Lue keskustelun säännöt.
Miten rankaisette 4-vuotiasta tottelemattomuudesta?
13.03.2015 |
Siinäpä se kysymys olikin. Siis jos sanon 5 kertaa että ei saa vaikkapa kurottaa keittiön tasolle (kuumia astioita, veitsiä) eikä silti usko? Huutamiseksihan se lopulta menee. Tilanteet eskaloituu nopeasti kohtuuttomiksi siihen nähden että alussa oli vain yksinkertainen kielto. Esim menee huoneeseensa suuttuneena ja kiljuu ja paiskaa oven kiinni jolloin vauva 4 kk herää päiväunilta. Kaikki itkee. Sanon 4-vuotiaalle että älä enää tee noin. Hän huutaa takaisin jotain jolloin huomautan että nyt riittää. Tässä kohdin haluaisin "uhata" jollain - esim joku lelu takavarikoidaan päiväksi, telkkukielto tms. Mikä toimii? Haluaisin opettaa hänelle että TÄYTYY TOTELLA. Miten teen sen?!
Kommentit (57)
Remmiä, remmiä, ei siinä sääli auta. Lapsesi kyllä kiittää sitten aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:04"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:28"] Joskus mietin, että nopea nippasu tai tukistus toimisi parhaiten. Se on vaan nykyään laissa kielletty. [/quote] Yläpeukutin vahingossa. En allekirjoita.
[/quote]
No hyvä kun oikaisit. Just tuota sun laittamaasi peukkua muiden joukossa jäin miettimään.
Kodista pitäisi mun mielestä karsia kaikki sellaiset typerät säännöt kuten "ei koskaan saa kurottaa tiskipöydälle". Tuskin kenelläkään siellä on aina jotain kiehuvaa tai puukkojen armeijaa. Sen sijaan jos tavaroiden vetäminen alas on ongelma (jatkuva!) ja vaara todellinen, voi alkaa laittaa turvaratkaisuita, kuten vaikka hellan suoja. Voi myös kysyä lapselta, mikä siellä tiskipöydällä kiinnostaa, miksi sinne pitää pyrkiä? Entä jos lapsi on vain utelias? Jos kyse on tästä, niin pieni muovipalli keittiössä voi auttaa siinä, että lapsi pääsee kurkkaamaan sinne korkealle tasolle, mutta samalla pitää opettaa varovaisuutta. Jos sinne pöydälle on laittanut kuuman padan, pitää vahtia ja varoittaa. Mutta epäilen, että siellä ei kuitenkaan niitä "aina" ole.
Kun lapsi ymmärtää kiellon perusteineen, mutta aikuinen kuitenkin samalla ymmärtää lapsen tarpeen selvittää asioita ja ymmärtää ympäristöä + tutustua siihen, päästään jo pitkälle. Jotkut säännöt ovat vaikeita, melkein mahdottomia lapsella toteuttaa, kuten rauhallinen liikkuminen "aina" ja hiljaisuus. Olisikin hienoa, jos vauva voisi nukkua ulkona vaunuissa ja esikoinen saisi sen ajan olla vapaasti. Aina tämä ei ole mahdollista, mutta jos sille esikoiselle on tosi vaikeaa olla hiljaa, häntä täytyy rankaisemisen sijaan auttaa.
Toisen lapsen tuloa taloon on kuvailtu, että se on vähän sama kuin mies toisi kotiin asumaan uuden naisen ja asia on vain pakko niellä. Se voi olla lapselle tosi iso kriisi, joten hän luultavasti kokeilee rakastatteko häntä yhä.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 23:10"] [quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:28"]No en tietääkseni, tässä juuri nyt apua pyydän. Haluaisin olla tiukka mutta järkevä. Ollaanko annettu tolle liikaa huomiota? Ap [/quote] Eli sekoamisellasi pilaat kaikkien elämän?. [/quote] Mitä mitä, en ymmärrä? Ap [/quote] Et ymmärrä vajonneesi lapsen tasolle: haluat rangaista 4v:tä siitä, että sillä on paha olla. [/quote] Lapsellani on paha olla, kun pari kertaa viikossa ei mene käskyt perille ensi yrittämällä? Ei me olla mikään ongelmaperhe :D Totteleeko joillain lapset aina? Mä kysyin rangaistuksista, koska olen kuullut sellaisia käytettävän, esim lelun poisottoa. Jos se helpottaisi elämää. Mutta ei taida olla oikotietä onneen tässäkään.
