Lue keskustelun säännöt.
Minut on kiusattu työkyvyttömäksi
07.12.2021 |
Sairastuin nuorena masennukseen koulukiusaamisen ja harrastuskiusaamisen takia. Lisäksi vanhempani olivat todella lapsellisia, minua kiusattiin kotona. Kiitos tästä sairastuin psykoottiseen masennukseen. Elinikäinen diagnoosi ja työkyvyttömyys.
Kommentit (29)
On ikävä kuulla ap surullinen tarinasi. Älä välitä muista ihmisistä.Älä välitä mitä he ajattelevat sinusta. Pääasia, että sinä itse ajattelet itsestäsi hyvää. Olen itsekin oppinut tämän vasta masennuksen kautta. Ota taistelumoodi käyttöösi ja taistele itsellesi hyvä elämä, hyvä olotila. Olet arvokas ja rakas Jumalan lapsi,siihen voit aina luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinua kiusattiin työelämässä?
Minua kiusattiin netissä. Olin sitä ennen kirjoitellut pahaa oloani nettiin. Sitten tein virheen ja kerroin yhdelle kiusaajistani, että olen päässyt töihin.
Selvittivät työpaikkani. Minua haukuttiin keskustelupalstoilla ja kaikea tekemistäni kritisoitiin. Asiakkaat sanoivat minusta huonoja asioita. Tämä heijastui työkaverini käytökseen.
Jos olisin saanut olla rauhassa olisin jaksanut. Ja päässyt jaloilleni. Mielenterveys oli silloin muutenkin herkillä. Vuoden jaksoin ja sitten romahdus.
Kaikki lomat, viikonloput ja illat meni itkiessä.
Syy oli siis nettikirjoittelu, minun maineeni tahrattiin. Tämä heijastui työpaikalla minuun.Mistä nettikiusaajat tiesivät henkilöllisyytesi?
Onnistuvat hakkeroitumaan koneelleni. Se on helppoa. Yhdellä tyypillä, jonka kanssa sättäilin, oli tietoturvallisuuteen keskittyvä firma. Kerroin myös paljon itsestäni yksityiskohtia.
Vierailija kirjoitti:
On ikävä kuulla ap surullinen tarinasi. Älä välitä muista ihmisistä.Älä välitä mitä he ajattelevat sinusta. Pääasia, että sinä itse ajattelet itsestäsi hyvää. Olen itsekin oppinut tämän vasta masennuksen kautta. Ota taistelumoodi käyttöösi ja taistele itsellesi hyvä elämä, hyvä olotila. Olet arvokas ja rakas Jumalan lapsi,siihen voit aina luottaa.
En välitä muista, koska minulla ei ole ihmissuhteita. Olen onnistunut katkaisemaan ne kaikki. Olen yksin. Olen myös todella eristynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinua kiusattiin työelämässä?
Minua kiusattiin netissä. Olin sitä ennen kirjoitellut pahaa oloani nettiin. Sitten tein virheen ja kerroin yhdelle kiusaajistani, että olen päässyt töihin.
Selvittivät työpaikkani. Minua haukuttiin keskustelupalstoilla ja kaikea tekemistäni kritisoitiin. Asiakkaat sanoivat minusta huonoja asioita. Tämä heijastui työkaverini käytökseen.
Jos olisin saanut olla rauhassa olisin jaksanut. Ja päässyt jaloilleni. Mielenterveys oli silloin muutenkin herkillä. Vuoden jaksoin ja sitten romahdus.
Kaikki lomat, viikonloput ja illat meni itkiessä.
Syy oli siis nettikirjoittelu, minun maineeni tahrattiin. Tämä heijastui työpaikalla minuun.Mistä nettikiusaajat tiesivät henkilöllisyytesi?
Onnistuvat hakkeroitumaan koneelleni. Se on helppoa. Yhdellä tyypillä, jonka kanssa sättäilin, oli tietoturvallisuuteen keskittyvä firma. Kerroin myös paljon itsestäni yksityiskohtia.
