Kurnau kissaihmiset. Mitä hauskaa/koomista kissasi on tehnyt?

Toinen on tosi mustasukkainen mun kännykästä :D yleensä kun sängyssä makaan (niinkuin nytkin) ja näprään kännykkää niin se tunkee mun naaman eteen istumaan etten näe mitään :D herään myös usein kun se aamulla yrittää nuolla ja syödä mun ripsipidennyksiä, ei taida tykätä niistä.

Toinen kissa tuijotta usein seinää ja ikäänkuin seuraa jotain katsellaan. Toinen kissa käy siinä kattomassa mitä se tuijottaa, mutta ilmeisesti ei nää samoja juttuja. Tuijottaja-kissa myös liikuttaa ja availee usein suutaan ikäänkuin puhuisi. Ääntä ei kylläkään lähde.

Jos yöksi unohtaa ponnareita tms. pikkutavaraa lattialle, niin kissa leikkii niillä monta tuntia putkeen yön pimeydessä. Selkä kyyryssä vaan hyppii ja viskoo pitkin lattiaa. Parasta on, jos ponnari joutuu maton alle; kissa liikkuu maton alle selällään maaten ja potkii vauhtia takatassuilla saadakseen lelun pois maton alta :D

Toinen kissa kantaa tavaroita alusvaatteista lähtien jos jää huomiotta, toinen taas nukkuu joka yö peiton alla kainalossa. Lisäksi syövät puuroa, kakkuja, mysliä ym.jos jää pöydälle. Avaavat ovet kahvasta, istuvat käskystä. Saunan ovella odottavat löylyyn pääsemistä ja pettyvät jos ollaankin oltu vain suihkussa. Kaiken kaikkiaan ihania persoonia molemmat! Niin ja joka kerta menevät vessaan heti kun olen sen siivonnut.

Kissamme yrittää aina työntyä jääkaapin alahyllylle nälkäisenä. Joskus on kuulunut rapinaa jääkaapista ja kissa on löytynyt sieltä, oli varmaan mennyt heti silmänvälttäessä sisään.

Jos kissalle "pusuttelee" ääneen mmmmppuus sen naaman edessä, sen poskityynyt ja viikset värähtävät vastamuikisteluun (silkasta ärsytymyksestä).

On sitä mieltä, että aina kun mikro kilahtaa, sieltä tulee sulatettu silakkafile hänelle tottakai. Ryntää siis katsomaan, kun kilahdus kuuluu

Meillä oli aikoinaan kissa nimeltään Unto. Se tykkäsi saunoa naisten vuorolla taloyhtiön saunassa ja olikin alalauteille erittäin tervetullut. Jos Untoa ei näkynyt saunassa, akkaporukka huolestui. Sitten sen oli pakko päästä istumaan pesukoneen päälle linkouksen ajaksi: hauska näky =D

Toimii mun henkivartijana. Murisee aina ilta- ja yöaikaan rappukäytävän hiippareille, jos ollaan ilman isäntää kotona.  Lisäksi juoksee aina tarkistamaan tilanteen, jos mieheni kutittelee tai muuten "kiusaa" ja alan kiljumaan :D 

Toinen kissoista pesee oma ja karvakaverinsa turkin lisäksi emännänkin turkin eli hiukseni. 

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:23"]Toimii mun henkivartijana. Murisee aina ilta- ja yöaikaan rappukäytävän hiippareille, jos ollaan ilman isäntää kotona.  Lisäksi juoksee aina tarkistamaan tilanteen, jos mieheni kutittelee tai muuten "kiusaa" ja alan kiljumaan :D 
[/quote]

Ihana :'3

Unto-kissasta vielä. Tämä ei ollut Unton tekosia vaan ihmisten: Kun Unto täytti 1 vuotta, äitini teki täytekakun ja läjän muita herkkuja. Kutsut synttäreille oltiin viety postiluukkuihin jo paria päivää aikaisemmin, joten synttäreille tuli lauma taloyhtiön lapsia juhlamekot päällä ja lahjat mukanaan. Muistona on ihania kuvia =) Unto rakasti ihmisiä. Hän sai hellyyttä yllinkyllin ja tarvittaessa kissa sai omaa tilaa. Unto oli kuitenkin kissa, joka janosi vapautta ja omaa reviiriä. Maalla asusteli mummollassani tovin, mutta talon vanhempi kissa ei hyväksynyt Unota.

Jossain vaiheessa Unto ei tullut enää kotiin. Kun Unto oli ollut kateissa kolmisen viikkoa, näin hänet viimeisen kerran: Kissa vaan ilmestyi mummolan navetan nurkalle, katsoimme toisiamme tovin ja sitten kissa lähti pois. Kutsuin Untoa nimeltä ja etsin tuntikausia lähimetsästä, mutta en löytänyt. Se oli viimeinen tapaaminen ja on jäänyt mieleen. Se katsekontakti rakkaan eläimen kanssa. Olin silloin 12-vuotias, nyt 40. Ei unohdu yhteys eläimen kanssa, mutta ei myöskään se, ettei ihminen koskaan voi sitoa eläimen luontaisia vaistoja.

