsia viikonlopuksi mummolaan tai yökylään. Olen raahautunut kauppaan suunnilleen suoraan synnäriltä, vauvat ovat ulkoilleet heti kotiutumispäivänä, koska on ollut pakko. Ja kyllähän se näkyy. Olen hirveän väsynyt, stressaantunut ja ns.loman tarpeessa. Mutta parisuhde on kunnossa eikä tämä ikuista ole. Silti tällä ymmärryksellä harkitsisin kaksi kertaa ennen kuin yrittäjän kanssa ryhtyisin perhettä perustamaan. Yritys ja miehen tarpeet menevät aina ensisijalle. Sitten tullaan me muut.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 15:45"]

Mies yrittäjä, ei muita lomia kuin viikonloput (usein töissä silloinkin) ja arkeen sattuvat pyhät sekä toisinaan pienet matkat. On kotona erittäin vähän, työpäivä vähintään 6-18, yleensä enemmän, ei päivääkään ole pitänyt isyyslomia tms, kolme lasta. Ja niin. Olen kuin yksinhuoltaja arjessani sillä erotuksella, että rahasta ei tee tiukkaa. Teen kaikki kotityöt yksin, leikkaan nurmikon, teen lumityöt, käyn kaupassa.. Ja näin ollut aina. Kaiken lisäksi meillä ei ole minkäänlaista turvaverkkoa, koskaan emme saa lapsia viikonlopuksi mummolaan tai yökylään. Olen raahautunut kauppaan suunnilleen suoraan synnäriltä, vauvat ovat ulkoilleet heti kotiutumispäivänä, koska on ollut pakko. Ja kyllähän se näkyy. Olen hirveän väsynyt, stressaantunut ja ns.loman tarpeessa. Mutta parisuhde on kunnossa eikä tämä ikuista ole. Silti tällä ymmärryksellä harkitsisin kaksi kertaa ennen kuin yrittäjän kanssa ryhtyisin perhettä perustamaan. Yritys ja miehen tarpeet menevät aina ensisijalle. Sitten tullaan me muut.

[/quote]

Jos rahasta ei tee tiukkaa, niin oletko harkinnut että ostaisit kotiapua? Mistä tiedät ettei ole ikuista, siis mikä on aikajänne? Ehditkö kotona tehdä kaikki mitä haluaisit/pitäisi, vai jääkö jotain tekemättä? Tsemppiä. Mulla sentään mies on muutaman viikon pitänyt isyysvapaata.

Mies on töissä 12h päivässä plus matkat, lomia ei juuri ole. Rahasta tekee tiukkaa. Tukiverkkoa ei ole, en ole 2,5 vuoteen käynyt yksin edes kaupassa. Miehen vanhemmat ei auta kun "sitä varten se mies on". Väsyttää. Ahdistaa. Päivät on pitkiä. Samalla vaivalla olisin yh. Vituttaa välillä kun tutut Yh:t valittaa kuinka rankkaa on, sitten kuitenkin fb:ssä hehkutetaan omaa aikaa kun lapsi/lapset on etetävanhemmalla/isovanhemmilla viikonlopun.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 16:08"]

Mies on töissä 12h päivässä plus matkat, lomia ei juuri ole. Rahasta tekee tiukkaa. Tukiverkkoa ei ole, en ole 2,5 vuoteen käynyt yksin edes kaupassa. Miehen vanhemmat ei auta kun "sitä varten se mies on". Väsyttää. Ahdistaa. Päivät on pitkiä. Samalla vaivalla olisin yh. Vituttaa välillä kun tutut Yh:t valittaa kuinka rankkaa on, sitten kuitenkin fb:ssä hehkutetaan omaa aikaa kun lapsi/lapset on etetävanhemmalla/isovanhemmilla viikonlopun.

[/quote]

Varmaan on raskasta :/. Mutta jos eroaisitte niin ethän sinä varmaan sittenkään saisi lasta miehelle, kun hän aina töissä, etkä isovanhemmille? Yritetään ajatella että lapset ei ole montaa vuotta pieniä, sitten helpottaa. Tai voitko itse harkita että panisit lapsen hoitoon, eläisit niin kuin yh kun kerran siltä tuntuu jo valmiiksi, ei varmaan monikaan yh olisi monta vuotta kotihoidontuella?

