Tarina viinasta ja hampusta

Olin 14 kun ensimmäisen kerran joimme kännit kaverin isän viinakaapista. Siitä alkoi noin kuukausittainen alkoholin maistelu. Paria vuotta myöhemmin alkoholin kanssa läträäminen oli joka viikonloppuista. Humalassa kaadoimme mm. liikennemerkkejä ja sotkimme paikkoja. Tappeluunkin taisimme joskus joutua. Kavereiden perheiden isät ja äidit olivat myös humalassa viikonloppuisin ja muistan todistaneeni rajuja perheriitoja. Pienellä paikkakunnalla oli myös paljon ns. kantajuoppoja. Ne dokailivat puistonpenkeillä ja jotkut makasivat ojassa sammuneena. Se oli lapsena ihan tavallinen näky. Iltaisin liikkuessa piti pelätä väkivaltaa sillä kylillä heilui paljon humalaista nuorisoa. Ihmisiä jopa pahoinpideltiin sairaalakuntoon. Joskus kuulin jonkun saaneen puukostakin. Alkoholia ja alkoholismia oli kaikkialla. Opettajat joivat, poliisit joivat. Ihmiset eivät olleet humalassa omia itsejään. Toisinaan meilläkin oli tapana vetää kova nousuhumala päälle ja lähteä haastamaan riitaa, uhoamaan. Luulin että se on ihan normaalia elämää kun kaikki muutkin käyttäytyivät samalla tavalla. Kun olimme alaikäisiä aikuiset hakivat meille viinaa. Kun olimme täysi-ikäisiä niin samat puliukot pyysivät että voisimmeko ostaa heille. Kävimme joka viikonloppu baarissa ja ilta päättyi yleensä oksentamiseen. Yöllä saattoi olla vaarallista liikkua koska koko kaupunki oli täynnä humalaisia ihmisiä. Jotkut olivat agressiivisia. Ihmisiä pahoinpideltiin jopa sairaalakuntoon. Jotkut joutuivat sairaalaan kaaduttuaan tapaturmaisesti humalassa. Rattijuoppoja oli myös ja kuulin joskus että lapsiakin olisi näiden alle jäänyt. Pääsin työelämään ja koko työporukka ryyppäsi viikonloppuisin. Jotkut tulivat humalassa töihin. Vähintään krapulassa tekivät töitään ihan jokainen. Jotkut saivat viinan takia potkut ja putosivat köyhyyteen. Ihmiset olivat lihavia, viinasta turvonneita. Sitten kokeilin kannabista. Viina jäi. Polttelin ensin varovasti etten aiheuttaisi haittaa itselleni. Sitten paloi vähän ronskimmin. Vuodet kuluivat ja vähensin käyttööni, mutta viinaan en palannut. Aloin voida huomattavasti paremmin ja minusta oli alkanut tulla rauhallisempi. Muistelin epäuskoisena viinanhuuruisia vuosiani. Oliko se vain se ikä? Vai oliko se se viina? Raitistuin täysin. Lopetin myös tupakoinnin. Kannabis ei minua koukkuun saanut, eikä terveyttäni pilannut. Viinan juontia jatkamalla olisin terveyteni varmasti pilannut. Kannabis oli minulle porttihuume raittiuteen ja tätä on jatkunut jo pitkän aikaa. Näin on paras.