Miten lasta sitten kehutaan oikein?
Ominaisuuksien vai suoritusten perusteella?
Kun toisaalla sanotaan, että jos lasta kehuu ominaisuuksien perusteella (olet niin fiksu / taitava jne..), hän lakkaa aikaa myöden yrittämästä parastaan ja alkaa alisuoritua. Koska siis ajattelee, että ei tarvitse yrittää ja ponnistella, kun on jo niin hyvä ja mahtava.
Ja jos taas kehuu tekemisten perusteella, lapsesta tulee suorittaja, joka ei näe omaa arvoaan ilman suorituksia (ja jossain vaiheessa elämää sitten uupuu ja masentuu..).
Kertokaa lastenkasvatusgurut, miten kehun lastani oikein?!
Kommentit (11)
Maalaisjärki! Miksi kaikesta tehdään niin pirun vaikeaa?
No minusta on ihan hyvä, että näistä kehumisista puhutaan, koska kyllähän Suomessa kehutaan ihan hemmetin vähän. Mutta se on totta, että maalaisjärkeä pitäisi käyttää. Jos lapsi tekee jotain hyvin, niin totta vie pitää voida kehua, mutta tärkeää olisi kehua myös ihan muuten vaan, koska se lapsi on niin rakas.
No minusta ei pidä paikkaansa, että ominaisuuksistaan kehuttu alkaisi alisuoriutua. Mistä lie keksitty moinen, varmaan just siksi ettei kukaan vain kehuisi lastaan.
Enpä ole tuota tullut koskaan ajatelleeksi, ehkä onneksi :) Mutta luulisin, että olen vuosien varrella kehunut heitä kumpaankin tyyliin, viimeksi eilen sanoin pojilleni, että he ovat ihan mahtavia tyyppejä. Olin ensimmäistä kertaa autossa takapenkillä niin, että molemmilla lapsillani etupenkeillä oli ajokortit. Oli hauska katsella, kun toinen ajaa, toinen vaihtelee musiikkia ja juttelevat ja välillä toinen kurkkaa taakse ja kysyy, että äiti, eihän ole liian isolla tää musikki, kun et tästä tykkää :D Minä uskon, ettei sillä ole niin väliä, kummalla tavalla kehuu, mutta kyllä siinä pitää perää olla, kun kehuu. Ettei vain toista jotain tavan vuoksi. Lapset ja nuoret kyllä ymmärtää tyhjän puheen.
Joskus luin haastattelun, jossa sanotiin, että lapsia tulisi kehua tekemisestä ja yrittämisestä. Esim. ei niin, että "hieno piirrustus", vaan yrititpäs hienosti/keskityit tosi hyvin piirtämään/käytit värejä hienosti.
Voihan sitä harjoitustakin kehua. "Oletpa jaksanut hyvin lukea kokeeseen/harjoitella soittoläksyjä".
Myös on hyvä kehua kun lapsi on ottanut huomioon toisen lapsen, toiminut oikeudenmukaisesti sisarusten kanssa, jaksanut leikkiä pienempien kanssa jne.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 15:16"]
Joskus luin haastattelun, jossa sanotiin, että lapsia tulisi kehua tekemisestä ja yrittämisestä. Esim. ei niin, että "hieno piirrustus", vaan yrititpäs hienosti/keskityit tosi hyvin piirtämään/käytit värejä hienosti.
[/quote]
Muuten totta, mutta aika kiva sanoa että "yritit hienosti piirtää", jos lapsi on omasta mielestään onnistunut juuri niin kuin pitikin...
Minä kerron kuinka rakkaita ovat. Tytärtä kehun kauniiksi ja poikia komeiksi, ja täydestä sydämestä sanon kaiken.
Kehun koulumenestystä jos sellaista on tai jos on yrittänyt parhaansa.
Urheilullisuutta kehun myös.
Joka päivä kehun ja kannustan ja olisi ihan kamalaa jos lapset ei uskoisi kehuja todeksi!
Joskus kyllä mietin kehunko liikaa ja olen vähän himmannut ja kertonut että kaikki on kuitenkin samalla viivalla heidän kanssaan ja yhtä arvokkaita.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 15:16"]
Joskus luin haastattelun, jossa sanotiin, että lapsia tulisi kehua tekemisestä ja yrittämisestä. Esim. ei niin, että "hieno piirrustus", vaan yrititpäs hienosti/keskityit tosi hyvin piirtämään/käytit värejä hienosti.
[/quote]
Muuten totta, mutta aika kiva sanoa että "yritit hienosti piirtää", jos lapsi on omasta mielestään onnistunut juuri niin kuin pitikin...
[/quote]
Pointti oli siis se, että ei kehuta itse suoritusta - vaikka koetulosta - vaan sitä, että lapsi on sinnitellyt ja tehnyt töitä jonkun asian suhteen intensiivisesti.. Koska jos koe menee hyvin tai piirrustus ei ollutkan opettajan mieleen tm. niin lapsi ei lannistu
Huh, muistan senkin ajan (kai se on loppunut jo?), kun tyttöjä ei saanut kehua kauniiksi, ettei heistä vain tule aivottomia objekteja, vaan heitä sai kehua vain reippaista tekemisistä ;D Äitini kyllä on tuon omaksunut, hänestä on aina jotenkin kamalaa, jos tytöllä on joku prinsessamekko.
up