Mitä tarkoittaa luonnonlapsi?
Kuulen usein itseäni luonnehdittavan sanalla luonnonlapsi. Mitä se oikeestaan edes tarkoittaa? Hyvä vai huono asia? T. 21v. nuori nainen
Kommentit (36)
Vapaa yhteiskunnan asettamista "turhista paineista", kuten hyvä elintaso, hyvä ammatti, hyvä ulkonäkö jne. Ei snoppaile, nuoleskele jne. Kenties hieman naivi, mutta häntä itseään se tuskin häiritsee
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:40"]Likaista hippiä.
[/quote] Haha! Tää oli munkin eka ajatus luonnonlapsesta, ja siksi järkytyinkin, että miten musta vois noin sanoa, kun oon täysin likasen hipin vastakohta.. Mutta onneksi selvisi tän keskustelun avulla, että luonnonlapsi meinaa paljon muutakin :)
voihan tuossa olla tietty ongelmiakin, minkäs syntymiselle mahtaa ja olosuhteille, jos on taipuvainen taidepersoonallisuuteen, niin voi myös mielenterveys järkkyä, sillä jokainen pienikin asia voi satuttaa.
Sain kuulla olevani luonnonlapsi noin kaksikymppisenä. Nyt täytän pian 70 vuotta ja koen edelleenkin olevani vapaa tietyistä rajoista ja "peleistä" esim. aikanaan työelämässä. Tähän on liittynyt hyviä ja huonoja asioita, enemmän kuitenkin hyviä. Edelleen olen sitä mieltä, että aitous ja rehti suhtautuminen kanssakulkijoihin ovat tavoittelemisen arvoisia asioita, vaikka niillä ei rikastukaan! Omapa on elämäni!
Tuota sanaa olen kuullut käytettävän niin monessa merkityksessä, että en osaa arvata, mitä sillä milloinkin joku tarkoittaa.
Milloin se tarkoittaa jotain hippityyppiä, milloin täysin elämänhallinnan taitoja vailla olevaa, milloin vain kilttiä ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Huono asia. Aikaansaamaton haaveilija.
Itse olin juuri kommentoimassa, että on suora ja maanläheinen :D
Tubettaja Stephi Lee malliesimerkki luonnonlapsesta.
Luonnonlapsi on myös usein lapsekas, ehkä jopa sinisilmäinen. Sellainen, joka juuri suunnittele tulevaa, harmiton ja huoleton,vaikuttaa onnelliselta.
Vierailija kirjoitti:
Tubettaja Stephi Lee malliesimerkki luonnonlapsesta.
Ei vai? Stephi matkustelee ympäri maailmaa ja viettää pitkiä aikoja Aasiassa, ei piittaa normaaleista käyttäytymissäännöistä tai sovinnaisesta elämästä, näyttää ulkoisestikin luonnonlapselta.
Itse ymmärrän luonnehdinnan negatiivisena. Minulle luonnonlapsi on sinisilmäinen naivi pösilö, joka ei ymmärrä miten yhteiskunta toimii ja jonka hyväntahtoisuutta muut käyttävät siekailematta hyväkseen.
Sellainen reppana haaveilija. Suurena vaarana joutua hyväksikäytetyksi, koska luonnonlapsi ei oikein osaa pitää huolta itsestään.
Olen saanut myös kuulla olevani luonnonlapsi. Tarkoitti kuulemma avointa, rehellistä, hyvää oikeudentajun omaavaa idealistia, joka sanoo asiat ammattijargonia kiinnostavammalla tavalla. Pidän inhimillisyydestä kiinni kaikissa tilanteissa, ja uskallan pitää heikompien puolia. Uskallan myös kuulemma haastaa yhteiskunnallisesti huonoja toimintamalleja, mutta älyllisellä tavalla. Tyylistäni pidettiin, ja siitä pyydettiin pitämään jopa kiinni. Olen ihan menestynyt tietokirjailija.
Luonnonlapsi on suomalaisessa yhteiskunnassa yksisarviseen verrattava henkilö.
Jos sellaisen löytää niin sitä pitää lähestyä varovasti ettei se pelästy. Ja jos sen sattuu saamaan puolisokseen niin on varmasti maailman onnellisin mies.
Luonnonlapsi ei välitä politikasta, pukeutumistrendesitä tai juoruista. Hän keskittyy hetkeen, elää siinä. On aina iloinen, ei murjota eikä ole pahansuopa. Näkee kaikissa hyvää. Ikuinen tähtisilmä. Herättää aamusin mitä mielyttävimmällä tavalla, näkee sateisessakin päivässä vain hyvää ja saa ympärillään olevat ihmiset hymyilemään jutuillaa ja jopa "aivopieruillaan". Ihmiset poikkeusketta hakeutuvat luonnonlapsen ympärille sillä heistä hohkaa sisäinen valo.
Minulla oli kerran luonnonlapsi seurustelukumppanina. Hän ei ollut ihan täydellinen, koska sai hirvittäviä raivokohtauksia ja oli sairaalloisen mustasukkainen. Mutta silloin kun elämä oli hyvää niin se oli todella ihanaa. Tämä "ei täydellinen luonnonlapsi" oli sitä että hän lähti toisen matkaan, rahan ja statuksen.
Myöhemmässä elämässä sain vielä kokea oikean luonnonlapsen läheisyyden. 20 vuotta nuorempi, oikea luonnonlapsi, vaelsi kanssani elämäänsä parin vuoden ajan. Ja se oli kokemus josta voisi vieläkin antaa jalan ja käden. Kesät paljain jaloin ohuissa mekoissa ja usein tukka sekaisin tutkimassa ja etsimässä maailman ihmeitä. Voi sitä sisäistä aurinkoa.
Jos luonnonlapsen kanssa saa perikuntaa niin se olisi elämän täyttymys.
Hieman ehkä joistain rajoista välittämätönkin, eräällä lailla vapaa niistä, siis kokee olevansa.