[/quote]
Miksi haluat rangaista lasta? Se on mielestäni koko ketju ydinkysymys eli sinua ei oikeasti kiinnosta lapsen kasvattaminen vaan rankaiseminen, mikä on merkki siitä, että olet äitinä epäkelpo ja epäonnistunut. Voithan rangaistuksena laittaa lapsen vaikka avantoon seisomaan, jos se sinun mielestäsi toimii, mutta neuvoisin etsimään apua terapiasta. Kun rankaisemisesta tulee äidin elämän tärkein asia, on jotain pahasti pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kasvattanut lapsesi huonosti?
No meillä on kyllä opetettu eitä ja tottelevaisuutta siitä asti, kun ymmärsi jotain. Tietää että jos kahdesti sanominen ei riitä, meno omaan huoneeseen/ lempilelu jäähylle. Omaan huoneeseen siinä tapauksessa jos on jo mennyt tuohon huutamiseen/ reuhaamiseen, ovi pysyy raollaan ja lapsi istuu sängyllä kunnes saa tulla ulos( kun on rauhoittunut ja pyytänyt mahdollisesti anteeksi.
Meillä myös aikuiset pyytää anteeksi jos tehty lasta kohtaan väärin emmekä huuda vaikka lapsi huutaa.
Esimerkin voimaa ja aina samat rangaistuskuviot, niin siitä on meillä oppinut.
Vanhin on nyt 5 vuotias, pienempi 1-vuotias jolle nyt opetettu tuota Ei-sanaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tietääkseni, tässä juuri nyt apua pyydän. Haluaisin olla tiukka mutta järkevä. Ollaanko annettu tolle liikaa huomiota? Ap
Meillä ei ollut vauvaa, joten siinä mielessä helpompaa... Mutta, mutta... Niin, jäähy oli ihan "haista paska". Saattoi istuskella siellä loputtomia aikoja laulellen ja kieltäytyi esim. pyytämästä anteeksi edelleen 30 minuutin jälkeen. Huutaminen taas kärsii inflaation, jos sitä tekee liikaa. Onneksi pystyin hillitsemään itseni ja käytin hirveää karjaisua vain harvoin, joten se säilytti tehonsa. Enimmäkseen vaan puhuin ja puhuin, selitin kieltojani. Varmaan joku sanoo, että pehmoäiti, mutta kyllä lapsi ne ymmärsi pikkuhiljaa ja on nyt reipas ja fiksu 7-vuotias. Uskoo kyllä kieltoja ja päiväkodista ja koulusta saa vain hyvää palautetta käytöksestään.
Joskus mietin, että nopea nippasu tai tukistus toimisi parhaiten. Se on vaan nykyään laissa kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 10:38"]No meillä on kyllä opetettu eitä ja tottelevaisuutta siitä asti, kun ymmärsi jotain. Tietää että jos kahdesti sanominen ei riitä, meno omaan huoneeseen/ lempilelu jäähylle. Omaan huoneeseen siinä tapauksessa jos on jo mennyt tuohon huutamiseen/ reuhaamiseen, ovi pysyy raollaan ja lapsi istuu sängyllä kunnes saa tulla ulos( kun on rauhoittunut ja pyytänyt mahdollisesti anteeksi.
Meillä myös aikuiset pyytää anteeksi jos tehty lasta kohtaan väärin emmekä huuda vaikka lapsi huutaa.
Esimerkin voimaa ja aina samat rangaistuskuviot, niin siitä on meillä oppinut.
