Kenen ihmisen edessä olet nöyrää miestä?

Äidin. Väittäisin että aika monen miehen huulilta kuulu vain mutinaa kyllä äiti, jos äiti oikein napakasti käskee.

Entäs kaveriporukan edessä, tai vaikka takana?

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:54"]

En nöyristele edes hammaslääkärissä, olenhan maksava asiakas ja tiedän mitä haluan. En keksi paikkaa missä nöyryys olisi oikea tapa olla.

[/quote]

Nöyryys on hyvä keino suojautua muilta. Silti pitää olla valmis taittamaan vastustajalta niskat sekunnissa, jos käy päälle tai yrittää alistaa. Kerrasta poikki. Näin eläinmaailmassakin toimitaan. 

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:30"]

En kenenkään. Nöyryys ei ole hyvä ominaisuus.

[/quote]Nöyryys on yhä kuin ymmärrys itsestä osana maailmaa/maailmankaikkeutta. Sen käsittämistä ja hyväksymistä, että on olemassa asioita jotka olennaisesti vaikuttavat elämääsi, mutta joille et voi mitään. Edellytys sille, että voi siirtyä lapsuudesta aikuisuuteen - ilman nöyryyttä ihminen uskoo, että aina saa maitoa, kun vain huutaa äitiä tarpeeksi kovaa.

Riippuu mitä nöyryydellä tarkoitetaan. Olen mieleltäni nöyrä, mutta en käyttäydy alentuvasti kenenkään edessä. Minäkin olen arvokas ihmisenä, vaikka tietäisin esim vähemmän asioita kuin lääkäri lääketieteessä. Minulla on potilaana oikeus olla nielemättä kaikkea, tai olla ottamatta tieto vastaan valmiiksi pureskeltuna. Loppujen lopuksi se lääkärikin perustaa aina päätöksensä ristiriitaisiin tietoihin ja todennäköisyyksiin (aivan kuten minäkin oman alani tutkimusta tehdessä teen), joten minulla on täysi oikeus kyseenalaistaa hänen päätös ja kysellä sille perusteita, ja itsekin kysellä esimerkiksi jostain toisesta kuulemastani vaihtoehdosta, että mitä mieltä hän on siitä. Mutta mieleltäni olen nöyrä monien asioiden edessä totta kai, ja kunnioitan toisten osaamista ja asiantuntijuutta. Se ei silti tarkoita, ettenkö voisi kunnioittaa itseäni ja kohdella itseäni tasavertaisesti toisen ihmisen edessä.

Minä tiedän että kaikki me ollaan vaan ihmisiä, en nöyristele ketään, toki olen kohtelias kaikille. Pelkään hammaslääkäriä, mutta en sitä ihmistä, eli lääkäriä, vaan juuri sitä hampaiden ronklaamista ja kipua.

Eteläpohjalaiseen luonteeseen kuuluu suoruus, rehtiys ja oikeudenmukaisuus, minä arvotan ihmiset heidän oman käytöksensä ja tekojensa kautta, en esim. ulkonäön tai tittelin mukaan.

Myöskään keskipohjalainen mieheni ei herroja kumartele, hän on valtiolla töissä, ja siellähän riittää pamppuja todella moneen kerrokseen, ja kun miehen työpisteelle tulee suuri herra ylipamppu, mieheni ei nouse ylös ja vedä kättä lippaan, vaan sanoo että terve mieheen, paina puuta.