Rekrytointikokemuksia
Työpaikalleni palkattiin uusi työntekijä, toimistotyöhön. Hakemuksia tuli 205. Tässä huomioita.
Monessa hakemuksessa oli valokuva, joka oli otettu baarissa, Thaimaassa tai oli selfie. Muutamassa hakemuksessa oli paljasta pintaa. Työpaikallani ei saa käyttää edes farkkuja, joten siitä voi päätellä, oliko tuo hyvä idea.
Joka toisessa hakemuksessa oli pahoja kirjoitusvirheitä, vaikka pääosa hakijoista oli suomenkielisiä ja korkeakoulun käyneitä.
Useilla hakijoilla oli 2-3 korkeakoulututkintoa, mutta ei lainkaan oman alan työkokemusta.
Moni ei ymmärrä, että jos yritys hakee henkilöä, joka osaa avustavia taloushallinnon tehtäviä ja asiakaspalvelua yms. hakemuksessa ei tarvitse kertoa haaveistaan ryhtyä esimieheksi tai uudistaa 50 vuotta toimineen yrityksen toimintamallit, ei vaikka hakija olisikin viime vuonna valmistunut kauppatieteiden maisteri.
Työpaikkailmoitus oli suomeksi, osa hakijoista teki hakemuksen englanniksi. Työssä tavittavat kielet ovat pääasiassa suomi ja ruotsi, mikä mainitaan työpaikkailmoituksessa.
Alamme on hyvin konservatiivinen, hakemusta ei kannata silloin otsikoida tyyliin "Hei, minä täällä"
Hakemukseksi ei riitä viisirivinen teksti, jossa kehuu itseään ja jossa ei ole otsikkoa, kappalejakoa, allekirjoitusta jne.
Hakemus kannattaa näyttää kaverille tai asiantuntijalle, etenkin, jos on hakenut töitä vuosia pääsemättä haastatteluihin. Se kun tarkoittaa sitä, että jotain tarttis teherä sille.
Jos ikää on yli 30, alaikäisenä kerättyä työkokemusta hautausmaan ruohinleikkaajana ei kannata laittaa ansioluetteloon, ainakaan kun hakee toimistotyöntekijän paikkaa.
Hakemuksissa ei kannata korostaa entisen työnantajan paskuutta, keskeytyneitä amk-opintojaan yms. Vaan niitä hyviä puoliaan.
Haastatteluissa osa hakijoista ei osannut minkäänlaista small talkia tai katsonut silmiin. Ei kiittänyt haastattelusta tai vastannut kiitos samoin kun toivotinne lopuksi hyvää viikonloppua.
Muutama haastateltu oli epäystävällinen aulapalveluhenkilölle, se tuli kyllä tietoomme.
Kommentit (18)
Ilmeisesti niitä hyviäkin hakemuksia tulee paljon? Yksikäään noista huomioista ei kolahtanut omalle kohdalle, mutta silti työnhaku on tuskaista.
Varmaan meitä on moneen junaan, muttet voi väittää, ettei noista hakemuksista puolet ollut ihan asiallisia. Eli noin 100 hakemusta? Se on toivotonta työnhakijan kannalta. Itse teen huolella hienoja hakemuksia, kaikki on tarkastettu asiantuntijoilla. Silti nytkin on tällä viikolla tullut viisi hylsyä ilman haastattelua, vaikka olen oikeasit hyvä haettaviin tehtäviin. Minulla on koulutus, kokemusta, ikää vielä alle 40 ja kaiken tämän jälkeen haen määräaikaisia töitä, koska vakkarityötä en saa. Tuntuu vaan niin katkeralta, että saa anella ja madella, että saisi jostain pienen pätkän työtä, vaikka kaiken järjen mukaan minulla olisi oikeus odottaa saavani hyvä vakityö. Sitä miettii, että on kelvottomista kelvottomin, kun ei kelpaa edes lyhyeen sijaisuuteen näillä papereilla. Meitä kai on vaan niin monta samanlaista.
Todellakin olisin voinut mainita, että hyviä hakemuksia oli myös paljon. Valitsemamme henkilön hakemus oli melko perinteinen. Hän ei ole ali- eikä ylikoulutettu. Hän oli haastattelussa reipas, oma itsensä ja otti muut huomioon. Esitti kysymyksiä ja oli kiinnostunut alastamme. Hänellä oli useampi suosittelija, joista muutamalle soitimme.