Vanhin on nyt 5 vuotias, pienempi 1-vuotias jolle nyt opetettu tuota Ei-sanaa :D
[/quote]
Niin ja tosiaan ei kauheasti turhia kieltoja kuten vaikka tuo ylemmän " ei kurkotella pöydille". Ja aina on lapselle perusteltu miksi jotakin ei tehdä, kyllä ymmärtää kun selittää sen lapsentasoisesti.
Huomioidaan tietysti muulloinkin kuin vain huonosti käyttäytymisestä ;)
Miksi pitää rankaista?
Eikö tuossa tilanteessa olisi parempi se 4 v apuriksi hommiin? Tuon ikäinen voi kattaa pöytää, sekoittaa salaattia, laittaa leipää koriin tms mitä nyt keittiössä. Meillä tuon ikäiset osaavat kuoria porkkanaa, toki pitää vahtia.
Kukaan ei hyvällä tottele jos vain kielletään. Jos sen sijaan otat lapsen mukaan, niin huomaat hänen tekevän ihan sitä mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse huomannut, että huutaminen lapselle saa aikaan sen, että lapsikin alkaa huutaa. Koeta pysyä itse rauhallisena vaikka ärsyttääkin. Korota ääntä vain äärimmäisen harvoin, jolloin se onkin paljon tehokkaampaa ja lapsi voi jopa alkaa totella nopeammin ja kerrasta, nöin ainakin meille kävi. Rangaistuksena lelujen takavarikointi on ollut meillä toimivin, tosin harvoin tarvii mitään takavarikoida kun käyttäytyy hyvin.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:28"]Meillä ei ollut vauvaa, joten siinä mielessä helpompaa... Mutta, mutta... Niin, jäähy oli ihan "haista paska". Saattoi istuskella siellä loputtomia aikoja laulellen ja kieltäytyi esim. pyytämästä anteeksi edelleen 30 minuutin jälkeen. Huutaminen taas kärsii inflaation, jos sitä tekee liikaa. Onneksi pystyin hillitsemään itseni ja käytin hirveää karjaisua vain harvoin, joten se säilytti tehonsa. Enimmäkseen vaan puhuin ja puhuin, selitin kieltojani. Varmaan joku sanoo, että pehmoäiti, mutta kyllä lapsi ne ymmärsi pikkuhiljaa ja on nyt reipas ja fiksu 7-vuotias. Uskoo kyllä kieltoja ja päiväkodista ja koulusta saa vain hyvää palautetta käytöksestään.
Joskus mietin, että nopea nippasu tai tukistus toimisi parhaiten. Se on vaan nykyään laissa kielletty.
[/quote]
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Hyvä kuulla että puhumalla ja vain vähän huutamalla voi kasvattaa kohtuullisesti käyttäytyvän lapsen. Tyttö on kuin enkeli tarhassa, ravintoloissa, vierailla. Kotona välillä kuin joku riivattu murrosikäinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:29"]Miksi pitää rankaista?
Eikö tuossa tilanteessa olisi parempi se 4 v apuriksi hommiin? Tuon ikäinen voi kattaa pöytää, sekoittaa salaattia, laittaa leipää koriin tms mitä nyt keittiössä. Meillä tuon ikäiset osaavat kuoria porkkanaa, toki pitää vahtia.
Kukaan ei hyvällä tottele jos vain kielletään. Jos sen sijaan otat lapsen mukaan, niin huomaat hänen tekevän ihan sitä mitä haluat.
[/quote]
Joo kyllä otetaankin, mutta ehkä tosiaan pitää ottaa vielä enemmän. Kiitos sullekin vinkistä ja hyvästä näkökulmasta. Tämä keittiöjuttu oli vain esimerkki. Välillä tuntuu etten muuta tee kuin kiellä, vaikka yritän olla kärsivällinen ja antaa lapsen kokeilla kaikkea, tehdä itse, olla mukana jne. Välillä tuntuu että hän ärsyttää tahallaan eikä keskity vaikka nimenomaan yritän olla kiva. Silloin ajattelen että ollaan hemmoteltu sitä liikaa :( Suoraan sanottuna olen tällä hetkellä aivan pihalla siitä, olemmeko olleet a) liian tiukkoja B) liian lepsuja vai C) onko tämä normaalia että fiksu tyttö ei tottele vaikka tiedän että hän ymmärtää mitä pyydän ja osaa sen myös tehdä.
