Lue keskustelun säännöt.
IL maksumuuri: moni vanhempi kasvattaa tietämättään lapsestaan heikon aikuisen. Miten?
08.12.2021 |
Ei jaksa kiinnostaa niin paljoa, että maksaisin, mutta otsikko on hyvä. Miten sinä ajattelet, että näin tapahtuu?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa Penttala puhuu siitä miten negatiivinen ilmapiirikasvatuksessa lannistaa lasta.
Kun kasvatetaan lasta lyhyin käskyin lapsi ei tunne itseään arvokkaaksi ja riittävän hyväksi. Jos ei osaa vanhempien mielestä mitään, ei kannata yrittää mitään..
Ei kai lyhyet käskyt automaattisesti korreloi negatiivisen ilmapiirin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika kehuminenkin on huono asia. Minut kasvatettiin kuvittelemaan että olen vähintään jumalasta seuraava - nyt aikuisena elän kehuista ja pelkään kuollakseni epäonnistumista.
Ehkä parasta vaan olla läsnä eikä liikaa kiinnittää huomiota lapsen ominaisuuksiin. Olla vaan ja rakastaa, eikä hirveästi arvostele suuntaan tai toiseen. Muu maailma hoitaa kyllä arvostelun. Totta kai jos lapsi piirtää piirustuksen niin voi sanoa että kiitos kauniista kuvasta. Mutta ylisanat, suuntaan tai toiseen, ei ehkä ole hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa Penttala puhuu siitä miten negatiivinen ilmapiirikasvatuksessa lannistaa lasta.
Kun kasvatetaan lasta lyhyin käskyin lapsi ei tunne itseään arvokkaaksi ja riittävän hyväksi. Jos ei osaa vanhempien mielestä mitään, ei kannata yrittää mitään..Ei kai lyhyet käskyt automaattisesti korreloi negatiivisen ilmapiirin kanssa?
No käskyttäminen ylipäätään.
Mieheni on kasvanut tuollaisessa kodissa ja hänen siskonsa on täysin lapasia. Ei minkäännäköistä aloitekykyä tai uskallusta, koska isänsä nujertaa heti. Joko he kulkee pitkin seiniä letit päässä tai vetää sitten toiseen laitaan överiksi. Eli eivät ole koskaan oppineet päättämään itse, saamaan kehuja tai tekemään mitään normaalisti. Aina tulee joka tapauksessa pyyhkeitä. Äitinsä sitten taas lellii ja hemmottelee ja paikkaa ja passaa täysin rajatta, mikä ei yhtään auta.
Vierailija kirjoitti:
Liika kehuminenkin on huono asia. Minut kasvatettiin kuvittelemaan että olen vähintään jumalasta seuraava - nyt aikuisena elän kehuista ja pelkään kuollakseni epäonnistumista.
Ehkä parasta vaan olla läsnä eikä liikaa kiinnittää huomiota lapsen ominaisuuksiin. Olla vaan ja rakastaa, eikä hirveästi arvostele suuntaan tai toiseen. Muu maailma hoitaa kyllä arvostelun. Totta kai jos lapsi piirtää piirustuksen niin voi sanoa että kiitos kauniista kuvasta. Mutta ylisanat, suuntaan tai toiseen, ei ehkä ole hyvä idea.
Olet oikeassa.
Minuakin lapsena kehuttiin kauheesti, kuinka osaan kaikkea ja kuinka hyvä olen. Tuli kovaa ja korkealta 19-vuotiaana….
Lopeta, ei, älä on sanoja joita voi käyttää vain koirien kasvatuksessa. Se tekee lapsesta heikon aikuisen jos käyttää noita sanoja. Tiivistetysti koko teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa Penttala puhuu siitä miten negatiivinen ilmapiirikasvatuksessa lannistaa lasta.
Kun kasvatetaan lasta lyhyin käskyin lapsi ei tunne itseään arvokkaaksi ja riittävän hyväksi. Jos ei osaa vanhempien mielestä mitään, ei kannata yrittää mitään..Ei kai lyhyet käskyt automaattisesti korreloi negatiivisen ilmapiirin kanssa?
Onhan niissä aina negatiivinen sävy. Älä, ei, lopeta jne. Jos lastata kasvatetaan koko ajan kuin koiraa, hän kyllä ennen pitkää luulee olevansa koira. Harvoin kasvatus toki on pelkkiä käskyjä vaikka niitäkin kasvatukseen sisältyisi.
En tajua, miksi vanhemmat lyttäisivät lapsiaan. Tulee mieleen vanhanaikainen häpeällä kasvattaminen. Ettei saa luulla itsestään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen luonteesta on kyllä paljon kiinni millainen aikuinen hänestä tulee.
Tosin olen vaan kaksi kasvattanut, yhden helpon ja fiksun, joka on aina tehnyt juuri sen välttämättömän ja hymyillyt valloittavasti päälle, kiellä tai kehu siinä sitten.