Siis joku hakkeroitui sinun tietokoneesi kiintolevylle? Miten huomasit tämän ja mitä poliisi sanoi kun teit rikosilmoituksen?
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on mennyt sitten tähän.
Jos olidi mennyt eritavalla, olisin iloinen ja työteliäs, minulla olisi perhe ja olisin töissä.
Olisitko? Sitä ei voi tietää kun et ole elänyt sellaista elämää. Olisitko työkykyinen vai olisiko sinulla jokin muu, miksi et ole työkykyinen? Eikö masentuneilla aivokemia ole lähtöjään jo erilainen? En kiusaa kommentillani vaan rationaalisesti pyrin pohtimaan.
Itselläni oli vaikea lapsuus, hakattiin fyysisesti, kiusattiin henkisesti ja se jatkui myös aikuisena. Teini-ikä oli yhtä taistelua vanhempiani ja koulukiusaamista vastaan. Olen todella pahasti lukivikainen ja opettajiltakin tuli toisinaan palautetta, että olen hieman yksinkertainen. Ei silloin -90 -luvulla pahemmin mistään lukiviasta puhuttu, vaan tutkimukset on tehty aikuisena koska halusin jatko-opiskelemaan. Aikuisena sitten onkin sattunut ja tapahtunut. Pahimmat olivat kuitenkin raiskaus tuntemattoman toimesta, ex-mies joka petti useamman naisen kanssa ja ennen eroamme hän sanoi olevansa sosiopaatti joidenkin lähteiden mukaan. Hän siis pahoinpiteli ihmisiä ja näköjään pystyi minuakin satuttamaan aika pahasti. Sairastuin moneen eri loppuelämän sairauteen ollessani alle 25-vuotias.
Käyn terapeutilla ja en vain mitenkään saa masennusdiagnoosia, enkä mitään muutakaan kuin traumaperäinen stressi. En saanut diagnoosia edes siinä vaiheessa kun neljä vuotta sitten ilmoitin yleislääkärille tappavani itseni kun en vain jaksa enää tätä: jatkuvia kipuja, lääkkeiden kanssa pläräämistä, toisinaan tunkee traumaa esiin ihan ihmeellisessä paikassa ja jaksoja kun en vain pääse viikkoon sängystä ylös kunnolla. Joten oma johtopäätökseni on, että kun annetaan masennus diagnoosi niin sen on oltava jotenkin ja jostakin nähtävissä. Tiedä sitten, onko jostain aivokemian mittauksista tai jostain keskustelun yhteydestä saatu informaatio?
Olen nykyään sinkku, maisteri, työelämässä keskijohdossa ja elän suht onnellisesti kaukana kaikesta entisestä käyden terapeutilla. En edes halua ihmisiä lähelleni ennen kuin olen saanut pääni selvitettyä. Olen kuitenkin suht pidetty ihminen omituisuuksistani huolimatta eli myös ilmeisesti hyvä peittelemään asioita, kiitos siitä lasinen lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinua kiusattiin työelämässä?
Minua kiusattiin netissä. Olin sitä ennen kirjoitellut pahaa oloani nettiin. Sitten tein virheen ja kerroin yhdelle kiusaajistani, että olen päässyt töihin.
Selvittivät työpaikkani. Minua haukuttiin keskustelupalstoilla ja kaikea tekemistäni kritisoitiin. Asiakkaat sanoivat minusta huonoja asioita. Tämä heijastui työkaverini käytökseen.
Jos olisin saanut olla rauhassa olisin jaksanut. Ja päässyt jaloilleni. Mielenterveys oli silloin muutenkin herkillä. Vuoden jaksoin ja sitten romahdus.
Kaikki lomat, viikonloput ja illat meni itkiessä.