Se hakee sun huomiota kun teilleon tullut vauva. Testaa rakastatko vielä häntä. Antakaa hälle erityishuomiota, kaksinkeskistä aikaa. Keksi tosiaan miten hän voisi osallistua kotitöihin, keksi tekemistä. Meillä myös vauva ja 4v ja on haastavaa.. Tyttö on aktiivinen ja "häiriökäyttäytyy" kun on liian vähän tekemistä.
Siis totta kai lapsi on tahallaan hankala, koska teillä on siellä pieni vauva! Lapsihan on kriisissä, ja mites muuten nelivuotas sen kriisinsä hoitaa ja hakee huomiota, kuin uhmaamalla?
Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos olisit tuo nelivuotias, ja kaikki menisi vauvan ehdoilla. Koska niinhän se menee kun talossa on pieni vauva, vanhemmat väsyneitä ja hermo kireällä ja perheen entisen vauvan pitäisi hetkessä muuttua isommaksi kuin onkaan. Mieti ettei teillä vain ole vuorovaikutus tällaista: Älä huuda ettei vauva herää. Äiti on nyt väsynyt kun vauva valvottaa. Äiti ei ehdi kun vauva sitä ja tätä. Kohta luetaan kun vauva nukkuu. Nyt kun vauva nukkuu niin äiti vähän levähtää. Sitten olen sun kanssa. Oho, vauva heräsi, nyt ei ehdi. Ole sinä iso lapsi ja jousta ja yritä ja tsemppaa ja ole hiljaa ja pue ja syö ja tottele ja ole vaivaton ja hajuton ja pois jaloista kun tämä VAUVA on tässä nyt.
Niin että jos yhtää mietit, niin ei ihme että nelivuotias tekee kaiken väärin päin. Sen on pakko, pienen, että raivaa sen oman psyykkisen tilansa. Vaikka se ajaa sut hulluuden partaalle, rankaise vain harkiten.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:42"]Se hakee sun huomiota kun teilleon tullut vauva. Testaa rakastatko vielä häntä. Antakaa hälle erityishuomiota, kaksinkeskistä aikaa. Keksi tosiaan miten hän voisi osallistua kotitöihin, keksi tekemistä. Meillä myös vauva ja 4v ja on haastavaa.. Tyttö on aktiivinen ja "häiriökäyttäytyy" kun on liian vähän tekemistä.
[/quote]
Joo tämän kyllä myös tiedostan ja yritän parhaani! Mutta esim tänään hän sai valita mitä tehdään aamupäivällä yhdessä, mennäänkö valitsemaansa puistoon vai tehdään "puutarhatöitä" eli rairuohot hänelle omalle tarjottimelle jolla saa sitten leikkiä. Kerroin että molemmat voidaan tehdä, mutta hän saa päättää kumpi nyt heti. Valitsi puiston. Tätä seurasi hirveä riita siitä, minkä lelun voi ottaa puistoon mukaan. En nyt jaksa selittää mutta sitä lelua jonka toivoi mukaan ei nyt vaan voi viedä kotoa. Yritettiin selittää ja vääntää ja maanitella, mutta ei uskonut. Lopulta sanoin, että emme voi lähteä ollenkaan jos on niin kiukkuinen (joka on totuus). Riidan päätteeksi emme lähteneetkään, joka oli kyllä riittävä rangaistus tosta raivarista. Eli siihen ei nyt sen enempiä kaivattu. Mutta periaatteessa olisi niin ihanaa jos olisi joku patenttikeino, jolla uhata, joka auttaisi välttämään näitä ylilyöntejä. Mulle tuli sellainen olo että tyttö "pilasi kaikkien päivän", vaikka nimenomaan hänen annettiin päättää mitä tehdään (josta kyllä iloitsi). Samalla ymmärrän ettei 4-vuotiaan harteille voi tuollaista päivänpilaamistaakkaa kaataa, ja ajattelen että mun olisi pitänyt jotenkin osta toimia paremmin, enkä vaan osannut. Ei oo helppoa vanhemmuus :(
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:46"]Siis totta kai lapsi on tahallaan hankala, koska teillä on siellä pieni vauva! Lapsihan on kriisissä, ja mites muuten nelivuotas sen kriisinsä hoitaa ja hakee huomiota, kuin uhmaamalla?
Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos olisit tuo nelivuotias, ja kaikki menisi vauvan ehdoilla. Koska niinhän se menee kun talossa on pieni vauva, vanhemmat väsyneitä ja hermo kireällä ja perheen entisen vauvan pitäisi hetkessä muuttua isommaksi kuin onkaan. Mieti ettei teillä vain ole vuorovaikutus tällaista: Älä huuda ettei vauva herää. Äiti on nyt väsynyt kun vauva valvottaa. Äiti ei ehdi kun vauva sitä ja tätä. Kohta luetaan kun vauva nukkuu. Nyt kun vauva nukkuu niin äiti vähän levähtää. Sitten olen sun kanssa. Oho, vauva heräsi, nyt ei ehdi. Ole sinä iso lapsi ja jousta ja yritä ja tsemppaa ja ole hiljaa ja pue ja syö ja tottele ja ole vaivaton ja hajuton ja pois jaloista kun tämä VAUVA on tässä nyt.
Niin että jos yhtää mietit, niin ei ihme että nelivuotias tekee kaiken väärin päin. Sen on pakko, pienen, että raivaa sen oman psyykkisen tilansa. Vaikka se ajaa sut hulluuden partaalle, rankaise vain harkiten.
[/quote]
Voi ei, mä tiedän tämän kyllä ja silti sydämeen pistää :( Miten se sitten tehdään oikein, että vauvankin tarpeisiin vastataan? Vauva on kyllä aika helppo että meillä ei ole pahasti kriisiytynyttä tämä elämä. Mutta täytyyhän sen ehdoilla vähän mennä. Mistä se aika revitään sille että molemmat saa mun 100 % huomion?
Kiitos kaikille vastanneille!! Kyllä av tietää.
Luen tätä mielenkiinnolla, sillä meillä on hyvin tempperamenttinen lapsi, joka on 4 kun vauva syntyy.
Kohtele lastasi arvostavasti ja kunnioittavasti ja hän oppii kohtelemaan samoin sinua ja kanssa ihmisiä. Perustele lapselle miksi toimitte niin kuin toimitte tai miksi ette voi toimia jollain tavalla tai miksi aikuiset voivat tehdä tiettyjä asioita mitä lapset eivät voi tehdä, ikätasonsa mukaiset perustelut. Pienelle lapselle riittää esim. veitsi on terävä →voi tulla haava→vaarallinen. Samalla sinulta voi poistua "turhat" kiellot kun joudut miettimään että onko kieltosi oikeasti aiheellinen vai vaan aikuisen vallankäyttöä. Varsinkin lapsen uhmakausina aikuisten harjoittama diktatuuri vain provosoi lasta vänkäämään lisää ja joka asiasta. Lapsi hakee rajojaan mutta vanhempi taantuukin samalla tasolle lapsen kanssa joka hämmentää lasta vain lisää;onpas tämä tunne pelottava kun vanhempikaan ei tiedä mitä tehdä. Peli on aina menetetty kun huomaat riiteleväsi lapsen kanssa, silloin on aika ottaa aikalisä, pyytää lapsen kanssa puolin ja toisin anteeksi huutamista ja selittää sitten rauhallisesti miten olisi pitänyt toimia. Kaikki mokaa joskus mutta tärkeää on tilanteen sopiminen ja vanhempi voi toimia esimerkkinä anteeksi pyytämisessäkin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.