Toisen itsepäinen ja kaikessa eri mieltä olevan, jonka kanssa en on voinut sanoa vain tosipaikassa, muuten on pitänyt luovia ja diplomaattisesti vääntää oma ajatusmaailma niin, että saa lapsen kulkemaan järkeviä polkuja. Hänen kansaan voin sanoa, että en olisi ilman häntä sama ihminen kuin nyt.
Kuitenkin molemmat ovat veronsa maksavia, hyvin voivia aikuisia.
Jos tosiaan haluaa kasvattaa lapsesta vahvan aikuisen, lapsi pitää kasvattaa spartalaiseen tyyliin. Tämä toimi aina, kaikkialla ja ikuisesti.
Mutta miksi lapsesta pitäisi kasvattaa vahva yksilö lainkaan? Peloton ihminen ei ole se, joka ei pelkää, vaan yksilö, joka hallitsee pelkonsa.
Lapsen kasvattaminen viisaaksi yksilöksi on mielestäni järkevämpää kuin lapsen kasvattamien vahvaksi yksilöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen luonteesta on kyllä paljon kiinni millainen aikuinen hänestä tulee.
Tosin olen vaan kaksi kasvattanut, yhden helpon ja fiksun, joka on aina tehnyt juuri sen välttämättömän ja hymyillyt valloittavasti päälle, kiellä tai kehu siinä sitten.
Toisen itsepäinen ja kaikessa eri mieltä olevan, jonka kanssa en on voinut sanoa vain tosipaikassa, muuten on pitänyt luovia ja diplomaattisesti vääntää oma ajatusmaailma niin, että saa lapsen kulkemaan järkeviä polkuja. Hänen kansaan voin sanoa, että en olisi ilman häntä sama ihminen kuin nyt.Kuitenkin molemmat ovat veronsa maksavia, hyvin voivia aikuisia.
Täällä sama tilanne. Juttelin juuri kaverini kanssa, jolla on myös kaksi täysin erilaista lasta, että ns. hankala lapsi kyllä karsii omahyväisyyden. Kaverini totesi, että jos hänellä olisi vain yksi lapsi, ja se tuo helppo lapsi, pitäisi hän lastenkasvatusta erittäin helppona tehtävänä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen luonteesta on kyllä paljon kiinni millainen aikuinen hänestä tulee.
Tosin olen vaan kaksi kasvattanut, yhden helpon ja fiksun, joka on aina tehnyt juuri sen välttämättömän ja hymyillyt valloittavasti päälle, kiellä tai kehu siinä sitten.
Toisen itsepäinen ja kaikessa eri mieltä olevan, jonka kanssa en on voinut sanoa vain tosipaikassa, muuten on pitänyt luovia ja diplomaattisesti vääntää oma ajatusmaailma niin, että saa lapsen kulkemaan järkeviä polkuja. Hänen kansaan voin sanoa, että en olisi ilman häntä sama ihminen kuin nyt.Kuitenkin molemmat ovat veronsa maksavia, hyvin voivia aikuisia.
Luonteiden vertailua mielestäni kannattaisi välttää. Ihmiset on erilaisia ja sen täytyy oppia hyväksymään. Jokaisesta luonteesta löytyy myös niitä hyviä puolia. Itsepäisyys ei ole mikään vika kun sen itsepäisyyden oppii suuntaamaan muualla kuin vaikkapa tavaroiden rikkomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa Penttala puhuu siitä miten negatiivinen ilmapiirikasvatuksessa lannistaa lasta.
Kun kasvatetaan lasta lyhyin käskyin lapsi ei tunne itseään arvokkaaksi ja riittävän hyväksi. Jos ei osaa vanhempien mielestä mitään, ei kannata yrittää mitään..Ei kai lyhyet käskyt automaattisesti korreloi negatiivisen ilmapiirin kanssa?
Onhan niissä aina negatiivinen sävy. Älä, ei, lopeta jne. Jos lastata kasvatetaan koko ajan kuin koiraa, hän kyllä ennen pitkää luulee olevansa koira. Harvoin kasvatus toki on pelkkiä käskyjä vaikka niitäkin kasvatukseen sisältyisi.
Kyllä koirastakin saa sekopään jos sitä tuolla tavalla kasvattaa...
"Älä, ei, lopeta" on kyllä paikallaan jos lapsi toimii väärin eikä millään lailla riko lasta. En tarkoita että kielletään esim itkeminen, vaan että muiden lyöminen kielletään. On hyväksi lapselle että oppii mikä käytös on hyväksyttyä ja millä saa negatiivisen reaktion ihmisiltä.
Huonompi ne lapset, joita ei uskalleta kieltää.