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 15:54"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 15:45"]

Mies yrittäjä, ei muita lomia kuin viikonloput (usein töissä silloinkin) ja arkeen sattuvat pyhät sekä toisinaan pienet matkat. On kotona erittäin vähän, työpäivä vähintään 6-18, yleensä enemmän, ei päivääkään ole pitänyt isyyslomia tms, kolme lasta. Ja niin. Olen kuin yksinhuoltaja arjessani sillä erotuksella, että rahasta ei tee tiukkaa. Teen kaikki kotityöt yksin, leikkaan nurmikon, teen lumityöt, käyn kaupassa.. Ja näin ollut aina. Kaiken lisäksi meillä ei ole minkäänlaista turvaverkkoa, koskaan emme saa lapsia viikonlopuksi mummolaan tai yökylään. Olen raahautunut kauppaan suunnilleen suoraan synnäriltä, vauvat ovat ulkoilleet heti kotiutumispäivänä, koska on ollut pakko. Ja kyllähän se näkyy. Olen hirveän väsynyt, stressaantunut ja ns.loman tarpeessa. Mutta parisuhde on kunnossa eikä tämä ikuista ole. Silti tällä ymmärryksellä harkitsisin kaksi kertaa ennen kuin yrittäjän kanssa ryhtyisin perhettä perustamaan. Yritys ja miehen tarpeet menevät aina ensisijalle. Sitten tullaan me muut.

[/quote]

Jos rahasta ei tee tiukkaa, niin oletko harkinnut että ostaisit kotiapua? Mistä tiedät ettei ole ikuista, siis mikä on aikajänne? Ehditkö kotona tehdä kaikki mitä haluaisit/pitäisi, vai jääkö jotain tekemättä? Tsemppiä. Mulla sentään mies on muutaman viikon pitänyt isyysvapaata.
[/quote]

Siis ajattelen, että kun lapset kasvaa, elämä koko ajan helpottuu. Teen itse osa-aikaa tällä hetkellä ja sen takia ehdin ja jaksan tehdä suunnilleen kaiken kotona yksin. Jos työni olisi täydellä työajalla, olisi luultavasti pakko ostaa kotiapua, eihän yksi ihminen mahdottomaan repeä. Eikä kyllä esim.ikkunoiden pesun ostaminen nytkään olisi yhtään hullumpi ajatus.

Meillä mies teki matkatöitä, kun lapset (3) olivat pieniä. Minusta oli helpompaa, kun mies oli poissa. Tunnelma kotona oli rennompi, ruuanlaittoa oli vähemmän (mies syö tosi isoja annoksia) ja minulla oli auto käytössä. Kotona ollessaan mies makasi sohvalla, katsoi telkkaa. Illalla piti vielä sekstata, halusi rai ei.
Vastuu kodista ja kotitöistä olihoja tapauksessa minulla, oli mies kotona tai ei. Päivärahat puolestaan takasivat hyvän toimeentulon.

Mikä on "paljon poissa"? Meillä mies tekee 10-12 t työpäiviä on silloin tällöin työmatkoilla.

Arjessa tuo näkyy siten, että minun pitää suunnitella työni ja muut menoni lasten mukaan. En voi jäädä ylitöihin, vaan tulen kotiin kiireellä. Ilta menee lasten harrastuskuskauksissa ja kotitöissä. 

Mies on harvoin yli viikon työmatkoilla, eli pystyy yleensä hoitamaan ne "miesten työt", joita en osaa kovin hyvin tehdä (esim. tippuvan hanan vaihtoi juuri). 

Olen niin tottunut tähän tilanteeseen, että se tuntuu tosi normaalilta ja hyvältä. Olen tyytyväinen.

Mies reissaa paljon ja tekee pitkää päivää. Ei tuota ongelmia, olen tyytyväinen enkä kaipaa jatkuvaa seuraa miehestä.

Ei oo raskasta, ulkomailla ravaa jatkuvasti työn merkeissä. Aikuinen lapsi. 

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 16:08"]

Mies on töissä 12h päivässä plus matkat, lomia ei juuri ole. Rahasta tekee tiukkaa. Tukiverkkoa ei ole, en ole 2,5 vuoteen käynyt yksin edes kaupassa. Miehen vanhemmat ei auta kun "sitä varten se mies on". Väsyttää. Ahdistaa. Päivät on pitkiä. Samalla vaivalla olisin yh. Vituttaa välillä kun tutut Yh:t valittaa kuinka rankkaa on, sitten kuitenkin fb:ssä hehkutetaan omaa aikaa kun lapsi/lapset on etetävanhemmalla/isovanhemmilla viikonlopun.