Unto <3

Kissani tehvehtii päivittäin astianpesukonetta siristelemällä sille silmiä ja väristämällä häntää. Muita kodinkoneita ei ole huomaavinaan.

up ja lisää kissojen venkoilua =)

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:29"]

Unto-kissasta vielä. Tämä ei ollut Unton tekosia vaan ihmisten: Kun Unto täytti 1 vuotta, äitini teki täytekakun ja läjän muita herkkuja. Kutsut synttäreille oltiin viety postiluukkuihin jo paria päivää aikaisemmin, joten synttäreille tuli lauma taloyhtiön lapsia juhlamekot päällä ja lahjat mukanaan. Muistona on ihania kuvia =) Unto rakasti ihmisiä. Hän sai hellyyttä yllinkyllin ja tarvittaessa kissa sai omaa tilaa. Unto oli kuitenkin kissa, joka janosi vapautta ja omaa reviiriä. Maalla asusteli mummollassani tovin, mutta talon vanhempi kissa ei hyväksynyt Unota.

Jossain vaiheessa Unto ei tullut enää kotiin. Kun Unto oli ollut kateissa kolmisen viikkoa, näin hänet viimeisen kerran: Kissa vaan ilmestyi mummolan navetan nurkalle, katsoimme toisiamme tovin ja sitten kissa lähti pois. Kutsuin Untoa nimeltä ja etsin tuntikausia lähimetsästä, mutta en löytänyt. Se oli viimeinen tapaaminen ja on jäänyt mieleen. Se katsekontakti rakkaan eläimen kanssa. Olin silloin 12-vuotias, nyt 40. Ei unohdu yhteys eläimen kanssa, mutta ei myöskään se, ettei ihminen koskaan voi sitoa eläimen luontaisia vaistoja.

Unto <3

[/quote]

Voi Unto, nyt mie itken ilosta ja surusta

Pidän hauskana sitä kun kissa tarkkailee metsää ikkunasta ja vaikka ihmissilmä ei erota mitään niin kissalla pupillit suurenee, silmät avautuu ammolleen jne. Pää kääntyy ties mihin suuntaan. Näyttää kuin siellä olisi kovakin trafiikki vaikka tosiaan mitään en itse nää. Tuntikausia saattaa tehdä tuota.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:29"]

Unto-kissasta vielä. Tämä ei ollut Unton tekosia vaan ihmisten: Kun Unto täytti 1 vuotta, äitini teki täytekakun ja läjän muita herkkuja. Kutsut synttäreille oltiin viety postiluukkuihin jo paria päivää aikaisemmin, joten synttäreille tuli lauma taloyhtiön lapsia juhlamekot päällä ja lahjat mukanaan. Muistona on ihania kuvia =) Unto rakasti ihmisiä. Hän sai hellyyttä yllinkyllin ja tarvittaessa kissa sai omaa tilaa. Unto oli kuitenkin kissa, joka janosi vapautta ja omaa reviiriä. Maalla asusteli mummollassani tovin, mutta talon vanhempi kissa ei hyväksynyt Unota.

Jossain vaiheessa Unto ei tullut enää kotiin. Kun Unto oli ollut kateissa kolmisen viikkoa, näin hänet viimeisen kerran: Kissa vaan ilmestyi mummolan navetan nurkalle, katsoimme toisiamme tovin ja sitten kissa lähti pois. Kutsuin Untoa nimeltä ja etsin tuntikausia lähimetsästä, mutta en löytänyt. Se oli viimeinen tapaaminen ja on jäänyt mieleen. Se katsekontakti rakkaan eläimen kanssa. Olin silloin 12-vuotias, nyt 40. Ei unohdu yhteys eläimen kanssa, mutta ei myöskään se, ettei ihminen koskaan voi sitoa eläimen luontaisia vaistoja.

Unto <3

[/quote]

Voi Unto, nyt mie itken ilosta ja surusta

[/quote]

Niin kohta minäkin. Unto oli mieleenpainuva persoona, vaikka eläinlajiltaan eri kuin ihminen. Unton kanssa eläessä opin ymmärtämään sen, ettei eläimiä koskaan saa kaltoinkohdella. Pelkällä olemassaolollaan Unto antoi minulle eväät loppuelämäksi kyvyn suhtautua eläimiin (muihinkin kuin ihmisiin) kunnioittavasti ja tavallaan varoen kuin käsittelisin arvokasta kristallia. Jos jotain rikotaan, sitä ei ehkä eheäksi enää saa. Miehelläni on kissa-allergia, mutta pieni koira meillä on. Koira ajattelee, muistaa ja tuntee. En näitä asioita edes älyäisi miettiä niin syvällisesti ilman Untoa. Unto teki minusta paremman ihmisen epäilemättä.

Nostan. Tärkeä aihe

Kissa hyppii jokaikinen aamu ulko-oven ripaan ja vaatii päästä ulos. Tämä tapahtuu poikkeuksetta klo 05.50-06.00. Kissa on siis leikattu kolli, joka luikahtaa navettaan jahtaamaan hiiriä. Kissalla ei tietääkseni ole rannekelloa, mutta ehkä se katsoo ajan seinakellosta, kun osaa olla niin säntillinen.

Meidän jättikokoinen siperiankissakolli (9 kg) keskustelee ihmisten kanssa ei maukumalla vaan sanomalla MÄ.. Hauskoja tilanteita kun vieraat ei tiedä tätä, esimerkiksi ruokaa antaessa kysyy siltä " kukas tämän annoksen ottaa" niin kissa häntä pystyssä tohkeissaan hokee "mä, mä".