Mitä sanoisit jos vanhempasi haluaisivat järjestää sinulle avioliiton?

Olisin kyllä todella yllättynyt. Isä ei ole enää edes elossa ja itse olen ollut naimisissa jo 20 vuotta.

Onnee vaan etsintään. Se on toki hyvä olla haasteita elämässä, mutta että noin utopistisia🤣

Sanoisin, että onko teillä boomerit dementia vai mikä mättää? Olen yli nelikymppinen ja ollut naimisissa iät ja ajat.

En usko, että he inhoaa ketään niin paljon...

Siinäpä olisikin urakka, kun etsisivät miehen, joka ottaisi tämän pahansisuisen ja pahannäköisen melkein kuusikymppisen ikäneidon.

Jaa, jos se tois isän takaisin, niin miksei. Mulla ikääkin jo kohta kuuskyt ja lapsetkin aikuisia enkä ole vielä naimisissa ollutkaan. Kai siihen pakettiin avioehtokin kuuluis.

No oletkos sä siten puolisoa vaille ap?

Epäilyttävältä tuntuisi mutta noh, ainakin kun äitini ainoan kerran minua rupesi nuorelle miehelle esittelemään niin se oli ihana urheilusankari.

Etten halua naista joka on viettänyt öitä poissa vieraan miehen luona.

Netflixissä on aihetta koskeva hyvä sarja Intiasta. Pääosassa varttunut matchmaker-nainen. Jokainen jakso alkaa jonkun vanhan (n, 70-v) pariskunnan haastattelulla, jotka on aikoinaan pakkonaitettu. Yleensä nainen ei ole alkuun tilanteesta pitänyt, mies on. Vuosien varrella ainakin nuo haastatellut vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä, myös vaimot. En muista sarjan nimeä.

Minunkin osaltani jo myöhäistä, sillä aviossa olen.

Tietäen äitini naismaun ja valintakriteerit, siitä olisi tullut todella lyhyt ja murheellinen liitto. Onneksi valitsin itse.

Sanoisin, että ei missään tapauksessa. 

Kieltäytyisin. Vanhempieni miesmaku on täysin erilainen kuin omani.

Sanoisin että ei kiitos, mulla on jo mies eikä haluja mennä naimisiin. Pärjään myös yksin jos tästä suhteesta eroan.

Jos ei olisi pakko mennä naimisiin sen valitun kanssa niin olisi ihan mielenkiintoista nähdä, millaisen miehen valitsisivat. Etenkin isän valinta kiinnostaisi kovasti, kun isä ei koskaan ole meille lapsille mitään osannut hommata, vaikka onkin ihan hyvä ja välittävä isä ollut. Miehen hankinnasta ei selviäisi sillä, että antaa seteleitä käteen :D

Isä varmaan naittaisi minut Lionell Messille. Eli ei kiitos.

Kannattaa muistaa, että järjestetty avioliitto ei ole aina yhtä kuin pakkoavioliitto. Esim. Intiassa aletaan myös ns nykyaikaistua tuossa avioliiton järjestämisessä. On hyvin tavallista, että edelleen avioliiton sopiminen on koko suvun juttu, mutta kyllä selkeästi laskevat trendi on, että mitään lapsiavioliittoja tai pakkonaittamisia enää olisi. Toki varmasti niitäkin löytyy, mutta ehkä se tavallisin avioliiton järjestämistapa on, että myös se itse avioliittoon ryhtyvä on aktiivisesti mukana puolison etsinnässä ja sekä miehellä että naisella on mahdollisesti useampikin vaihtoehto, jonka sopivuutta miettii itselleen. Ja jos ennen mentiin lähes tulkoon täysin tapaamatta naimisiin, niin nykyään kihloilla ja siitä avioliittoon voi olla pitkäkin aika ja tuleva aviopari voi melko pitkäänkin esim. viestitellä ja soitella toisilleen ja ehkä jopa nähdäkin välillä. Mutta varsinainen fyysinen kontakti saattaa jäädä pois tai se ei ainakaan olisi suotavaa.

Vierailija kirjoitti:

Netflixissä on aihetta koskeva hyvä sarja Intiasta. Pääosassa varttunut matchmaker-nainen. Jokainen jakso alkaa jonkun vanhan (n, 70-v) pariskunnan haastattelulla, jotka on aikoinaan pakkonaitettu. Yleensä nainen ei ole alkuun tilanteesta pitänyt, mies on. Vuosien varrella ainakin nuo haastatellut vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä, myös vaimot. En muista sarjan nimeä.

Minunkin osaltani jo myöhäistä, sillä aviossa olen.

Minä olen tuo aiemmin kirjoittanut melkein kuusikymppinen ikäneito. Muistan jo nuoruusvuosiltani vanhan jutun intialaisesta vanhastarouvasta, jolta emansipoitunut länsimainen toimittaja kyseli, eikö ollut kamalaa joutua järjestettyyn avioliittoon. Vanharouva hörähti nauramaan ja vastasi: "Ehei, järjestetty avioliitto on oikein hieno juttu. Olisi nimittäin kauheaa joutua ajattelemaan näin kuudenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen, että olen valinnut tuon miehen ihan itse!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netflixissä on aihetta koskeva hyvä sarja Intiasta. Pääosassa varttunut matchmaker-nainen. Jokainen jakso alkaa jonkun vanhan (n, 70-v) pariskunnan haastattelulla, jotka on aikoinaan pakkonaitettu. Yleensä nainen ei ole alkuun tilanteesta pitänyt, mies on. Vuosien varrella ainakin nuo haastatellut vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä, myös vaimot. En muista sarjan nimeä.

Minunkin osaltani jo myöhäistä, sillä aviossa olen.

Minä olen tuo aiemmin kirjoittanut melkein kuusikymppinen ikäneito. Muistan jo nuoruusvuosiltani vanhan jutun intialaisesta vanhastarouvasta, jolta emansipoitunut länsimainen toimittaja kyseli, eikö ollut kamalaa joutua järjestettyyn avioliittoon. Vanharouva hörähti nauramaan ja vastasi: "Ehei, järjestetty avioliitto on oikein hieno juttu. Olisi nimittäin kauheaa joutua ajattelemaan näin kuudenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen, että olen valinnut tuon miehen ihan itse!"

Niinpä. Kuinka moni lopulta on tyytyväinen omaan vakintaansa?

Mulle kävi näin nuorena. Vanhemmat valitsi sulhasen, perhetutun (miljoonasuku) kautta löytyi oikein mukava nuorimies, mutta liian sliipattu ja tavallinen minun makuun. Ajatuksena vanhemmilla siis oli näiden kahden rikkaan suvun yhdistäminen avioliiton kautta.

Toki jos joku golddigger olisin, niin olisin saattanut jo esim Ferrarin vuoksi suostua, mutta kuten sanoin, tykkään rouheammista miehistä enemmän ja pinkka on itsellä kunnossa, rahan takia en ala suhteeseen.