[/quote]

Varmaan on raskasta :/. Mutta jos eroaisitte niin ethän sinä varmaan sittenkään saisi lasta miehelle, kun hän aina töissä, etkä isovanhemmille? Yritetään ajatella että lapset ei ole montaa vuotta pieniä, sitten helpottaa. Tai voitko itse harkita että panisit lapsen hoitoon, eläisit niin kuin yh kun kerran siltä tuntuu jo valmiiksi, ei varmaan monikaan yh olisi monta vuotta kotihoidontuella?
[/quote]

lasta en voi laittaa hoitoon, asumme ulkomailla ja päivähoito on uskomattoman kallista. Muuten laittaisin hoitoon ja kävisin itse töissä, nyt vaan hoitomaksu hoitomaksut olisi suuremmat kuin minun palkkani. Yh:na saisin ilmaisen päivähoidon, mutta muuten se ei muuttaisi mitään, mies tai appivanhemmat tuskin auttaisivat silloinkaan. Arvostan toki sitä tunnin aikuista seuraa joka ilta kun mies tulee töistä.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 16:51"]Meillä mies teki matkatöitä, kun lapset (3) olivat pieniä. Minusta oli helpompaa, kun mies oli poissa. Tunnelma kotona oli rennompi, ruuanlaittoa oli vähemmän (mies syö tosi isoja annoksia) ja minulla oli auto käytössä. Kotona ollessaan mies makasi sohvalla, katsoi telkkaa. Illalla piti vielä sekstata, halusi rai ei.
Vastuu kodista ja kotitöistä olihoja tapauksessa minulla, oli mies kotona tai ei. Päivärahat puolestaan takasivat hyvän toimeentulon.
[/quote]

Tämäkin on kyllä niiiin totta! Omalla tavallaan on helpompaa, kun mies on muualla töissä. Pyykkiäkin vähemmän ja itseä ei niin ärsytä tehdä kaikkea yksin, jos toinen ei ole edes kotona. Usein lisäksi viikonloppuisin höllään omaa otettani siinä uskossa tai toivossa, että toinenkin aikuinen siivoaa ym. Mutta kun sitä eikuitenkaan tapahdu, minulla on maanantaina viikon aloitukseksi kaaos selviteltävänä. Jos olisin yksin lasten kanssa, näin ei kävisi.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 16:51"]Meillä mies teki matkatöitä, kun lapset (3) olivat pieniä. Minusta oli helpompaa, kun mies oli poissa. Tunnelma kotona oli rennompi, ruuanlaittoa oli vähemmän (mies syö tosi isoja annoksia) ja minulla oli auto käytössä. Kotona ollessaan mies makasi sohvalla, katsoi telkkaa. Illalla piti vielä sekstata, halusi rai ei. Vastuu kodista ja kotitöistä olihoja tapauksessa minulla, oli mies kotona tai ei. Päivärahat puolestaan takasivat hyvän toimeentulon. [/quote] Tämäkin on kyllä niiiin totta! Omalla tavallaan on helpompaa, kun mies on muualla töissä. Pyykkiäkin vähemmän ja itseä ei niin ärsytä tehdä kaikkea yksin, jos toinen ei ole edes kotona. Usein lisäksi viikonloppuisin höllään omaa otettani siinä uskossa tai toivossa, että toinenkin aikuinen siivoaa ym. Mutta kun sitä eikuitenkaan tapahdu, minulla on maanantaina viikon aloitukseksi kaaos selviteltävänä. Jos olisin yksin lasten kanssa, näin ei kävisi.

[/quote]

Tämä on muuten minullakin ongelma. Toisaalta tiedän että onhan sen oltava väsynyt kun vihdoin ehtii vapaa-aikaa viettää, mutta äh, haluaisin kuulla milloin hän omasta mielestään tarvitsee sitä vapaa-aikaa. Vastaus on varmasti että aina kun on kotona, mutta senkin voisin hyväksyä kun samalla puhuttaisiin siitä että se lepo on tarpeen. Mutta haluaisin silti että minut pidettäisiin ns. kartalla, että voisin oikeasti omat jutut suunnitella sitten sen mukaan, ei ehkä ärsyttäisi molemmin puolin se viikonlopun löysäily sitten.