Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhuksia pakko käydä katsomassa aattona?
07.12.2021 |
Joulu tulee ja aivan varmasti taas tänäkin jouluna yleisönosastoilla ja muualla kirjoitetaan siitä, kuinka yksinäisiä jotkut vanhukset ovat, kukaan ei katsomassa esimerkiksi palvelutalossa, lapset kaukana etelässä eikä viitsitä edes joulunpyhinä piipahtaa... Näissä on aina sellainen syyllistävä sävy ja kärjistetty kurjuus.
Asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Esimerkiksi oma isäni on dementoitunut, istuu pyörätuolissa lähes puhekyvyttömänä. Hän ei ole mikään herttainen vanhus, vaan (kuten monet muistisairaat ovat) kiukkuinen, epäluuloinen ja sekava. Koskaan ei voi tietää, millaisella tuulella hän on. Huutaa hermostuksissaan vai vetäytyy omiin oloihinsa ja käskee pois? Vieraita hän ei jaksa kuin maksimissaan puoli tuntia kerrallaan.
Teenkö nyt kauhean virheen, jos en täältä 350 kilometrin päästä lähde joulunpyhinä ajamaan autolla parinkymmenen minuutin vierailua varten isäni luo? Ainakin lähisuku tuntuu olevan sitä mieltä, että minulla ei ole sydäntä ollenkaan, kun isäni "unohdan" vanhainkotiin, en halua häntä meille, enkä edes mene käymään. Monet itkut itketty jo tilanteen takia.
Kommentit (3)
Ei ole pakko mennä juuri nimenomaan jouluaattona. Voi siellä käydä silloin, kun on itselleen sopivampi ajankohta. kyllä puhelu on oikein hyvä vaihtoehto. Tai vielä parempi, jos siellä palvelutalossa pystytään järjestämään sinun ja isäsi välille videopuheluyhteys. Jää sinulta se ajamisen rasitus pois, mutta voitte jutella sen 10-20 minuuttia, minkä isäsi jaksaa jutella.
Meillä oli eilen vanhusten kanssa ensimmäisen kerran videopuheluyhteys, jossa oli mukana vanhusten kaikki lapset ja osa lastenlapsistakin. Jossain kohtaa toinen vanhuksista totesi, että näitä pitää järjestää useammin. Sovittiin, että jouluna sellainen järjestetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllä olikin tosi hyvä vastaus videopuhelusta. Juuri näin! Ratkaisuna on miettiä erilaisia keinoja yhteydenpitämiseen.
Minun isäni on melkein samanlaisessa kunnossa palvelutalossa, kuvauksesi kuulosti hyvin tutulta. Puhelimessa puhuminen ei oikein enää onnistu. Olen ratkaissut asian niin, että lähetän hänelle säännöllisesti kortteja ja lyhyitä kirjeitä, joissa kerron kuulumisia. Hoitajat lukevat näitä hänelle ja isä tykkää kovasti, hoitajat sanovat että niitä luetaan moneen kertaan ja kortit ovat esillä isän huoneessa.
Välillä teemme niin, että varaamma isän läheltä kylpylästä huoneen viikonlopuksi. Sieltä on helppo käydä isää vaikka aamupäivällä moikkaamassa se puoli tuntia, mutta on itselle kiva yöpaikka ja muuta ohjelmaa perheelle, ettei tule ihan yhtä surullinen olo ja tunnekuorma, kuin tulisi jos vain ajaisi edestakaisin ja kävisi puoli tuntia kuuntelemassa mahdollista ärhentelyä.
En nyt tuota viimeistä lausetta usko. Kuka itkee?