Ap
Ihan relevantteja asioita. Pakko kommentoida tuota kohtaa, jossa sanotaan etteikö kolmekymppisen kesätyö "hautausmaan ruohonleikkaajana" olisi arvokasta, sillä juuri viimeisimmän työpaikan saadessani rekrytoija kiinnitti juuri vastaavanlaiseen huomionsa & otti puheeksi selatessaan portfoliotani, en ollut edes viitsinyt laittaa siitä mainintaa cv:hen, olin kuitenkin säilyttänyt ylipäänsä kaikki työtodistukset hamasta menneisyydestäni myös sinne.
Matelu ja anelu eivät kyllä mitenkään edistä työnhakua, vaan näyttäytyy kyllä heikkona itseluottamuksena.
Rekrytoijat näkökulmasta mappi öö:hön menevät ne, jotka hakevat vääriin hommiin. Jos on kaksi korkeakoulututkintoa, ei kannata hakea osa-aikaista, avustavaa toimistotehtävää. Siihen palkataan, joku jolla on paljon kokemusta ja vähän kunnianhimoa.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:37"]
Matelu ja anelu eivät kyllä mitenkään edistä työnhakua, vaan näyttäytyy kyllä heikkona itseluottamuksena. Rekrytoijat näkökulmasta mappi öö:hön menevät ne, jotka hakevat vääriin hommiin. Jos on kaksi korkeakoulututkintoa, ei kannata hakea osa-aikaista, avustavaa toimistotehtävää. Siihen palkataan, joku jolla on paljon kokemusta ja vähän kunnianhimoa.
[/quote]
Parempi olla työttömänä, kuin edes yrittää saada töitä?
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:33"]
Ihan relevantteja asioita. Pakko kommentoida tuota kohtaa, jossa sanotaan etteikö kolmekymppisen kesätyö "hautausmaan ruohonleikkaajana" olisi arvokasta, sillä juuri viimeisimmän työpaikan saadessani rekrytoija kiinnitti juuri vastaavanlaiseen huomionsa & otti puheeksi selatessaan portfoliotani, en ollut edes viitsinyt laittaa siitä mainintaa cv:hen, olin kuitenkin säilyttänyt ylipäänsä kaikki työtodistukset hamasta menneisyydestäni myös sinne.
[/quote]
Hakemuksia tuli yli 200. Kaikkia niitä ei luettu sanasta sanaan läpi. Etenkään niitä pitkiä, joissa oli liitteenä 4-sivuinen CV lapsuuden kesätyökokemuksineen. Näissä tapauksissa lukijan huomio kiinnittyy usein epäolennaiseen tai herpaantuu täysin. Toki minustakin kertoo pelkästään hyvää, että ihminen on jo lapsena kasvatettu ahkeraksi ja tottunut tekemään töitä jo nuorena.
Ap.
Viimeisin työ, johon hain, niin siihen oli ollut 117 hakijaa ja viisi haastateltu. Veikkaisin, että kaikki haastatellut oli päteviä. Kyseessä siis työ, johon muodollinen pätevyysvaatimus. Tosin kyse oli vakituisesta työstä, joka lisää hakijamäärää. Mutta määräaikaisiinkin on se 50-70 pätevää ja sitten ihan surkeimpiin pätkiin (huono sijainti tai sijaisuus lyhyt) se 3-5 ja niihin pääsen sitten haastatteluun. No, nytkin olen kyllä töissä, mutta olinkin ainoa pätevä hakija oltuani hetken työttömänä ja työn sisällössä oli sellaisia piirteitä, että moni muu ei siihen hae. Vaadittiin erikoistaitoa, joka minulta löytyy, mutta monilta muilta ei. Mutta tämäkin loppuu pian, kun vakituinen palaa töihin.
t: 4
Uskon, että osa noista baariselfieistä on työkkärin paikkaa hakemaan pakottaneita, jotka eivät sitä oikeasti halua. Työkkärihän pakottaa jatkuvasti esimerkiksi alanvaihtoa haluavia hakemaan paikkoja, vaikka olisi järkevämpää lukea pääsykokeisiin jne.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:37"]
Rekrytoijat näkökulmasta mappi öö:hön menevät ne, jotka hakevat vääriin hommiin. Jos on kaksi korkeakoulututkintoa, ei kannata hakea osa-aikaista, avustavaa toimistotehtävää. Siihen palkataan, joku jolla on paljon kokemusta ja vähän kunnianhimoa.