Juttua lukematta siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äiti puolestaan kasvatti minut vertailemalla minua toisiin lapsiin. Ne toiset oli aina kauniimpia, parempia, käyttäytyvät paremmin, rohkeampia, puheliaampia ja äitiensä ylpeydenaiheita. Itse olin ruma ja ujo pullukka, joka mieluiten istui jossain nurkassa lukemassa. Aikuisena minusta tuli alisuoriutuja, pelkään virheitä yli kaiken ja vieläkin häpeillen muistelen, miten 20 vuotta sitten tein töissä virheen. Jos esimies kehuu minua, menen ihan lukkoon ja uskon, että se valehtelee.
Itse inhosin lapsesta asti käskyjä ja kieltoja, joita ei perusteltu mitenkään. Se johti kummallisiin tilanteisiin. Esimerkiksi minua kiellettiin ottamasta karkkia tuntemattomilta. Sitten kun joku tuntematon isotäti tarjosi karkkia, en ottanut ja äiti suuttui, kun nolasin hänet. Minulla ei riittänyt ymmärrys siihen, miksi joku asia on välillä kielletty ja välillä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa Penttala puhuu siitä miten negatiivinen ilmapiirikasvatuksessa lannistaa lasta.
Kun kasvatetaan lasta lyhyin käskyin lapsi ei tunne itseään arvokkaaksi ja riittävän hyväksi. Jos ei osaa vanhempien mielestä mitään, ei kannata yrittää mitään..Ei kai lyhyet käskyt automaattisesti korreloi negatiivisen ilmapiirin kanssa?
Ei kai vanhemmuudessa voi toimia niin, että se olisi kaikkien mielestä oikein. Pitkät käskyt ja selitykset taas saavat joidenkin lasten fokuksen harhautumaan, lapset hämmentymään ja asiat jää epäselväksi.
Penttala on kyllä viimeinen ihminen puhumaan negatiivisuudesta. Hänhän on maailman negatiivisin ihminen, joka ei mitään muuta tee kuin hauku vanhempia. Oikea negatiivisen tuomitsevan sosiaalityöntekijän proto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liika kehuminenkin on huono asia. Minut kasvatettiin kuvittelemaan että olen vähintään jumalasta seuraava - nyt aikuisena elän kehuista ja pelkään kuollakseni epäonnistumista.
Ehkä parasta vaan olla läsnä eikä liikaa kiinnittää huomiota lapsen ominaisuuksiin. Olla vaan ja rakastaa, eikä hirveästi arvostele suuntaan tai toiseen. Muu maailma hoitaa kyllä arvostelun. Totta kai jos lapsi piirtää piirustuksen niin voi sanoa että kiitos kauniista kuvasta. Mutta ylisanat, suuntaan tai toiseen, ei ehkä ole hyvä idea.
Olet oikeassa.
Minuakin lapsena kehuttiin kauheesti, kuinka osaan kaikkea ja kuinka hyvä olen. Tuli kovaa ja korkealta 19-vuotiaana….
Täällä myös hep. Minun uskoteltiin olevan jotenkin huippuälykäs. Matematiikassa olen perushyvä ja muusta älykkyydestäni suuri osa oli ja on sitä, että olen vain yksinkertaisesti lukenut paljon. Kuka tahansa normaaliälyinen oppii asioita lukemalla tietokirjoja, täytyy päinvastoin olla kehityksessä jotain todella pahasti vialla, jos ei opi.
Todellisuus löi minuakin märällä rätillä naamaan, kun tajusin, miten maailma oikeasti toimii. Opiskelupaikkaan ei mennä vaan haetaan, ja työelämässä ei kyllä ketään kiinnosta pätkän vertaa väitetty älykkyytesi, vaan halutaan työkokemusta ja muuta konkreettista.
Heikkoja aikuisia tulee ilman rajoja eletystä liian helposta lapsuudesta. Ei opita ratkomaan ongelmia tai kantamaan vastuuta.
Helpolla tarkoitan sitä ettei ole vaadittu omatoimisuutta yms.
Vierailija kirjoitti:
"Älä, ei, lopeta" on kyllä paikallaan jos lapsi toimii väärin eikä millään lailla riko lasta. En tarkoita että kielletään esim itkeminen, vaan että muiden lyöminen kielletään. On hyväksi lapselle että oppii mikä käytös on hyväksyttyä ja millä saa negatiivisen reaktion ihmisiltä.
Huonompi ne lapset, joita ei uskalleta kieltää.
Juttua lukematta siis.
Jos ilmapiiri on positiivinen niitä käskyjä tarvitaan vähemmän. Positiivisessa ilmapiirissä ei lapsi ei uhmaa niitä rajoja läheskään niin paljon kuin silloin kun ilmapiiri on negatiivinen.
Artikkelissa Penttala puhuu siitä miten negatiivinen ilmapiirikasvatuksessa lannistaa lasta.
Kun kasvatetaan lasta lyhyin käskyin lapsi ei tunne itseään arvokkaaksi ja riittävän hyväksi. Jos ei osaa vanhempien mielestä mitään, ei kannata yrittää mitään..