huono äiti? en jaksa vaunulenkkejä
Olenko huono äiti? Vauvani on reilu puolivuotias. Nukkuu kaikki päiväunet ulkona. Mutta itse en jaksa lähteä ulos vaunulenkeille. Tiedän että kun vauva kasvaa taaperoksi, niin sitten ollaan hiekkalaatikolla ja leikkipuostossa. Se on ok. Mutta olenko nyt huono äiti? Tuntuu et kaikki muut on himoliikkujia, aina menossa... minä oon enemmän kotihiiri..
Kommentit (7)
Miksi kummassa pitäisi? Minä tein töitä silloin kuin vauva nukkui, eikä olisi tullut kyllä mieleenkään käyttää nukkumisaikaa kävelyyn, vaikka en olisi töitä tehnytkään
Vaunulenkit on parasta. Voi vain käveleskellä ja miettiä omia juttuja eikä tarvi koko ajan vahtia lapsia, toisin kuin sitten kun ovat taaperoita puistossa.
Mä taas jaksan vaunulenkkejä hyvin, mutta ärsyttää ihan suunnattomasti istua leikkipuistossa siellä hiekkalaatikon reunalla tekemässä lapio kädessä. Siis voi vittu. Kai sille on jotain vaihtoehtoja??
Päämäärätön kävely on tylsää. Itse kävin vauvan kanssa ulkona vain jos oli asiaa jonnekin. Kyllähän sitä päivittäin joku pieni lenkki tuli tehtyä, kauppaan tai muualle. Mutta harvemmin varsinaiselle lenkille kyllä lähdin. Ihan vaan siksi, että on tosi tylsää vaan kävellä yksin.
Eihän vauva sitä lenkkeilyä kaipaa. Kunhan saa ulkoilmaa jossain muodossa. Äitiyteen ei siis vaikuta millään tavalla :) Liikunta on kuitenkin hyväksi ja vauva-aikana moni kokee seinien välillä kaatuvan päälle, joten vaunulenkki on ihan piristävä kokemus joskus. Minä usein kuuntelen musiikkia kävellessäni ja hyvällä ilmalla se on nautinnollista.
Lapsi kun kasvaa isommaksi, niin kyllä se pihaa ja leikkipuistoa pidemmälläkin haluaa käydä. Pyöräilemässä tai ihan vaan tutkimassa lähiseutua muuten.
Samassa veneessä ollaan, ap! Meidän 6 kk poika nukkuu kahdet 2-3 h unet partsilla. Jos lähden kävelylle, joudun olemaan siellä sen 2-3 h, tai muuten vauva herää, kun vedän vaunut muutaman portaan verran parvekkeelle. En jaksa noin kauaa kävellä päämäärättömästi, asutaan vielä landella niin ei voi pistäytyä kauppoihinkaan vaunuillen.
Aamulla taas ei keretä ulos ennen pojan ekoja päikkäreitä. Iltapäivällä valvoo muutaman tunnin pätkän, mutta musta on kivempaa se aika leikkiä ja touhuta lattialla hänen kanssaan. Pojasta on mukavampi ryömien tutkia paikkoja kuin kököttää rattaissa. Illalla mies tulee kotiin ja itseäkin väsyttää, ei jaksa enää siinä vaiheessa ulkoilla.
Joten en ymmärrä, missä välissä muut lenkkeilevät, jos on vain yksi pieni vauva. Toinen on meille tulossa, hänet aionkin yrittää totuttaa heti alkuunsa nukkumaan vaunuissa, vaikka oltaisiin meluisassa puistossakin.
Onko sulla huono kunto? Vai miksi et jaksa?
t. toinen kotihiiri