Syy oli siis nettikirjoittelu, minun maineeni tahrattiin. Tämä heijastui työpaikalla minuun.Mistä nettikiusaajat tiesivät henkilöllisyytesi?
Onnistuvat hakkeroitumaan koneelleni. Se on helppoa. Yhdellä tyypillä, jonka kanssa sättäilin, oli tietoturvallisuuteen keskittyvä firma. Kerroin myös paljon itsestäni yksityiskohtia.
Siis joku hakkeroitui sinun tietokoneesi kiintolevylle? Miten huomasit tämän ja mitä poliisi sanoi kun teit rikosilmoituksen?
Aika monista jutuista. En tehnyt rikosilmoitusta, kun ajattelin, että olen tulossa hulluksi. En osannut tehdä asialle mitään tai ei kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on mennyt sitten tähän.
Jos olidi mennyt eritavalla, olisin iloinen ja työteliäs, minulla olisi perhe ja olisin töissä.Olisitko? Sitä ei voi tietää kun et ole elänyt sellaista elämää. Olisitko työkykyinen vai olisiko sinulla jokin muu, miksi et ole työkykyinen? Eikö masentuneilla aivokemia ole lähtöjään jo erilainen? En kiusaa kommentillani vaan rationaalisesti pyrin pohtimaan.
Itselläni oli vaikea lapsuus, hakattiin fyysisesti, kiusattiin henkisesti ja se jatkui myös aikuisena. Teini-ikä oli yhtä taistelua vanhempiani ja koulukiusaamista vastaan. Olen todella pahasti lukivikainen ja opettajiltakin tuli toisinaan palautetta, että olen hieman yksinkertainen. Ei silloin -90 -luvulla pahemmin mistään lukiviasta puhuttu, vaan tutkimukset on tehty aikuisena koska halusin jatko-opiskelemaan. Aikuisena sitten onkin sattunut ja tapahtunut. Pahimmat olivat kuitenkin raiskaus tuntemattoman toimesta, ex-mies joka petti useamman naisen kanssa ja ennen eroamme hän sanoi olevansa sosiopaatti joidenkin lähteiden mukaan. Hän siis pahoinpiteli ihmisiä ja näköjään pystyi minuakin satuttamaan aika pahasti. Sairastuin moneen eri loppuelämän sairauteen ollessani alle 25-vuotias.
Käyn terapeutilla ja en vain mitenkään saa masennusdiagnoosia, enkä mitään muutakaan kuin traumaperäinen stressi. En saanut diagnoosia edes siinä vaiheessa kun neljä vuotta sitten ilmoitin yleislääkärille tappavani itseni kun en vain jaksa enää tätä: jatkuvia kipuja, lääkkeiden kanssa pläräämistä, toisinaan tunkee traumaa esiin ihan ihmeellisessä paikassa ja jaksoja kun en vain pääse viikkoon sängystä ylös kunnolla. Joten oma johtopäätökseni on, että kun annetaan masennus diagnoosi niin sen on oltava jotenkin ja jostakin nähtävissä. Tiedä sitten, onko jostain aivokemian mittauksista tai jostain keskustelun yhteydestä saatu informaatio?
Olen nykyään sinkku, maisteri, työelämässä keskijohdossa ja elän suht onnellisesti kaukana kaikesta entisestä käyden terapeutilla. En edes halua ihmisiä lähelleni ennen kuin olen saanut pääni selvitettyä. Olen kuitenkin suht pidetty ihminen omituisuuksistani huolimatta eli myös ilmeisesti hyvä peittelemään asioita, kiitos siitä lasinen lapsuus.
Tuo on totta, että olisin saattanut joka tapauksessa masentua. Ehkä se oli juuri masennus, miksi minua kiusattiin. Tuntuu, että tapahtumat ovat kerroksia. Ensin kuoriutuu pois tuoreimmat. Ehkä olin jo ihan pienenä masentunut.
Mulla vei muistin, hankala tehdä työtä jos muisti ei pelaa..
Eri