[/quote]
Tuo kun ymmärrettäisiin laajemminkin...
Kuvitellaan että ne maisterin tutkinnot olisivat se onni ja autuus, ja sitten kuitenkin haetaan hommiin, joissa oikeastaan ei tarvita kuin tervettä maalaisjärkeä.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:37"]
Matelu ja anelu eivät kyllä mitenkään edistä työnhakua, vaan näyttäytyy kyllä heikkona itseluottamuksena. Rekrytoijat näkökulmasta mappi öö:hön menevät ne, jotka hakevat vääriin hommiin. Jos on kaksi korkeakoulututkintoa, ei kannata hakea osa-aikaista, avustavaa toimistotehtävää. Siihen palkataan, joku jolla on paljon kokemusta ja vähän kunnianhimoa.
[/quote]
Ja samalla huudetaan, miten ei pitäisi olla liian nirso töiden suhteen. Pitäisi hakea kaikkea mahdollista, oli tuplamaisteri tai ei.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:43"]
Tuo kun ymmärrettäisiin laajemminkin...
Kuvitellaan että ne maisterin tutkinnot olisivat se onni ja autuus, ja sitten kuitenkin haetaan hommiin, joissa oikeastaan ei tarvita kuin tervettä maalaisjärkeä.
[/quote]
Näetkö itsekin ristiriidan tekstissäsi? Ei kukaan työtön maisteri kuvittele niiden tutkintopapereiden olevan onni ja autuus. Ne on työnhaussa usein ennemminkin este. Kukaan ei halua ylikoulutettua työntekijää, mutta jokainen työtön maisteri haluaa edes jotain työtä.
Maistereillakin on tervettä maalaisjärkeä, mutta sillähän ei ole mitään väliä...
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:37"]
Matelu ja anelu eivät kyllä mitenkään edistä työnhakua, vaan näyttäytyy kyllä heikkona itseluottamuksena. Rekrytoijat näkökulmasta mappi öö:hön menevät ne, jotka hakevat vääriin hommiin. Jos on kaksi korkeakoulututkintoa, ei kannata hakea osa-aikaista, avustavaa toimistotehtävää. Siihen palkataan, joku jolla on paljon kokemusta ja vähän kunnianhimoa.
[/quote]
En nyt sananmukaisesti ole madellut ja anellut, mutta miettinyt sitä, että pitääkö siihen siirtyä. Ja en hae avustavia toimistotöitä vaan koulutustani vastaavaa työtä. Voin vaikuttaa ylikoulutetulta, mutten ole sitä. Minulle aiempi yliopistotutkinto on painolasti. Parempi olisi olla ollut vaikka lähihoitaja ja sitten opiskellut uuden ammatin kuin kuljettaa arvokasta tutkintoa painolastina. Jätän sen kyllä usein cv:stä pois ja työkokemuksenkin siltä alalta kuittaan alakanttiin cv:ssä. Hauskaa. Toiset listaa jokaisen kurssin ja vastuun ansioluetteloon, niin minä kieli keskelä suuta vähättelen aiempia, etten vaikuta friikiltä. Olen kouluttautunut unelma-ammattiini ja tykkään työstäni, mutta paperilla vaikutan oudolta. Rinnastaisin siihen, että ihminen on vaikka ekonomi ja työskennellyt johtajana rahoitusalalla, ja sitten opiskellut ammattikorkeakoulussa fysioterapeutiksi ja etsii sen alan töitä. En nyt ole tuollainen tapaus, mutta tuohon suuntaan.
t: 4
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:33"]
Ihan relevantteja asioita. Pakko kommentoida tuota kohtaa, jossa sanotaan etteikö kolmekymppisen kesätyö "hautausmaan ruohonleikkaajana" olisi arvokasta, sillä juuri viimeisimmän työpaikan saadessani rekrytoija kiinnitti juuri vastaavanlaiseen huomionsa & otti puheeksi selatessaan portfoliotani, en ollut edes viitsinyt laittaa siitä mainintaa cv:hen, olin kuitenkin säilyttänyt ylipäänsä kaikki työtodistukset hamasta menneisyydestäni myös sinne.
