Lue keskustelun säännöt.
hylätyt mummot :(
11.03.2015 |
Käyn vapaaehtoisena ulkoilemassa yksinasuvien vanhusten kanssa. Nyt olen havahtunut hyvin ikävään ilmiöön: näiden mummeleiden omaiset eivät juurikaan pidä yhteyttä, eivätkä vieraile äitinsä/mummonsa/isomummonsa luona. Yhdeltä on viety kotoa kaikki rahat, eikä anneta tietoja pankkiasioista, kun oman tilin käyttöoikeus on nyt jollakin sukulaiselle. Tämä vanhus ei siis voi pienellä kävelyreissullaan käydä edes kahvilla läheisessä palvelutalossa. Yksi istuu päivät sohvalla pimeässä, kyyneliä pyyhkien. Televisio on ainoa "ystävä".
Nämä vanhukset ovat täysin kodinhoitajien ja muiden työntekijöiden armoilla. Hyvä tietysti, että edes he piipahtavat sen 5-10 min. Lapset ja lastenlapset eivät ole sen vertaa kiinnostuneita yksinäisestä äidistään/mummostaan ja tämän henkisestä hyvinvoinnista, että kävisivät silloin tällöin moikkaamassa, vaikka asuvat samassa kaupungissa. Oikeasti minun tekisi mieli kertoa mummojen lähiomaisille, mitä haluaisin heidän tekevän: ottavan mummonsa/äitinsä asumaan luokseen siksi aikaa, kun hän vielä pärjää kotioloissa. Ei tarvitse ryhtyä omaishoitajaksi, mutta ainakin mummolla on ihmisiä ympärillään. Kerran olen näin tehnytkin, kun vanhuksen apatia jatkui ja jatkui; hän oli menettänyt elämänhalunsa, kun kukaan ei välittänyt. Siitä omaisesta ei sen jälkeen kuulunut.
Kommentit (25)
Minä käyn usein mummoni luona kyläilemässä ja niin käyvät muutkin lapset ja lapsenlapset. :) Välillä kun ei ole kerennyt "pitkään" aikaan käymään kylässä niin omatunto soimaa. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei tajua että dementikot nimenomaan elävät MENNEISSÄ
Kakkosen äiti on kuollut, joten ei tarvitse olla huolissaan hylätystä mummosta. Olen itsekin jo aikuinen, ollut monta kymmentä vuotta. Kyllähän jokainen asioita vähänkään tunteva tietää, että kaikki naiset ja miehet eivät ole olleet mitään hyviä vanhempia, joten ei tarvitse olla omaa kokemusta huonosta vanhemmuudesta, ja siitä seuraavasta läheisten yksin jättämisestä, pystyäkseen nähdä yksinäisyydelle olevan useita syitä. VArmaan jotkut lapset ovat itsekkäitä ja kylmiä, mutta on myös itsekkäitä ja kylmiä vanhuksia. Ja ehkei kaikki pysty kohtaamaan dementoitunutta vanhusta ja olla tämän tukena elämän viime hetkillä, kun rakas läheinen ei edes tunnista omaista, ja saattaa käyttäytyä hyvinkin hankalasti, kuten monet dementoituneet käyttäytyvät etenkin vieraille ihmisille. Moni vanhus kun ei enää edes tunnista omaisiaan.
Mä en tiedä, pystynkö ikinä antamaan anteeksi äidilleni kaikkea sitä, mitä olen kokenut.v Luulin niin jo tehneeni, mutta omien lasten syntymä nosti pintaan asioita, joita en edes tiennyt muistavani. Jos joutuisin vaikkapa koskettamaan äitiäni tai pesemään hänet, luulen, että löisin. En voi ajatellakaan, että halaisin. Pidän toki yhteyttä, ja omat rahansa ja omaisuutensa saa käyttää omaksi hyväkseen. En edes halua periä mitään.
Ulkopuolisille äiti varmasti esittää hylättyä vanhusta, jonka itsekeskeiset lapset eivät vaan välitä. En voi välittää tämän enempää, muuten hajoan itse. Omat lapseni tarvitsevat äitiä vielä pitkään.
Harvoin ne ovat insestipedofiileja. Tavallisia ihmisiä ne vanhukset yleensä ovat. Ne ovat vaan tavallaan hyödyttömiä jälkipolville. Hidastuneita höppäniä. Siksi ne jätetään yksin, mikä on väärin.