[/quote]
Hakemuksia tuli yli 200. Kaikkia niitä ei luettu sanasta sanaan läpi. Etenkään niitä pitkiä, joissa oli liitteenä 4-sivuinen CV lapsuuden kesätyökokemuksineen. Näissä tapauksissa lukijan huomio kiinnittyy usein epäolennaiseen tai herpaantuu täysin. Toki minustakin kertoo pelkästään hyvää, että ihminen on jo lapsena kasvatettu ahkeraksi ja tottunut tekemään töitä jo nuorena.
Ap.
[/quote] Sen takia minäkään en laittanut kesätyökokemuksiani cv:hen, jonka lähetin alunperin, mutta oli yllätys huomata rekrytointitilanteessa, että rekrytoija kiinnitti niihinkin huomionsa portfoliossani muiden paljon tehtävän kannalta huomattavasti oleellisempien työtehtävien lisäksi . Enpä tiedä sitten mistä syystä, mutta lopulta siis sain paikan :)
Olen maisteri, mutta työskentelen maalaisjärkeä vaativalla alalla, joka ei liity mitenkään tutkintooni. Olen työllistynyt hyvin, tällä hetkellä tosin määraikaiseen paikkaan. En mainitse hakemuksissani mitään akateemisuudestani ja cv:ssäkin vain lyhyesti toisella sivulla. Tämäkin vain siksi, että työnantaja ei luulisi minun olleen vankilassa tms. 5 vuoden ajan lukion jälkeen ja myös, koska opin yliopistossa pari kieltä, joista hyödyn työelämässä. Nähdäkseni moni korkeakoulutettu korostaa tutkintoaan liikaa, vaikka hakee ihan toisen alan työtä.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:43"]
Tuo kun ymmärrettäisiin laajemminkin...
Kuvitellaan että ne maisterin tutkinnot olisivat se onni ja autuus, ja sitten kuitenkin haetaan hommiin, joissa oikeastaan ei tarvita kuin tervettä maalaisjärkeä.
[/quote]
Näetkö itsekin ristiriidan tekstissäsi? Ei kukaan työtön maisteri kuvittele niiden tutkintopapereiden olevan onni ja autuus. Ne on työnhaussa usein ennemminkin este. Kukaan ei halua ylikoulutettua työntekijää, mutta jokainen työtön maisteri haluaa edes jotain työtä.
Maistereillakin on tervettä maalaisjärkeä, mutta sillähän ei ole mitään väliä...
[/quote]
Eli palaamme siihen varsinaiseen "pointtiini"... Eikö kannattaisi miettiä sitä uravalintaa ennen kun lähtee päämäärättömästi vain opiskelemaan toisten (suku/poliitikot/jne.) yllyttämänä.
Yliopistot naisistuvat, ja ovat naisistuneet jo pitkään, mutta kuitenkaan tuo valtava "pätevyys-varanto" ei mitenkään näy oikeassa elämässä töitä tehdessä - Miksi?
Valtaosa yliopistosta ja korkeakoulusta tänäpäivänä valmistuneista ei saa omaa koulutusta vastaavaa työtä. Tämä on tabu josta harva kehtaa kertoa omalla nimellään Suomessa. Siitä tulee sellainen sisäinen häpeä että olet ollut kiltti ja kouluttautunut, tehnyt niinkuin yhteiskunta odottaa. Siitä huolimatta et saa sitä palkintoa sateenkaaren päässä ja joudut pätkä-, silppu- ja hanttityökierteeseen.
Kun korkeakoulut markkinoivat itseään tuleville opiskelijoille ne usein mainostavat että näin ja näin monta prosenttia meiltä valmistuneista on vuoden päästä töissä. Kukaan ei vaan kerro että kuinka monta prosenttia on koulutusta vastaavissa tehtävissä.
Ongelma on ollut Yhdysvalloissa jokusen vuosikymmenen pidempään kuin Euroopassa, mutta sama systeemi on rantautunut tänne 2000-luvulla. Korkeakoulutettujen työpaikat vähenee koajan ja samaan aikaan kun kouluttaudutaan entistä enemmän. Työpaikat kasvaa vaan matalapalkka- ja palveluammateissa.
Toit esiin hyviä pointteja hakemuksen kirjoittamisesta. Viestistäsi saa kuitenkin sen kuvan, että teille ei tullut yhtään ns. oikein kirjoitettua hakemusta? Miten tuon palkkaamanne henkilön hakemus oli kirjoitettu?